"Sit kun avaimesta vääntää, niin pamahtaa" – näin poliisi löysi suomalaisen taiteilijan räjähtävät teokset

– Poliisi pyytää nyt tietoja puuttuvista osista, koska ne on löydettävä ja tehtävä vaarattomiksi, rikosylikomisario Juhani Vuorisalo kertoi poliisin tiedotteessa.

Poliisin etsimä kuuden pronssiveistoksen kokonaisuus oli Copperin vanhempaa tuotantoa. Sixpack of Instant Death -niminen teos oli Copperin lopputyö Kuvataideakatemiasta vuodelta 1995. Kuusi fallosmaiseksi luonnehdittua veistosta sisälsivät räjähdysainetta, ja se oli rakennettu niin, että räjähde syttyisi kääntäessä avainta teoksen sähkölukossa.

Copper oli itse kuvaillut teoksia muotokieleltään eroottisiksi veistoksiksi. MTV Uutiset sai Kansallisgallerian arkistokokoelmasta Jyrki Simovaaran vuonna 1999 tekemän taiteilijahaastattelun, jossa Copper kuvailee muun muassa teoksen sisältämiä räjähdeaineita.

– Sit kun avaimesta vääntää - - niin sit pamahtaa, hän luonnehtii haastattelussa.

Copperin haastattelusta voit kuulla laajempia otteita jutun alussa olevasta Rikospaikka-ohjelman jaksosta.

Lue myös: Poliisilta hurja tiedote: Tämän taideteoksen osat saattavat sisältää räjähdysainetta – löytyykö kotoasi?

Sähköposti käynnisti Case Ryhmysauvan

Sixpack of Instant Death -teoksen poliisitutkinnan taustalla on erään silloisen konservaattoriopiskelijan saama yhteydenotto. Eräällä hänen tuntemallaan henkilöllä oli hallussa yksi teossarjan veistoksista, ja tämä pohti, mitä räjähdettä sisältävän teoksen kanssa tulisi tehdä.

Konservaattori oli yhteydessä Kiasmaan, koska hän oli huolissaan siitä, että viranomaiset eivät välttämättä ymmärtäisi teosten taiteellista merkitystä ja ne tuhoutuisivat käsittelyn yhteydessä. Lopulta hän kehotti teoksen omistajaa olemaan yhteydessä viranomaisiin, sillä räjähteen hallussapito voisi olla rikos.

Lopulta poliisi sai epätavallisen sähköpostin, jossa erään helsinkiläisen kuvanveistäjän edustaja kertoi, että kuvanveistäjä oli huolissaan vuosia varastossaan olleesta teoksesta, joka sisältää räjähdysainetta.

Viestissä kerrottiin, että he eivät olleet osanneet ajatella tai ymmärtää teoksen vaarallisuutta, sillä kyse oli taideteoksesta. Nyt studiolla oli kuitenkin herätty teoksen ja sen sisältämän räjähteen potentiaaliseen vaarallisuuteen.

Yhteydenotto aloitti operaation, jota poliisissa kutsuttiin Case Ryhmysauvaksi. Nimi oli peräisin pronssivaloksen erikoisesta ulkonäöstä.

Terroripommiryhmä teki taidetta vaarattomaksi

Paikalle lähetettiin Suomen poliisin terroripommiryhmä Tepon edustajat, jotka tutustuivat teokseen. Jo seuraavana päivänä putki vietiin Helsingin Santahaminaan tutkittavaksi ja purettavaksi Helsingin poliisin ja puolustusvoimien räjähdeasiantuntijoiden yhteistyönä.

Poliisille selvisi, että taideteos oli oikea putkipommi.

Normaalisti tunnistamattomat epäillyt räjähteet hävitetään räjäyttämällä. Nyt se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä teokset haluttiin säilyttää mahdollisimman ehjinä ja koskemattomina.

– Toivoimme tietenkin, että he ymmärtävät, että ne ovat taideteoksia. Että heillä on ymmärrys, ettei veistoksiin jäisi jälkiä, Kiasman johtaja Leevi Haapala kertoo keskusteluista poliisin kanssa.

Tehtäväksi tulikin teoksen purkaminen, joka osoittautui kokopäiväiseksi urakaksi.

Helsingin väkivaltarikostutkijat -yhdistyksen julkaisemassa Murharyhmä-lehdessä kerrotaan, miten purkutyöt aloitettiin käyttämällä apuna niin robottia, akkuporakonetta kuin liukastusvoidettakin.

