”En ole tässä tilanteessa yksin.” Se on lause, johon kiteytyy keskisuomalaisen Pekan syy nostaa isättömyytensä esille sekä julkisuudessa että oikeusasteissa.
MTV Uutiset kertoi Pekan tarinan huhtikuun alussa. Vuodenvaihteessa voimaan tullut isyyslaki mahdollisti viimein sen, että Pekka sai selvyyden häntä vaivanneeseen asiaan.
MTV:n haastattelun aikana Pekka oli juuri saanut tietää DNA-testien kautta, ettei isäksi merkitty mies ollutkaan hänen isänsä. Nyt siitä on lisäksi mustaa valkoisella: Käräjäoikeuden päätös, jossa vahvistetaan, etteivät miehet ole sukua toisilleen.
Puhelimeen vastaa surullinen ja väsynyt mies.
– Kyllä tämä niin kova paikka on ollut. Tuossa parvekkeella tupakalla usein katselen maailmaa ja mietin, mistä minä, nyt virallisesti isätön poika, olen tänne tullut. Asia on mielessäni päivin ja öin, hän kertoo.
– DNA-testin tulos oli se raju isku, oli kuin joku olisi kirveellä päähän humauttanut – tämä käräjäoikeuden päätös oli odotettu, olin asian jo pitkälti käsitellyt mielessäni.
MTV:n artikkeli sekä muutamat muut lehtijutut ovat tuoneet hänelle paljon yhteydenottoja ja viestejä kohtalotovereilta eri puolilta Suomea.
– Meitä 50-60 -luvuilla syntyneitä isättömiä lapsia on paljon, sen olen huomannut. Olen saanut paljon kannustavia viestejä, ystävät ja tuntemattomatkin toivottavat onnea etsintöihin ja kehuvat rohkeudesta. Ei tämä tosin helppoa ole ollut hetkeäkään, Pekka sanoo.
”En ole tässä tilanteessa yksin” Se on myös syy siihen, miksi Halttunen on jaksanut jatkaa isänsä etsintöjä. Facebook-tuttavien lisäksi tukena on oma perhe, vaimo ja kaksi lasta sekä asianajaja.
Mutta toisenlaistakin palautetta on tullut.
Välit iäkkääseen äitiin ovat tulehtuneet pahasti, sillä hän ei halua keskustella asiasta poikansa kanssa. Myös puolituttujen ja tuntemattomien kommentit ovat satuttaneet.
– Olen kuullut esimerkiksi sellaista, että minkä takia vanhaa äitiä pitää julkisesti mollata. Arvostelijoille haluaisin sanoa, että miettisi tätä tilannetta omalle kohdalleen – kyllähän ihmisellä täytyy oikeus olla tietää se, mistä on biologisesti peräisin.
Kerran Pekka ehti jo innostua. Facebookissa odotti viesti, että eräällä naisella olisi tietoa Pekan isästä ja että hän haluaisi auttaa.
– Otin yhteyttä sydän innosta pamppaillen, mutta tämä vihje paljastui selvännäkijäksi. Sellaiseen en ryhdy, vaikka kuinka kerrottaisiin, että isäni tuonpuoleisessa minua kaipailee.
"Tuosta pojasta ei tule mitään"
Uni ei tule silmään öisin, mieli on maassa. Pekan ainoa toive on, että hän saisi tietää jotain isästään.
– Oli se mies sitten joku juopon retale tai linnakundi, haluaisin tietää. Suurin toiveeni olisi se, että saisin lapsilleni kertoa, kuka pappa on. Olen tätä asiaa yli 60 vuotta mielessäni kantanut. Jos nyt saisin isästäni tiedon, voi olla, että jalat pettäisivät alta ja nuortuisin vuosikymmeniä, Pekka veistelee.
Elämä ilman isää ei ollut 50-luvulla helppoa. Pekka tottui kuulemaan selän takana huutelua ja supinaa, epäilyjä siitä, ettei tuosta pojasta tule koskaan mitään.
