Kuvajournalisti Timo Kirveen kuvista näkyy kiinnostus ihmisiin ja kyky kertoa tarinoita kuvan kautta. Valokuvista voi löytää yhteyden kuvaajaan niiden takana.
Vielä muutama viikko sitten kirjakaupan kahvilan reunapöydässä istui ystävällinen herra aamupalalla sen kummemmin vieressään roikkuvia valokuviaan mainostaen. Kyseessä olisi saattanut olla kuka tahansa kahvilan vakioasiakkaista.
Pöydässä istui kuitenkin pitkän uran lehti- ja mainoskuvaajana tehnyt sekä näytelmäkohtauksia muistuttavista katukuvistaankin tunnettu Timo Kirves. Muutamaa päivää myöhemmin, 18. toukokuuta, tuli tieto, että Kirves oli kuollut syöpään 81-vuotiaana.
Kirves työskenteli uransa aikana lehtikuvaajana useille suomalaisille sanomalehdille sekä mainos- ja muotikuvaajana. Hänen todelliseen taiteelliseen visioonsa voi kuitenkin löytää yhteyden hänen katukuvistaan, joita hän on ottanut työkeikkojensa ohessa sekä Suomessa että ulkomailla koko pitkän uransa ajan.
Helsingissä Cafe Aallossa on nähtävillä valokuvatöitä. Kuva: Hussain Kazemian
Kirves ei pitänyt mainoskuvien epärealistisuudesta. Hän oli pikemminkin suuntautunut humanistiseen valokuvaukseen, jossa hän oli mestari. Hän tallensi kameralleen arjen pieniä hetkiä ja ihmisten elämää realistisella otteella.
Kirveen ihmisläheisestä persoonasta kertoo se, että hän vietti paljon aikaa kahviloissa.
– Timpalla ei vuosikausiin ole ollut keittiötä, ja hän elää kahviloissa, kertoi Kirveen veljenpoika Antti Kirves tammikuussa 2020 julkaistussa Kirveen töitä esittelevässä teoksessa Arjen valo.
Kirves oleskeli paljon kahviloissa ihmisten parissa, harva kuitenkaan tietää, että kuollessaan hän jätti jälkeensä valokuvanäyttelyn yhteen kantakahviloistaan, Helsingin Akateemisen kirjakaupan Cafe Aaltoon, jossa hänen katukuviaan on esillä kesäkuun loppuun asti.
Kuva: Hussain Kazemian
Cafe Aallon pitkäaikainen työntekijä Eija Larkin muistaa Kirveen hyvin vakioasiakkaanaan.
– Timolla oli tapana tulla tänne usein aamupalalle, jota varten hänelle käristettiin pekonia. Minun ja Timon välille kehittyi vuosien varrella asiakassuhteen lisäksi myös ystävyyssuhde. Muistan, miten Timo oli aina positiivinen ja aidosti kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Hänellä ei myöskään ollut tapana tehdä numeroa itsestään.
Näyttely ihmisten keskellä
Valokuvanäyttely järjestettiin kaikessa hiljaisuudessaan Kirveen sekä hänen hyvän ystävänsä Kema Vatkan toimesta muutama kuukausi ennen Kirveen kuolemaa. Vatka kertoo idean näyttelyyn syntyneen jo noin vuosi takaperin. Lopulta näyttely järjestyi Kirveen sekä Vatkan kantakuppilaan Cafe Aaltoon, kun kahvilan näyttelykalenterista sattui löytymään tilaa uudelle näyttelylle.
Näyttelyn kuvat valikoituivat Kirveen vuosien varrella laajaksi kertyneestä kuvakokoelmasta. Kirveen urasta aiemmin kirjoitetun perusteella syntyy vaikutelma, että esillä ovat juuri ne kuvat, jotka parhaiten kuvastavat Kirveen taiteellista visiota sekä hänen persoonaansa.
Ystävä Kema Vatka näki läheltä lahjakkaan valokuvaajan työskentelyä. Kuva: Hussain Kazemian
Kirves muistetaan kuvaajana, joka ei koskaan pyytänyt ihmisiä poseeraamaan, vaan pyrki vaikuttamaan kuvattaviinsa mahdollisimman vähän. Tyypillistä hänen kuvilleen on kuvaajan näkymättömyys ja aito tunnelma. Tunnelman luomiseen Kirves käyttää valoa taidokkaasti.
Hänen valokuvatyönsä ytimessä on ihmisten tarkka havainnointi ajan kanssa sekä arkipäiväisten hetkien tallentaminen kameralle. Kameratyön takaa heijastuu pyrkimys löytää yhteys paikkaan ja kuvattaviin ihmisiin.
Näytelmäkohtauksia muistuttavat katukuvat Kuuban Havannasta
Cafe Aallon näyttely koostuu kahdesta osiosta. Kahvilan pitkällä sivuseinällä roikkuu rivissä Kirveen Havannan matkoilta ottamia näytelmäkohtauksia muistuttavia katukuvia.
– Muistan, kuinka Timo oli kuin seitsemännessä taivaassa aina Havannan reissuilta palatessaan. Hänestä välittyi aito kiinnostus sitä kohtaan, mitä hän teki, muistelee Larkin.
