Edmonton Oilersin mestaruusvuosien tähtimaalivahdin Grant Fuhrin elämästä kertovassa dokumenttielokuvassa nousee esiin myös sankarin maineelle varjon heittänyt kokaiiniskandaali, jossa saman NHL-seuran suomalaispelaaja Esa Tikkanen vedettiin mukaan epämiellyttävään osaan.
LUE MYÖS: Jari Kurri muistaa elävästi jääkiekkomaailmaa järkyttäneen sokin – "Hän kuiskasi, että Jari..."
Fuhr ei koskaan antanut kokaiinia sisältänyttä dopingnäytettä Edmontonin tai NHL:n järjestämissä testeissä, mutta hän tunnusti käyttäneensä ainetta usean vuoden ajan 1980-luvulla. Tämä johti yhteen liigan isoimmista skandaaleista, jossa NHL runnoi väkisin läpi koko kauden mittaisen pelikiellon.
Dokumenttielokuvassa Making Coco: The Grant Fuhr Story kulttiveskari kertoo omin sanoin peliuransa monista upeista hetkistä, mutta myös kipeimmistä käännekohdista. Suurin näistä oli vuoden 1990 huumeskandaali.
Asia tuli ilmi elo-syyskuun vaihteessa ennen kauden 1990–91 alkua, kun paikallislehti Edmonton Journal julkaisi ison artikkelin Fuhrin huumeongelmasta. Maalivahti tunnusti siinä käyneensä kesällä kahden viikon kuntoutuksessa Floridassa ja kertoi päässeensä kokaiinin käytöstä eroon jo aiemmin, mutta todelliset seuraamukset olivat vasta edessäpäin.
NHL:n aikansa suurin maalivahti Grant Fuhr asemapaikallaan ulkona maalilta vuonna 1985.
Edmonton Journal sai ensimmäisen kerran vihiä ongelmasta jo vuonna 1986, mutta joutui pitämään asian omana tietonaan riittävän todistusaineiston puuttuessa. Käänne tapahtui vuonna 1990, kun Fuhr oli eronnut edellisenä vuonna vaimostaan Corrinesta ja antanut kenkää agentilleen Ritch Winterille. Kaksikko paljasti kaiken sanomalehdelle.
Winter kertoo Rogers Sportsnetin tuottamassa dokumentissa, ettei taustalla ollut kosto, vaan huoli Fuhrin terveydestä.
– Kerran pakotimme hänet testiin ja yritimme auttaa häntä edes pakotettuna myöntämään asian. Emme kuitenkaan päässeet siihen pisteeseen, Winter toteaa.
Fuhr antoi agentilleen kenkää jo vuosi ennen huumeskandaalia tämän kiristettyä Oilersia sopimusneuvotteluissa. Agentti yritti tuloksetta saada seuraa kiertämään NHL:n mainossääntöä ja antamaan Fuhrille luvan painattaa Pepsi-logot polvisuojiinsa tai muussa tapauksessa Fuhr lopettaisi uransa – sen hän hetkellisesti tekikin alle kolmekymppisenä, mutta palasi kuitenkin syksyllä 1989 takaisin. Lopulta myös agentin neuvottelema palkka osoittautui luvattua pienemmäksi.
Fuhrin mukaan hän oli jo jättänyt kokaiinin kauan ennen kuin agentti ja vaimo painostivat häntä asiassa. Edmonton Journalilla oli kuitenkin vielä useampi ässä hihassaan, mikä johti lopulta NHL:n massiivisiin kurinpitotoimiin.
Lisää paljastuksia huumeidenkäytöstä
Lehdessä äänessä olivat vaimo Corrine Fuhr sekä Edmonton Oilersin managerilegenda Glen Sather. Fuhrin esimiehenä Sather oli vuosien saatossa vaatinut maalivahtia tunnustamaan ongelmansa. Ensimmäiset kerrat olivat jo vuosina 1983–84.
Toimittajat pääsivät seuran jäljille vuonna 1986, kun Sports Illustrated -lehti paljasti viiden nimettömän Oilers-pelaajan käyttäneen kokaiinia illanvietossa. Myös Edmonton Journal ajoi Fuhria satimeen.