Pekan isäksi tuomittiin 1950-luvulla hieman päälle 20-vuotias mies. Oikeus teki tuolloin päätöksen lausuntojen sekä muun muassa ajanmukaisten verikokeiden perusteella.
Tänä vuonna Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) tehtyjen testien varmuus on yli 99,999 prosenttia – isäksi merkitty mies ei ollut sukua Pekalle. Huhtikuussa käräjäoikeus vahvisti tuloksen.
Nyt Pekka pohtii asianajajansa kanssa sitä, miten asiassa voisi edetä.
Kansanedustajalta myötätuntoa – myös äitiä kohtaan
Yksi Pekan tarinasta kiinnostunut henkilö on kansanedustaja Leena Meri (ps). Holhoustoimen edunvalvonnassa, tuomioistuimessa ja oikeudellisena avustajana työskennellyt Meri tutustui Pekkaan Facebookin kautta jo vaalikampanjoinnin aikana. Puhetta isättömyydestä tuli myöhemmin.
– Kyllä se koskettaa, kun ihmisellä on ollut koko ikänsä epätietoisuus juuristaan ja sitten lopulta selviää, ettei se vähäkään pitänyt paikkaansa, Meri kertoo.
Meri kertoo nähneensä työhönsä liittyvissä yhteyksissä paljon erilaisia elämänkohtaloita. Hän ymmärtää Pekan tarpeen saada tietoa, mutta tuntee silti myötätuntoa myös Pekan äitiä kohtaan. Äiti ei halua puhua asiasta.
Jos tapaus menisi oikeuteen, pitää oikeudessa kuultavana olevan henkilön puhua totta, mutta jos ei tiedä tai muista, niin silloin ei oikeuskäsittelykään auta.
– Hän ei välttämättä halua repiä vanhoja asioita auki. Siihen maailmanaikaan aviottoman lapsen saamiseen liittyi niin paljon vaikeita asioita ja tunteita, jotka varsinkin naisena voi ymmärtää. Olen puhunut Pekalle myös asian tästä puolesta.
Meri on miettinyt paljon erilaisia perhemalleja oman elämänsäkin kautta. Hänellä ei ole lapsia, vaikka niitä olisi aikanaan toivonutkin. Adoptiomahdollisuudet kariutuivat, kun pariskunnan ikä tuli esteeksi.
– Mieleeni on jäänyt myös televisiossa esitetty ohjelma, jossa ihmiset etsivät kadonneita sukulaisiaan. Siinä oli monta tarinaa, jossa hyvän elämän adoption kautta saanut ihminen koki hirmuista kaipuuta biologista vanhempaansa kohtaan. Ihminen haluaa tuntea juurensa. Itse mietin ohjelmaa katsoessani, miltä tilanne tuntuu adoptiovanhemman näkökulmasta, Meri sanoo.
– Useiden erilaisten perhemallien mukana tulee myös kysymyksiä siitä, pitäisikö lapsen tapaamisoikeuteen ja lapsen huoltoon liittyviä asioita alkaa miettiä uudelleen. Eri tapaamisista ei saa tulla lapselle rasitetta.
Onko isä jo mullan alla?
Mahdollisuus isän löytymiseen on olemassa, mutta Pekka itsekin myöntää, että se pieni ja sattuman sekä tuurin varassa.
– Ehkä isä tai joku hänen sukulaisensa tunnistaa Pekan kuvan tai tarinan, ja varmuus asiasta saadaan verikokein, miettii myös kansanedustaja Meri.
Siihen saakka Pekka polttelee tupakkaa parvekkeellaan ja miettii, mistä on tullut. Mielessä pyörivät kysymykset onko isä jossain vielä olemassa vai jo mullan alla, tietääkö tai tiesikö hän edes Pekasta - vai jäävätkö nämä kysymykset lopullisesti ilman vastausta.
1:17