Kirves on tallettanut tunnelmaa täynnä olevia hetkiä, jotka vievät katsojan mennessään. Hänellä oli kyky tuoda kameransa kautta ihminen lähelle, katsoa suoraan ytimeen, ja toisaalta pitää katsoja turvallisen välimatkan päässä, ikään kuin ulkopuolisena tarkkailija, joka vain seuraa tapahtumien kulkua- kuin näytelmää.
Kuva: Hussain Kazemian
Kirves kertoo tarinaa Havannan kuviensa takaa Ylen vuonna 2020 tekemässä haastattelussa. Hän kuvailee Havannaa yhdeksi kuvaajaystävällisimmäksi paikaksi.
– Halvinta huvia on se, että voi istua pallille tai kadun kulmalle ja show menee koko ajan ohitse. Ei tarvitse kuin odottaa, Kirves kertoi haastattelussa.
Kirveen herkkä katse kohdistuu Havannan katuihin ja sen ihmisiin. Hänen Havannan kuvissaan emme tapaa kuuluisuuksia, vaan tavallisia ihmisiä arkisissa puuhissaan. Kuvien keskiössä ovat henkilöt, jotka eivät poseeraa kameralle, vaan pikemminkin vain ovat.
– Istuin baarissa odottamassa kuvauksen oikeaa hetkeä. Siinä yksi vetää paukkua, toinen hieroo kauppoja, kolmas kulkee kaukana ohitse ja yksi keskittyy elämisen ihanuuteen, kuvaili Kirves Ylelle.
– Varsinkin Havannan kaduilla kulkeminen on minulle kuin jatkuvan näytelmän katsomista, josta poimin toimivan kohtauksen kuvaksi. Vallitsevassa valossa kuvaaminen on ihan parasta.
Kuvia muusikko J. Karjalaisen keikkamatkoilta
Kahvilan peräseinällä on nähtävillä Kirveen muusikko J. Karjalaisesta 1980-luvulla ottamia kuvia.
Nuori Karjalainen hymyilee leveästi kuvassa, polttaa rennosti piippua, soittaa huuliharppua kadulla. Cafe Aallon näyttelyn otokset sijoittuvat 1980-luvun keikkatunnelmiin. Kirveen kokoelmista Karjalaisesta löytyy kuitenkin myös rentoa keikkatunnelmaa välittävää kuvaa vain muutaman vuoden takaa- edelleen piippu suupielessä. Kirves kuvasi Karjalaista vuosikymmenten ajan.
He tutustuivat 1980-luvun alussa Kirveen toimiessa Suomen Kuvalehden kuvaajana Karjalaisesta tehtävään juttuun. Vuosien varrella heidän välilleen syntyi ystävyyssuhde. Kirves kiersi heidän mukanaan keikoilla heitä kuvaten, sekä lavalla että bäkkärillä.
Kuva: Hussain Kazemian
Kirveen sekä Karjalaisen ystävän Kema Vatkan kautta saadaankin yhteys Jukkaan, eli muusikko J. Karjalaiseen, joka kertoo Vatkan välityksellä muistikuviaan näyttelyssä esillä olevista kuvista.
– Kun Timo kuvasi konserteissa, kukaan ei huomannut häntä. Hän ikään kuin sulautui ihmisten joukkoon eikä pyrkinyt laittamaan itseään esille. Timolle oli myös tyypillistä, että hän kohteli kaikkia samalla tavalla. Ei ollut väliä oliko kyseessä presidentti vaiko kalastaja, kaikki olivat samalla viivalla. Hän antoi vaan kameran laulaa. Timo oli vaatimaton ja positiivinen tyyppi, Vatka kertoo Karjalaisen muistelleen.
Valokuvaajan uransa Kirves aloitti 1960-luvulla, joten kuvia on kertynyt yli kuudeltakymmeneltä vuodelta. Ylen haastattelussa, vain vuosi ennen Kirveen kuolemaan, 80-vuotias Kirves pohti edelleen tulevaisuuden suunnitelmiansa ja valokuvaajan uransa seuraavaa askelta. Hänen puheistaan välittyy nöyryys taidettaan kohtaan.
– Minulla on monta ajatusta vielä, mitä ajattelin tehdä. Ajattelin opetella valokuvausta. Aloin vasta tajuta, miten valokuvaa oikeasti tehdään ja aion nyt harjoitella sitä niin, että jonain päivänä tapaan sen aavistuksen, kertoo Kirves äänellä, josta voi aavistaa pilkkeen hänen silmäkulmassaan.
Cafe Aallon näyttely, joka järjestettiin vähin äänin, jäi hänen elämänsä viimeiseksi.
Mitä tapahtuu taiteilijan töille hänen kuolemansa jälkeen? Sellaisen taiteilijan töille, joka ei ole elämänsä aikana pyrkinyt tuomaan itseään tai töitään esille, mutta jonka jättämää jälkeä suomalaiseen kuvajournalismiin ja katukuvaukseen ei voida kiistää.
Kirjoittaja on osallistunut Helsingin yliopiston avoimen yliopiston ja MTV Uutisten Journalismi ammattina -kurssille. Artikkeli on osa kurssin lopputyötä.