Kiekkourallaan useissa kaukalotappeluissa mukana ollut hyökkääjä Stephen Peat on ajautunut elämässään syöksykierteeseen, joka on hänen isänsä mukaan seurausta päähän kohdistuneiden iskujen aiheuttamista aivovammoista.
Peat, 37, pelasi vuosina 2001–04 kaikkiaan 130 NHL-ottelua Washington Capitalsin paidassa ja istui peräti 234 rangaistusminuuttia. Farmiliiga AHL:ssä jäähymäärät olivat ottelua kohti jaettuna vieläkin suurempia. Peatin kaukalotappeluista muistetaan erityisesti vuoden 2002 yhteenotto PJ Stockin kanssa. Kyseinen nujakka on yksi NHL:n historian verisimmistä.
Vuonna 2007 Peat ripusti luistimet naulaan eikä ole saanut elämäänsä raiteilleen. Kiekkoilijan isän Walter Peatin mukaan Stephen asuu nykyisin kadulla Langleyn kaupungissa Kanadan länsirannikolla. Isä pelkää käsistä karanneen huumeiden käytön johtavan pian kuolemaan.
Walter Peatin mukaan Stephen alkoi menettää keskittymiskykyään kiekkouran loputtua, mikä viittaa vahvasti aivovammaan. Aiemmin poika oli tehnyt pitkiä projekteja moottoripyöränsä parissa, mutta sittemmin vastaavat tehtävät alkoivat muuttua mahdottomiksi.
– Hänen unohtelunsa ja mielialansa heikentyminen johti hitaasti siihen pisteeseen, että hän on nyt varsin eri ihminen, Walter Peat kertoo CBC:lle.
Muistiongelmat johtivat rajuun onnettomuuteen, jossa Peatin lapsuudenkoti paloi maan tasalle. Peat oli unohtanut hitsauslaitteen päälle puhelimen häirittyä hänen keskittymistään. Tästä seurasi ehdonalainen vankeustuomio, joka aloitti ikävän vankilakierteen.
Isä kertoo yhä rakastavansa poikaansa entiseen tapaansa, mutta tästä huolehtiminen osoittautui mahdottomaksi.
– Jos yhdistät hänen turhautumisensa päänsärkyihin ja itselääkinnän, se on resepti täystuholle, Walter Peat kommentoi.
Nähty kadulla yltä päältä veressä
Isän pelot alkoivat toteutua, kun hän kuuli ystävältään, missä kunnossa poika on.
– Hän kertoi, että Stephen oli nähty kaupungilla kävelemässä yltä päältä veressä kaupungilla. Ajattelin, että voi helvetti. Joku on joko hakannut hänet tai hän on lähellä kuolemaa.
– Ymmärrän kyllä, että jossain vaiheessa tämä painajainen päättyy tavalla tai toisella. Joko hän saa itsensä kuntoon tai hän kuolee, Walter Peat jatkaa.
Eniten Walter Peat on katkera juniorisarja Western Hockey Leagulle, jossa nuoria kiekkoilijoita kohdellaan hänen mukaan räikeän riistävästi.
– Heille maksetaan 300-400 dollaria palkkaa, ja nämä omistajat ovat kädet kyynärpäitä myöten rahassa. Se on lapsiorjuuden rajoilla. He katsovat sormien läpi, kun pelaajat saavat pitkäaikaisia ja tappaviakin vammoja.
Isä-Peat kritisoi myös NHL:n suhtautumista pelaajiin, jotka vaarantavat terveytensä kaukalossa. Stephen Peat pelasi aluksi kiekko hymy korvissa, mutta toisena ammattilaisvuonna hymy alkoi hyytyä.
– NHL vai ottaa, ottaa, ottaa. Kun heidän työntekijänään ollut pelaaja on kyseessä, luulisi heidän hyppäävän apuun ja kysyvän, että mitä te tarvitsette, Peat sanoo.
NHL:ssä ollaan viime vuosina herätty kaukalotappelijoiden koviin kohtaloihin, mutta työsarkaa on yhä rutkasti. Esimerkiksi Rick Rypien ja Wade Belak ajautuivat uransa päättymisen jälkeen itsemurhaan.