Osat olivat kuitenkin tarttuneet toisiinsa niin tiukasti, että tekniikka piti vaihtaa karskimpaan. Kuormalavaan sidottu valos ympäröitiin pommipeittein ja suojakilvin, ja suojavarusteisiin pukeutunut purkaja löi lekalla teoksen eteen asetettua ainestankoa ja irrotti räjähteenä toimineen sisäputken valoksesta.

Lue myös: Pelottavista ja väkivaltaisista teoksistaan tunnetun taiteilija Markus Copperin omassa elämässäkin oli läsnä vaara - "Ennen flirttailin kuoleman kanssa"

Poliisi: Nallit olisivat voineet räjähtää jopa itsestään

Veistoksen kätkemä sisäputki saatiin lopulta ulos valoksesta ja tutkimukset vahvistivat, että kyse toden totta oli toimivasta räjähteestä. Läpivalaisussa sen todettiin sisältävän sauvaruutia, Hiltin patruunoita ja sytytysjärjestelmän nalleineen kaikkineen. Lisäksi putkessa oli todennäköisesti nitroselluloosaa.

Läpivalaisun jälkeen pommi yritettiin koemielessä räjäyttää, mutta vanhan putkipommin oma sytytys riitti polttamaan vain joitain räjähteen sisäisiä osia.

Poliisi sai Copperin lähipiirin kautta haltuunsa myös muita teoksen osia. Niiden purkaminen vahvisti sen, että Copperin teokset olivat räjähdejärjestelmän osalta toimivia ja potentiaalisesti vaarallisia.

Ikääntymisen myötä laukaisujärjestelmän osat olivat poliisin arvion mukaan saattaneet jopa herkistyä. Poliisin arvio oli, että räjähteen nallit olisivat voineet oikeissa olosuhteissa räjähtää jopa itsestään.

Poliisi kuitenkin arvioi, ettei teoksen räjähdeainemäärä riittänyt sirpaloimaan sen pronssikuorta. Paine olisi kuitenkin voinut riittää korkkaamaan teoksen päästä ja aiheuttaa näin lieviä vaurioita.

Jutun alussa olevassa Rikospaikan jaksossa näet lisää kuvia siitä, miten räjähtävä taideteos tehtiin vaarattomaksi.

Kadonneiden veistospommien metsästys

Poliisin huoleksi jäi yhä kadoksissa olleiden kappaleiden jäljittäminen, sillä kuudesta teoksesta oli kadoksissa vielä kolme. Niiden olinpaikka oli mysteeri.

– Ne mä olen jo jakanut maailman tuuliin, kaikille kavereille, Copper itse kuvaili teosten kohtaloa vuoden 1999 haastattelussa.

Copperin tuntenut ja häntä väitöskirjaansakin haastatellut nykytaiteen museo Kiasman johtaja Leevi Haapala kertoo, että toimintatapa oli Copperille tyypillinen. Hänellä oli tapana muistaa teoksillaan ja niiden osilla esimerkiksi ihmisiä, jotka olivat mahdollistaneet teosten syntymän.

– Markuksella oli tapana, että jos teoksella ei ollut tulevaisuutta tai tietoa mitä sille tapahtuu, niin hän antoi niitä usein lähipiirilleen, taiteilijakollegoille ja ystäville, Haapala kertoo.

Poliisi yritti löytää teosten omistajia niin Kiasman, muiden taidelaitosten kuin Copperin lähteisten kautta. Menestystä ei kuitenkaan tullut.

Lopulta poliisi päätti, että teosten löytämiseksi asia on tuotava julkisuuteen ja he tekivät lehdistötiedotteen. Tiedote teki tehtävänsä, ja jo samalla viikolla tiedotteen lähettämisen kanssa poliisi kertoi kaikkien teoksen osien löytyneen.

Lue myös: Räjähdysainetta sisältäneen taideteoksen kaikki osat löydetty – "Kuoleman sixpackin" tarkka sisältö jää ikuiseksi mysteeriksi

Unohdettua rikollista taidetta?

Rikospaikan haastattelemien asiantuntijoiden mukaan voi olla, että Ars Fennica -palkittu kuvanveistäjä Markus Copper saattoi syyllistyä rikokseen rakentaessaan taideteoksistaan toimintakuntoisia räjähteitä. Copper oli kuollut ennen poliisitutkintaa, joten asiaa ei ollut tarve selvittää oikeudessa.

Teoksen omistajia ei epäilty rikoksesta ja teokset palautettiin takaisin omistajilleen sen jälkeen, kun ne oli tehty vaarattomiksi.

