Turkulainen 58-vuotias nainen haluaisi tutustua isäänsä. Isäänsä, joka on jo kuollut, mutta josta hän ei tiedä oikeastaan mitään. Hän tapasi isänsä viimeksi olleessaan kaksivuotias. Muistona isästä on kaksi valokuvaa.
Nainen on yrittänyt etsiä tietoja isästään nyt Facebook-ilmoituksella. Tammikuussa laittamassaan ilmoituksessa hän etsi ihmisiä, jotka olisivat tunteneet hänen Tampereella asuneen isänsä, joka teki työuransa VR:n palveluksessa. Myös Tamperelainen-lehti teki jutun isästä tietoja etsivästä tyttärestä.
– Lehtijutun jälkeen muutama hänen työkaverinsa VR:ltä otti yhteyttä. He kertoivat isäni olleen hyväkäytöksinen ja mukava. Mutta hänen henkilökohtaisesta elämästään kukaan ei osannut kertoa mitään, nainen sanoo.
Kaksi puhelinkeskustelua
Naisen isä ja äiti erosivat tytön ollessa pieni. Vanhempien eron jälkeen hän ei ole tavannut isäänsä ja on puhunut hänen kanssaan puhelimessa vain kaksi kertaa.
– Hän soitti minulle kerran joskus 70-luvun lopulla ja kertoi eronneensa toisen kerran, ja että minulla oli pikkusisko.
– Sen jälkeen lähetin hänelle kirjeen, johon hän ei vastannut. Lähetin silloin tällöin myös isänpäiväkortteja, mutta en saanut vastausta.
– Poikani syntymän (1989) jälkeen hän soitti kerran joskus 90-luvun alkupuolella. Siitä puhelusta jäi mieleen, että hän sanoi poikani olevan hänen ainoa lapsenlapsensa.
Naisen isä Martti Ranta oli syntynyt vuonna 1930 ja kuoli vuonna 2011. Hän oli kolme kertaa naimisissa, ensimmäinen vaimo oli juuri isäänsä etsivän naisen äiti. Naisen mukaan kukaan vaimoista ei ole ollut halukas kertomaan hänelle mitään miehestä.
– Yksi vaimoista vastasi kyselyyni, että hän ymmärtää haluni tietää isästä, mutta hän ei halua repiä vanhoja haavoja auki, eikä kertonut mitään.
Terveystiedot johtolankana
Isänsä terveystiedot hän sai terveyskeskuksesta Tampereelta.
– Terveystiedoista näin, että isälläni oli sydänsairauksia ja hän sairastui myös Parkinsonin tautiin.
– Kaikki nämä tiedot ovat minulle tärkeitä. Yritän sitten piirrellä mielessäni viivoja, että mitä hänen elämässään on tapahtunut.
Nainen kertoo, että nuorena ja aikuisena hänen oli vaikea lähestyä isäänsä, vaikka tiesikin isän puhelinnumeron ja osoitteen.
– Lähetin hänelle kirjeitä. Kerran menin isäni kodin ulkopuolelle, tarkoituksena mennä katsomaan häntä. Lopulta en kuitenkaan pystynyt siihen.
Muutamia vuosia sitten hän tajusi, että hänen isänsä on jo iäkäs, ja alkaa olla viimeiset hetket tavata hänet.
– Ajattelin, että kyllä minä haluan oman isäni tavata. Hänen kotipuhelimestaan ei kuitenkaan vastattu. Sain sitten tietää, että hän on hoitokodissa.
Naisen mukaan kommunikaatiovaikeudet isän silloisen vaimon kanssa aiheuttivat kuitenkin sen, että hän ei voinut lopulta tavata isäänsä.
Martti Rantaa on luonnehdittu vetäytyväksi ja hiljaiseksi. Toisaalta työkaverit VR:ltä ovat kertoneet miehen olleen ystävällinen.
– Yksi työkavereista otti minuun hiljattain yhteyttä. Työkaveri kertoi, että hän oli joutunut kerran ottamaan lapsensa mukaan töihin. Muut työkaverit olivat sitä paheksuneet, mutta isäni oli kuulemma leikkinyt lapsen kanssa ja sanonut, että jos ei lastenhoito järjesty, niin silloin lapsi on otettava töihin. Muutkin ovat kuvailleet häntä lapsirakkaaksi. Siksi tuntuukin vaikealta ymmärtää, että miksi hän on hylännyt oman lapsensa.
– Olen miettinyt, että ei minulle varmastikaan mitään varsinaista hyötyä ole siitä, että saisin isästäni lisätietoja. Mutta haluaisin silti elää mielessäni isäni elämän ja tietää millaista se oli. Kuvia haluaisin lisää myös. Minulla ei ole kuin kaksi kuvaa hänestä.