Viime keväänä Lohjalla tapahtuneen veriteon taustalla oli noin 60-vuotiaan naisen pyrkimys erota 45 vuotta kestäneestä liitosta mustasukkaisen miehen kanssa. Eroa tehdessään vuonna 2017 nainen oli muun muassa joutunut pakenemaan kahdesti turvakotiin.
Video: Huomenta Suomessa pohdittiin, mitä perheväkivallalle on tehtävissä.
Mies surmasi entisen puolisonsa ampumalla tätä viidesti ylävartaloon viime huhtikuussa Lohjalla. Syyttäjä vaatii miehelle rangaistusta taposta. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus totesi eilen antamassaan tuomiossa miehen syylliseksi tekoon ja ottaa kantaa rikosnimikkeisiin mielentilatutkimuksen jälkeen.
Miehellä ei ole aiempaa rikostaustaa. Pistoolin, luodit ja vaimentimen hän sai omasta asekaapistaan.
Ero oli ollut uhrille suuri helpotus
Nainen oli eronnut syytetystä vuoden 2017 aikana. Yhteinen elämä miehen kanssa oli alkanut naisen ollessa vasta 16-vuotias. Oikeudessa naisen sisko kertoi, miten naisen käytöksestä näkyi selvästi eron olleen suuri helpotus.
– Kun [uhrin nimi] oli eronnut vastaajasta, hän oli vapautunut muutenkin ja he olivat voineet viettää aikaa paljon enemmän yhdessä, varsinkin viimeisen talven aikana, välituomiossa mainitaan siskon sanoneen.
Sisaren mukaan 45 vuoden avioliitto oli ollut hyvin tiivis ja hän oli arvannut, että erosta tulisi hyvin vaikea. Fyysisestä väkivallasta uhri ei ollut siskolleen koskaan kertonut, vaan kysymys oli ollut henkisestä otteesta.
Mies oli saattanut esimerkiksi soitella vaimonsa siskolle, kun vaimo lähti kaupunkiin asioille ja kysellä oliko tämä nähnyt siskoaan. Lisäksi jos vaimo osallistui kurssille, mies saattoi epäillä tätä avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Nainen kertoi, ettei hänen siskollaan ollut ollut hänen tietääkseen ketään ennen kuin avioliitto oli päättynyt.
Uhri oli eron jälkeen kertonut sisarelleen, ettei ollut avioliiton aikana edes ymmärtänyt, miten sitova aviopuoliso hänellä oli ollut.
Videolla SuomiAreenan keskustelu siitä, mikä on vaiettua väkivaltaa Suomessa
59:17
Sairaalloista mustasukkaisuutta
Uhrin hyvä ystävä kertoi oikeudessa, että syytetyn mustasukkaisuus oli vuosikymmenien aikana käynyt ilmi hyvin monella eri tavalla. Syytetty oli toistuvasti kuvitellut, että hänen vaimollaan olisi ollut sivusuhteita aivan mahdottomiinkin henkilöihin.
– Jo 80-luvulla, kun [uhrin nimi] oli ollut Siuntion kylpylässä, niin vastaaja oli lähtenyt perään riehumaan.
Ystävä muistaa erään kerran 70-luvulta, kun mies oli itse ollut sairaalassa. Hän ei ollut antanut vaimolleen lupaa olla ystävänsä luona yötä, vaan naisen äiti oli miehen viestin saatuaan hakenut naisen ja hänen poikansa pois ystävättären luota. Tuolloin ystävätär oli ensimmäistä kertaa miettinyt, että suhteessa oli jotain outoa.
Uhri itse ei ollut kuitenkaan koskaan halunnut puhua puolisostaan pahaa. Hän oli yrittänyt saada miestään osallistumaan Lyömätön linja -yhdistyksen tapaamisiin ja hankkiutumaan psykiatriseen hoitoon, mutta lääkärit olivat halunneet hoitaa ensin fyysistä puolta. Mitään esimerkiksi muistisairauksiin viittaavaa ei ollut kuitenkaan löytynyt.
Ei muista tapahtumia
Henkirikos tapahtui aamulla 23. huhtikuuta, kun uhri oli yksin käymässä entisen puolisonsa kerrostaloasunnossa. Mies ampui entistä vaimoaan viidesti ylävartaloon. Hän kertoi oikeudelle, ettei muista itse teosta mitään.
– Viimeinen asia, jonka hän muistaa on, että [uhri] oli sanonut, että ”hän ei halua levennellä, mutta...” Lause oli jäänyt kesken ja sen jälkeen [tekijä] ei enää muista, mitä oli tapahtunut.
Hän oli kertomansa mukaan havahtuessaan istunut pesuhuoneen muovijakkaralla ja ihmetellyt, miksi hänellä on ase kädessä ja toisessa kädessä äänenvaimennin. Nainen oli pystynyt laukausten jälkeen raahautumaan rappukäytävään, josta naapurit löysivät. Mitään ei ollut enää tehtävissä.
"Mustasukkaisuuteen ei lääkettä"
Mies soitti pojalleen teon jälkeen ja kertoi tehneensä typeryyksiä, lopullisen ratkaisun ja pyysi lähettämään poliisin. Poika soitti hätäkeskukseen ja ilmoitti, että on tapahtunut henkirikos.
Hätäpuhelun jälkeen poika soitti vielä uudelleen isälleen, joka kertoi, että ”mummua ei enää ole”.
Oikeudessa mies totesi itsekin olleensa mustasukkainen ja vaati pääsyä mielentilatutkimukseen. Poliiseille hän oli kuulusteluissa kertonut mustasukkaisuudestaan ja todennut, että "siihen ei lääkettä ole".
Oikeus antaa lopullisen tuomionsa asiassa mielentilatutkimuksen valmistuttua.