Jo teoksen ensiesityksessä oli tiedossa, että teos sisältää räjähdysainetta. Myös myöhemmin asia oli esillä, esimerkiksi Helsingin Sanomien kertoessa vuonna 1999 Copperin näyttelystä Imatran taidemuseossa.

Samaisessa näyttelyarviossa mainitaan, että museossa oli erään teoksen yhteydessä viesti "Älä koske teokseen, se voi olla vaarallinen".

Haapala vahvistaa, että teosten luonne ei ollut salaisuus.

– Nämä pommit olivat tiedossa siinä kohtaa. Toki teos unohtui vuosikausiksi. Se eli vain yhden kirjan sivuilla ja yksityisten ihmisten kodeissa, tai missä he sitten niitä saattoivatkin pitää.

Syystä tai toisesta räjähteitä sisältävien taideteosten laillisuutta ei pohdittu ennen vuotta 2020. Mediahaastattelujen perusteella Copper näytti ottaneen lain rajat puheeksi vain koneveistoksiaan varten tekemiensä mittavien sähkötöiden osalta.

– Koska minulla ei ole sähkökoulutusta, joku voi sanoa, etten kunnioita lakeja, Copper sanoi Helsingin Sanomille vuonna 1999.

Helsingin poliisilaitokselta ei annettu MTV Uutisille haastattelua tapaukseen liittyen.

"Taide on räjähtävää" – onko taideteos enää sama ilman pommia?

Kiasman Haapala arvioi, että vastaavanlaista teosta tuskin kohdataan toiste.

– En usko, että tällaista teosta olisi edes mahdollista nykyään tehdä taidekoulun lopputyönä. Se, miten ajattelemme turvallisuudesta ja taiteen reunaehdoista on muuttunut niin paljon. En usko, että tämä olisi mahdollista Suomessa enää vuonna 2022, hän toteaa.

Hän kertoo, ettei museo olisi voinut kuvitella ottavansa teosta edes varastoonsa ennen kuin se oli tehty vaarattomaksi.

Haapala ei ryhdy arvailemaan, minkä viestin Copper halusi teoksellaan välittää. Yhtenä tulkintana hän esittää, että se oli nuoren kuvanveistäjän pyrkimys tehdä taidekentälle astumisesta mieleenpainuva.

Samalla hän ajattelee teoksen merkkinä siitä, miten vakavasti Copper suhtautui taiteeseen. Taideteokset eivät tästä näkökulmasta ole vain esineitä, vaan niillä on painavampia merkityksiä.

– Tavallaan veistäjän ankara message (viesti) oli läsnä, että taide on räjähtävää, taide voi tulla silmille. Taide on jotain, jolla on tehtävä tässä yhteiskunnassa, Haapala kuvailee.

Teoksen räjähdeosan purku ei ole muuttanut teoksen ulkonäköä, mutta sisältä se ei ole enää sama teos kuin ennen. Haapalan mielestä teos välittää silti yhä viestinsä.

– Eli ajatuksen siitä, että taide on jotain, joka voisikin räjähtää tai jolla on potentiaalia siihen. Näen, että ajatus ja idea pysyy, vaikka välitön vaara poistuu katsojalta, hän sanoo.

"Tämä on hyvin markusmainen juttu"

Copper oli kuollut vain 50-vuotiaana, vuotta ennen poliisitutkintaa.

Kiasman Leevi Haapala ajattelee, että Markus Copperin taideteoksiin kohdistunut poliisitutkinta on tavallaan taiteilijan itsensä näköinen tapaus.

– Olen jutellut hänen läheistensä kanssa ja olemme ajatelleet, että tämä on hyvin coppermainen, markusmainen juttu, että vielä hän voi kohahduttaa tietyllä tapaa teoksissaan myös kuolemansa jälkeen. En tiedä, mistä pilvenreunalta hän katsoo tätä etäisyyden päästä, että taide puhuttaa edelleen, Haapala sanoo.

11. marraskuuta 2022 Kiasmassa aukesi Markus Copperin uraa lävitse käyvä näyttely, jossa esillä ovat myös Sixpack of Instant Deathin kaikki osat. Tarkoitus on antaa kokonaiskuva taiteilijasta, hänen koneveistoksistaan, performansseista ja piirustuksista.

– Haluamme tarjoa mahdollisuuden tutustua Copperin puoliin, jotka eivät yleensä ole tiedossa, Haapala kuvailee.

Konkreettista vaaraa näyttelyssä ei tiettävästi tulla kokemaan.

– Sen tiedon mukaan mikä meillä on, näitä teososia ei enää ole deaktivoimatta. Ihmiset voivat rauhassa nauttia näistä teoksista, Haapala sanoo.