– Sanoin hänelle, että minulla on monenlaisia syitä uskoa, että sinä käytät, Sather avautui asian paljastuttua edmontonilaislehdelle.
Samaan aikaan, kun Fuhr johdatti Oilersin viiteen Stanley Cup -mestaruuteen, huumediilerit soittelivat hänen kotiinsa ja uhkailivat myös vaimoa väkivallalla, jos Fuhr ei maksa huumevelkojaan.
Corrine Fuhr kertoi myös löytäneensä kokaiinikätköjä Fuhrin vaatteista ja perheen kotoa sekä nähneensä, kuinka hänen miehensä nuuskasi kokaiinia nenäänsä yökerhossa. Edmonton Journalin mukaan myös Esa Tikkanen oli todistanut, kuinka huumediileri oli ojentanut veskarille huumeita yökerhossa.
Tikkanen tiesi huumeiden käytöstä, mutta kummastelee vanhaa juttua
Esa Tikkanen ei MTV Urheilun kysyessä edes tiennyt, että hänen nimensä oli vedetty aikoinaan mukaan sotkuun. Tikkanen tiesi monien tappelijoiden käyttäneen kokaiinia selvitäkseen illasta toiseen nyrkiniskujen kohteena, mutta väitetystä havainnosta Fuhrista yökerhossa hänellä ei ole muistikuvaa.
– No en muista. En ole ainakaan tuollaista nähnyt, ”Tiki” hämmästelee 30 vuoden takaista lehtijuttua.
– Fuhr käytti aikoinaan, kun hänen olkapäänsä meni. Sen minä tiesin, Tikkanen viittaa vuoden 1984 Stanley Cup -finaalien ratkaisuottelun loukkaantumiseen.
– En tiennyt edes, että hän on ollut vieroituksessa. Se oli vähän sokki minullekin. Kyllähän me tiesimme, että hän varmaan kesällä käytti. Liikuin paljon Grantin kanssa, ja vähän ihmettelen, että minut on vedetty siihen mukaan, kun en ole ikinä koskenutkaan (huumeisiin), hän hymähtää.
Esa Tikkanen (vas.) ja Mark Messier juhlivat Stanley Cup -mestaruutta vuonna 1990.
Katkeruutta toimittajaa kohtaan
Dokumentissa kyyneleet nousevat yhä Fuhrin silmiin hänen kertoessaan tapauksestaan. Lehtijutusta nousi valtava skandaali kiekkohullussa Edmontonissa, mutta samalla se kiinnosti mediaa ympäri mannerta.
Fuhrin mukaan turhauttavinta olivat tapa ja ajoitus, jolla asiaa käsiteltiin.
– Artikkeli julkaistiin, ja siinä oli muutamia faktoja pielessä, mutta niin media toimii. Tapasin ensin Glen Satherin ja sitten artikkelin kirjoittaneen toimittajan, joka halusi vain saada nimeään esille, Fuhr sanoo.
Oilers-pomo Satherille jäi vahvasti kuva, että Fuhr oli toki käyttänyt ainetta, mutta tämä ei kuitenkaan missään nimessä ollut huumeriippuvainen.
– Siihen aikaan monet urheilijat, NHL:ssä ja missä tahansa lajissa niin isoilla palkoilla kokeilivat huumeita, Sather kertoo dokumentissa.
– Olin jo lopettanut siinä vaiheessa, joten siihen kuulemiseen meneminen otti minua vähän päähän, mutta samalla se oli tilaisuus sanoa, että olen lopettanut, Fuhr kommentoi.
Huumekierteestä hurjaan ottelutahtiin
Fuhr kuitenkin edelleen kiistää dokumentissa, että hänellä olisi missään vaiheessa ollut huumeongelmaa. Hänen mukaansa NHL:ssä ei yksinkertaisesti voi pelata maalivahtina riippuvuuden kanssa jopa 75 peliä runkosarjassa, mitä hän torjui kaudella 1987–88.
