Kotiopetuksen valitsemisen taustalla voi olla esimerkiksi ideologisia tai uskonnollisia syitä.
Yhteensä 502 suomalaislasta ja -nuorta kävi viime vuonna kotikoulua, kertovat Tilastokeskuksen tiedot. Kotiopetuksen suosio on ollut nousussa jo pidempään, ja suosio kiihtyi entisestään vuonna 2020 koronapandemian alussa. Vuonna 2021 suosiossa tapahtui notkahdus, minkä jälkeen se lähti uudelleen nousuun.
On todennäköistä, että koronapandemian aikana kotiopetuksessa on ollut tilapäisesti suurempikin määrä oppilaita kuin mitä tilastoissa näkyy, mutta nämä lyhyet kotiopetusjaksot on saatettu luokitella etäopiskeluksi tai pitkiksi poissaoloiksi, kertoo opetushallituksen opetusneuvos Riia Palmqvist.
Palmqvistin mukaan opetushallitukseen tulee paljon kotiopetusta koskevia yhteydenottoja, ja näiden yhteydenottojen perusteella kotiopetuksen valitsemisen taustalla voi olla hyvinkin monenlaisia syitä.
– On uskonnollisia tai ideologisia syitä, joissa huoltajalla on ajatus siitä, että koulun opetussuunnitelma tai opetus ei vastaa esimerkiksi perheen arvoja.
Toinen merkittävä syy vaikuttaa olevan se, että entistä useammalla huoltajalla on mahdollisuus tehdä etätöitä, jolloin koulua saatetaan käydä pysyvästi tai esimerkiksi talvikausien ajan ulkomailla. Palmqvistin mukaan esimerkiksi Espanjan Aurinkorannikolla on suomalainen peruskoulu, jossa perusopetusta saa suoritettua samalla tavalla kuin Suomessakin – mutta koulu on niin suosittu, että osa oppilaista ei mahdu mukaan.
Saako kotoa tarpeeksi oppimisen tukea?
Kotiopetuksen valitsemisen taustalla voi olla myös esimerkiksi koulukiusaamista, koulurakennusten sisäilmaongelmia tai oppilaiden tavanomaista suurempi tuen tarve. Palmqvistin mukaan huoltajat saattavat olla koulun kanssa eri mieltä esimerkiksi tuen järjestämisestä.
– Näistä tilanteista olen hieman huolissani, sillä mahtaako näiden lasten etu todella toteutua kotona sen sijaan, että he olisivat erityisen tuen ammattilaisten kanssa koulussa. En ole ihan varma, löytyykö jokaisesta kodista riittävää osaamista edistää oppimista riittävästi, jos taustalla on esimerkiksi oppimisen haasteita, Palmqvist pohtii.
Palmqvistin mukaan Suomessa on aiempaa suurempi määrä maahanmuuttajaperheitä, jotka haluaisivat lastensa käyvän peruskoulua englannin kielellä. Suomalaista peruskoulua ei kuitenkaan voi käydä kuin suomen tai ruotsin kielellä, jolloin osa perheistä valitsee mieluummin kotiopetuksen.
Palmqvist huomauttaa, että suomen kielen oppiminen ja koulussa käyminen on tärkeää lasten kaverisuhteiden laajentamisessa ja suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittymisessä.
Moni kuuluu neurovähemmistöön
Suomen Kotikouluyhdistys ry teki tämän vuoden elokuussa kyselyn suomalaisille kotioppijoille, ja kyselyyn osallistui 114 perhettä. Kyselyn perusteella perheet ovat sitä mieltä, että kotiopetus tukee paremmin lapsen hyvinvointia ja oppimista sekä mahdollistaa joustavat oppimistavat ja yksilöllisen oppimisen niin lahjakkuuksissa kuin haasteissakin.
Muita tärkeimpiä syitä kotiopetuksen valitsemisen taustalla olivat perheen yhteinen aika sekä kokemukset siitä, että peruskoulun ympäristö ja toimimistavat eivät ole lapselle sopivia.
– Kotioppijat ovat moninainen joukko, jonka yhdistävänä tekijänä on usein jonkinlainen poikkeavuus tavanomaisesta. Moni kotioppija kuuluu neurovähemmistöön, ja koulussa he eivät ole saaneet tarvitsemaansa tukea. Kotiopetus lisää näiden lasten voimavaroja, jolloin he jaksavat opiskelun lisäksi panostaa myös sosiaalisiin suhteisiin ja harrastuksiin, sanoo Suomen Kotikouluyhdistys ry:n sihteeri Jaana Meronen.
Tutkiva opettaja seuraa lasten oppimista
Kotiopiskeluun siirtymiseen riittää ilmoitus koululle. Lapsen asuinkunta nimeää tutkivan opettajan, minkä jälkeen huoltaja sopii opettajan kanssa järjestelyistä, joilla kotikoulussa olevan lapsen tai nuoren oppimista ja edistymistä seurataan, kertoo Riia Palmqvist.
Palmqvistin mukaan Suomen kotiopetusta koskeva lainsäädäntö on melko väljä, eikä esimerkiksi tutkivalla opettajalla ole kovinkaan paljon keinoja puuttua siihen, jos kotiopetuksen taso on puutteellista tai lapsen oppiminen ei edisty. Palmqvist on huolissaan myös siitä, että kotiopetuksessa olevat lapset jäävät koulun huolenpidon ulkopuolelle.
– Kouluhan on aika usein se, joka lapsen hyvinvointia valvoo. Koulusta lapset saavat esimerkiksi terveydenhuoltoa, erityisopetusta ja ruokaa, Palmqvist toteaa.
Jaana Merosen mukaan kotiopetuksessa käytetään monipuolisesti oppikirjoja, muuta kirjallisuutta ja nettiaineistoja, mutta myös esimerkiksi pelejä, museoita ja harrastuksia. Tutkiva opettaja tavataan tyypillisesti kahdesti vuodessa joko kasvotusten tai etänä.
Oppimista voidaan seurata useilla eri tavoilla, mutta Merosen mukaan moni on todennut portfolion ja keskustelun parhaaksi menetelmäksi. Portfoliossa kuvataan oppimisprosessia.
Merosen mukaan moni kotiopetuksesta vastuussa oleva huoltaja on työelämässä joko koko- tai osa-aikaisesti.
– Kotivanhempia on erityisesti niissä perheissä, joissa on monta lasta, sillä onhan se toki helpompaa, Meronen huomauttaa.
Merosen mukaan kotioppijat opiskelevat perusopetuksen tavoitteiden mukaisen oppimäärän, minkä jälkeen kotioppija voi halutessaan suorittaa erityisen tutkinnon, jossa hän saa osaamisestaan päättötodistusta vastaavan numerotodistuksen.
– Numerotodistus on hyödyllinen tiettyihin oppilaitoksiin pyrkiessä, mutta jatko-opintoihin voi hakeutua myös harkinnanvaraisen haun kautta. Silloin tutkiva opettaja kirjoittaa selosteen siitä, että oppimäärä on suoritettu. Kotiopetuksen käyneet nuoret ovat käsittääkseni jatkaneet monipuolisesti eri alojen opintoihin.