Jari Härkälä, 59, muistetaan jääkiekon SM-liigasta Porin Ässien ja kuopiolaisen KalPan hyökkääjänä, kaapissa on kaksi SM-hopeaa. Kuusi vuotta sitten sairauskohtausta seurannut onnettomuus muutti hänen elämänsä pysyvästi.
Härkälä toimi myös päävalmentajana Espoon Bluesissa, KalPassa ja Ässissä, missä pääsarjan valmennusura päättyi vuonna 2008. Hän valmensi 2000-luvulla myös Porin Kärpät kolmeen peräkkäiseen kaukalopallomestaruuteen.
Komea urheilu-ura ei silti takaa terveyttä, sen joutui Härkäläkin kokemaan vuonna 2015. Hän sai tuolloin Kuopiossa kadulla kävellessään laskimoveritulpan.
– Menetin tajuntani, kaaduin maahan ja löin pääni asfalttiin. Lopputuloksena oli niskanikaman vammautumisen vuoksi neliraajahalvaus, Härkälä kertoo.
Kun Härkälä tajusi tilanteensa ensimmäistä kertaa kunnolla, oli mieli luonnollisesti apea.
– Olihan se kova paikka ymmärtää tilanne katsellessani sairaalan valkoisia seiniä. Sain kuitenkin toivoa lääkäreiden sanoista, että tilanteeni saattaa ajan kanssa kohentua.
– Totesin itselleni, että tilanne on nyt tämä. Päätin samalla kääntää kaikki mahdolliset kivet eli tehdä kaikkeni kuntoutumiseni eteen.
Kovaa kuntoutusta
Härkälä pääsi kuukauden päästä vammautumisestaan kuntoutukseen Validiaan Helsinkiin. Siellä alkoi intensiivinen työ ammattilaisten kanssa. Ensimmäinen konkreettinen signaali raajojen toiminnan palautumisesta tuli neljän viikon työn jälkeen.
– Kykenin silloin ensimmäistä kertaa rapsuttamaan nenääni, en tarvinnut siihen apua. En silti muista tarkalleen millainen tunne minulle tuli, mutta olihan se selkeä merkkipaalu.
– Aloitin hieman myöhemmin syömisen vasemmalla kädellä remmin avustamana, vaikka olen oikeakätinen. Nykyään voimataso on kuitenkin oikealla puolella parempi.
Jari Härkälä oli kapteenina viemässä KalPaa SM-hopealle keväällä 1991.
Kuntoutuminen eteni edelleen suotuisasti, tinkimättömällä työllä.
– Kuntoutumisessani auttoi varmasti urheilutaustani, olin tottunut tekemään työtä selkeän päämäärän eteen. Jos olisin vain jäänyt makaamaan sänkyyn, olisi lopputulos ollut synkkä.
Härkälä kykenee nykyään myös kävelemään keppien avulla. Pistin taitettu matka on 450 metriä.
– Kävelen huononakin päivänä sata metriä keppien avulla, sillä treenaaminen on kaiken ydin. Muutoin liikun pyörätuolilla, haluan käyttää manuaalipyörätuolia sähköisen sijaan saadakseni käsilleni treeniä.
– Olen myös päässyt tekemään penkkipunnerrusta, maastavetoa ja jopa jalkakyykkyä. Saan näillä suoritteilla tärkeää treeniä, sillä varsinkin fysiikkaa voi kehittää edelleen.
Uuteen joukkueeseen
Härkälä lähti vuonna 2019 mukaan Suomen parajääkiekkomaajoukkueen toimintaan, ja hän on joukkueen päävalmentaja sekä toiminnankehittäjä.
– Joukkue pitää mielen virkeänä, meillä on upea porukka. Tällainen valmennus on samalla uuden oppimista: vaikka mukana on samoja elementtejä kuin pystylätkässä, on moni asia täysin erilainen.
Maajoukkueella on myös selkeä tavoite.
– Meillä on edessä karsinta B-sarjaan Britannian kanssa. Koronatilanteen vuoksi peliajankohdasta ei ole kuitenkaan tietoa.
Härkälä ei ole katkeroitunut vammansa vuoksi.
– Olisi voinut käydä paljon huonomminkin.