Vaimo Corrine sen sijaan kertoi nähneensä parin yhteiselon aikana, milloin huumeiden käyttö todella näkyi Fuhrin pelaamisessa.
– Jos hän olisi ottanut sitä tänään, niin seuraavan päivän pelissä hänellä olisi ollut hyvä päivä, mutta sitä seuraavasta olisi tullut hirveä. Vaikutus näkyi aina pelin viiveellä, Corrine kertoi Journalin jutussa 1990.
Grant Fuhr mestaruushuuman keskellä 1985.
Fuhr kertoo lopettaneensa huumeiden käytön jo vuonna 1986 isänsä kuoltua. Ennen hurjaa kautta 1987–88 Andy Moog oli jakanut Fuhrin kanssa pelivastuuta tasaisemmin.
– Et pysty siihen, jos juokset juhlissa joka ilta, Fuhr kommentoi vuosikymmeniä myöhemmin.
– Hänen mielestään hänellä ei ollut huumeongelmaa, vaan hän vain käytti huumeita, jatkaa ex-agentti Winter.
– Ehkä se ei ollutkaan ongelma. Grantin ei nähty käyttävän sitä koko ajan. Ehkä se oli enemmän hänen hallinnassaan kuin luulimme. Siksi hän sanoi meille, kun pakotimme häntä tunnustamaan, että hei, ei tämä niin iso juttu ole, Winter pohtii jälkeenpäin.
Börje Salming pääsi kokaiinikärystä kahdeksalla ottelulla
Oilers-GM Glen Sather kertoi seuran tehneen pelaajilleen kaikenlaisia testejä, joissa olisi pitänyt paljastua samalla myös huumeiden käyttö. Esimerkiksi Fuhr ei koskaan jäänyt tällaisessa yhteydessä kiinni. Sather tarkisti asian NHL:ltä, josta myönnettiin, että sielläkin ainoa todiste käytöstä oli Fuhrin oma tunnustus.
Samaan aikaan Yhdysvallat oli astunut uuteen vaiheeseen huumeiden vastaisessa sodassaan. FBI:n huumeiden vastaisen työn budjetti oli 1980-luvun alkuvuosista moninkertaistunut, ja myös huumerikoksista pidätettyjen määrä lähti jyrkkään kasvuun, joka on jatkunut samanlaisena näihin päiviin asti.
Muuttuneessa ilmapiirissä myös NHL:n oli reagoitava. Ongelmana oli, ettei liigalla ollut mitään säännöstöä asian varalle. Muutamia ennakkotapauksia silti löytyi. Esimerkiksi legendaksi noussut ruotsalaispuolustaja Börje Salming sai vuonna 1986 vain kahdeksan ottelun pelikiellon, mutta Fuhrin tapauksessa julkinen paine pakotti NHL:n kovempiin toimiin.
Oilersin lähtiessä syksyllä 1990 harjoitusleirin ottelukiertueelle Länsi-Saksaan ja Itävaltaan, Fuhr jäi Kanadaan. Hänen oli kuitenkin määrä liittyä leirivahvuuteen seuraavalla viikolla. Päätös pelikiellosta vietiin aivan kauden kynnyksellä.
Grant Fuhr toisen vaimonsa kanssa pelikieltokäsittelyn aikana 1990.
Fuhrin matka kuulemistilaisuuteen NHL:n pääkonttorille Torontoon oli silkka muodollisuus. Hän muistelee olleensa paikalla vain alle puoli tuntia. Kaikki oli jo ennalta käsikirjoitettu.
– He eivät tienneet, mitä tehdä, joten he päättivät olla rankaisemassa eivätkä auttamassa ketään. He olivat tehneet päätöksensä jo ennen kuin pääsin Torontoon asti, Fuhr näkee.
Pelikielto tuli järkytyksenä
Lopulta kyse ei ollut edes asian tunnustamisesta, vaan NHL-pomot kertoivat antavansa joka tapauksessa pelikiellon. Fuhr ei saanut kuulla tuomiotaan vielä tässä yhteydessä. Sather soitti hänelle uutiset vasta seuraavana päivänä.
– Hänkin oli uskonut, ettei minulle tulisi pitkää pelikieltoa. ”He laittavat sinut vuoden pelikieltoon”, Fuhr muistaa Satherin sanoneen.
Kaiken lisäksi hän menetti palkkansa pelikiellon ajalta. Monien mielestä tuomio ajoi riippuvuuksista kärsivät vain syvemmälle poteroihinsa, jos avun saamisen sijasta pelaaja menettää ryöpytyksen jälkeen myös toimeentulonsa.
– Minusta tuo ei ole apua hakevan kaverin auttamista. Se vain lähettää viestin sellaisille, joilla on ongelma, että pysy vain hiljaa siitä. Se ei anna mitään syytä asian korjaamiselle, kommentoi jo tuoreeltaan Fuhrin seurakaveri Craig MacTavish.
Esa Tikkanen liittyi vuonna 1990 Edmontonin leirivahvuuteen vasta Saksassa polvileikkauksensa jäljiltä. Seura kertoi pelaajille Fuhrin tilanteesta pukukopissa, ja Tikkasen mukaan sekä päävalmentajan että seurapomon tehtäviä hoitanut Sather toimi tapauksessa muutenkin mallikkaasti.
– Glen Sather oli myös sellainen ihminen, joka piti huolta jokaisesta. Hän pystyi salaamaan niin paljon asioita, ettei kukaan tiennyt niistä mitään, Tikkanen toteaa seurapomon luonteesta.
Paluu playoff-sankariksi
Fuhr kuitenkin jatkoi Satherin pyynnöstä omatoimista harjoittelua. Joukkueen harjoituksiin hän ei saanut osallistua, mutta maalivahti oli yhä läsnä seuran tiloissa. Lopulta myös NHL heltyi lyhentämään pelikiellon 40 otteluun hyvän käytöksen takia.
Fuhr haki ensin potkua AHL:n puolelta, jossa yleisö otti hänet hampaisiinsa. NHL:ssä tuki oli jopa vieraspaikkakunnilla useimmiten kunnioittavaa.
– Välillä minua heiteltiin sokeripusseilla, mutta se oli itse asiassa vain huvittavaa.
Lopulta hän johdatti keväällä 1991 Edmontonin ykkösmaalivahtina aina konferenssifinaaleihin asti. Siirto Toronto Maple Leafsiin tapahtui kuitenkin heti seuraavana kesänä. Hän jatkoi uraansa aina 38-vuotiaaksi asti tehden NHL:n kaikkien aikojen runkosarjaennätyksen 79 pelatulla ottelulla St. Louis Bluesissa kaudella 1995–96.
LUE MYÖS: Jari Kurri hämmästelee ensimmäisen täysosumansa juhlintaa – fanien reagointi piirtyi mieleen: "Uskomatonta"
Fuhr valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2003. Oilersin sankareista Wayne Gretzky otti paikkansa neljä vuotta ja Jari Kurri kaksi vuotta aiemmin, mutta muiden kulta-ajan legendojen, Mark Messierin, Paul Coffeyn ja Glenn Andersonin vuoro tuli vasta myöhemmin.
Edmonton Oilersin aateloidut kiekkolegendat: Grant Fuhr (vas.), Paul Coffey, Wayne Gretzky, Mark Messier ja Jari Kurri.
Tikkaselle on päällimmäisenä jäänyt mieleen Fuhrin kaksi torjuttua rangaistuslaukausta vuoden 1985 finaalisarjassa Philadelphia Flyersia vastaan. Tuona keväänä Jari Kurri nakutti joukkueelle 19 osumaa pudotuspeleissä.
– Ei parempaa maalivahtia voinut olla maailmassa siihen aikaan, Tikkanen tiivistää Fuhrin merkityksen Edmontonin dynastiassa.
– Hän ei välittänyt mistään mitään. Jos hänelle sanottiin, että pitää seistä päällään, niin hän seisoi. Se oli ihan käsittämätöntä.