Erik Sarin soitti töistä puolenpäivän aikaan vaimolleen Marille ja kertoi, että lähtee sovitusti töiden jälkeen viettämään iltaa työkavereidensa kanssa. Tämä oli viimeinen kerta, kun Mari jutteli miehensä kanssa. Sarinin katoamista käsitellään Tiina Saaren ja Maiju Majamaan kirjoittamassa kirjassa Ei jälkeäkään.
32-vuotias Erik Sarin katosi jäljettömiin keskiviikkona marraskuun toisena päivänä vuonna 1988. Ilta oli oluenhuuruinen ja sekava, eikä Erikin liikkeistä ole reilun kolmenkymmenen vuoden jälkeenkään piirtynyt selkeää kuvaa.
Poliisi ei ottanut vakavasti
Vantaan Kaivokselassa pariskunnan kotona Erikin vaimo Mari odotteli miestään kotiin. Hän saapui iltavuorostaan noin kello 00.10.
Vielä kahdelta yöllä Mari oli hereillä ja odotti, että Erik astuisi ovesta sisään.
Aamulla hän soitti miehensä työpaikalle, josta sihteeri kertoi, että Erik ei ollut tullut töihin. Vielä samana iltana Mari meni lankonsa Laurin kanssa poliisiasemalle tekemään ilmoitusta miehensä katoamisesta.
– Vastaanotto oli tyly, virkamiesmäisen yksiselitteinen, Lauri muistelee kirjassa.
Erik Sarin siskonpoikansa kanssa vuonna 1987. Kuva: Tiina Saari & Maiju Majamaa, Ei Jälkeäkään, Into Kustannus, 2020
Poliisit eivät tuntuneet ottavan ilmoitusta vakavasti. Poliisi teki virallisen katoamisilmoituksen viikon päästä katoamisesta.
Illan kulku
Erikin liikkeistä saatiin tietoa hänen työkavereiltaan, jotka olivat olleet kadonneen seurassa koko illan. Viimeisen kerran työkaverit olivat nähneet hänet työpaikan nojatuoliin sammuneena.
Illan aikana Erik ja hänen työkaverinsa olivat kuluttaneet runsaasti alkoholia ensin keilaamisen yhteydessä, sitten saunassa ja myöhemmin ravintolassa. Ilta oli meinannut loppua lyhyeen, koska joukkio oli jo siinä kunnossa, etteivät ravintolat päästäneet miehiä enää sisään. Juhlaporukka suuntasi taksilla nauttimaan lisää väkijuomaa Tehtaankadulla sijaitsevalle toimistolle, joka jäi Erikin viimeiseksi varmaksi havaintopaikaksi.
Lue myös: 18-vuotias Jussi Peltola nousi humalassa rattiin kesken mökkiviikonlopun – sekä mies että auto ovat olleet kateissa kahdeksan vuotta
Kolme työkaveria jättivät juopuneen Erikin nojatuoliin, ilmeisesti sammuneena. Miehet olivat nälkäisiä ja suuntasivat ravintolaan, mutta päihtynyttä miestä ei saatu tuolista mukaan.
Koska ravintola oli sulkeutumassa, miehet joutuivat jatkamaan matkaansa tyhjin vatsoin. Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulmauksen taksitolpalta kaksi miehistä suuntasi kotiin, mutta Erikin esimies palasi toimistolle.
Toimisto oli kuitenkin tyhjä, eikä Erikiä näkynyt missään.
Mihin Erik lähti
Poliisi ei epäillyt, että Erikin työtovereilla olisi osuutta miehen katoamiseen. Muutama viikko katoamisen jälkeen tutkinnassa tapahtui käänne, kun eräs taksikuski ilmoittautui poliisille.
Kuski väitti olevansa varma, että kyyditsi Erikin näköisen miehen Vantaan Kaivokselaan joko kuun 3. tai 10. päivän vastaisena yönä. Yksin ollut mies oli ilmestynyt yllättäen taksin takaovelle Kapteeninkadun tolpalla. Mersun takapenkille istahtanut mies pyysi ajamaan Kaivokselaan. Mies oli paljain päin, ja hänellä oli yllään pitkähkö beige takki. Taksikuski haistoi hänestä kaljan lemun.
19-vuotias Niku Patronen katosi kaveriporukan reissulla ruotsinlaivalla 14 vuotta sitten? Katso Jaana-äidin koskettava haastattelu alta.
Juttu jatkuu videon jälkeen...
8:08
Miehen puheessa oli lievää änkytystä, ja kyytiläinen tunnusti olevansa kännissä. Taksikuskin mielestä takapenkkiläinen ei kuitenkaan vaikuttanut kovin juopuneelta. Kyytiläinen oli ollut rauhallinen koko matkan, ja kuski muistaa, että he olivat jutelleet matkan aikana.
– Kuinkahan minun käy, kun menen kotiin hieman huppelissa? mies oli pohtinut ääneen.
– Vaimosi varmaan odottaa ovella kaulin kädessä, taksikuski oli vitsaillut takaisin.
Kaivokselassa kyytiläinen oli taksikuskin sanojen mukaan päässyt taksista ulos hyvin, ja hänen askelluksensa oli näyttänyt varmalta. Poliisi näytti taksikuskille Erikin valokuvaa, ja kuski oli edelleen vakuuttunut, että Erik oli ollut hänen kyydissään.
Taksikuskin piirtämä kartta kyytiläisen poisjättöpaikasta. Kuva: Tiina Saari & Maiju Majamaa, Ei Jälkeäkään, Into Kustannus, 2020
Jäljet johtivat Sillbölen kaivoksille
Poliisin yksi tutkintalinja keskittyi siihen, että Erik olisi katoamisyönään pudonnut kotitalonsa lähistöllä sijaitsevaan Sillbölen kaivoksen kuiluun tahallaan tai vahingossa. Osa kaivoksen kuiluista on jopa 50 metriä syviä, ja sen takia alue oli jo 1988 tarkoin aidattu.
Puolen vuoden päästä katoamisesta poliisin pakeille saapui vantaalaismies, joka kertoi tuttavansa nähneen kaivokselle johtavan tien lumessa miesten jalanjäljet, verta ja jälkiä raahaamisesta.
Lue myös: MTV vieraili Kankaanpäässä, jossa tapahtui yksi Suomen rikoshistorian suurimmista murhamysteereistä – kuka surmasi 17-vuotiaan Helenan yöllä puistossa?
Päiväkodin ja urheilukentän puolivälin tienoilla mies oli huomannut äskettäin sataneessa lumessa jotain punaista. Hän oli arvellut, että se saattoi olla verta tai sitten esimerkiksi limonadia, mutta tokaissut silti kaverilleen: ”Onkohan joku saanut täällä turpaansa”.
Jutun tutkinta siirtyi keskusrikospoliisille henkirikosepäilyn takia.
Palokunnan sukeltajat tutkivat veden täyttämät kuilut ja onkalot, mutta Erikiä ei löydetty.
Etsintäkuulutus edelleen voimassa
Omaisten mukaan Erik ei ollut itsetuhoinen. He kuvailevat häntä positiiviseksi ja terveeksi sekä psyykkisesti että fyysisesti. Erikin läheiset eivät ole tähänkään päivään mennessä saaneet selville, mitä hänelle tapahtui.
Erik julistettiin kuolleeksi 23. joulukuuta vuonna 2003. Seuraavana kesänä hänet siunattiin poissaolevana Helsingin Pitäjän sukuhaudalla. Erikin kohtalo on pysynyt pimeänä yli 30 vuotta. Poliisi keskeytti tutkinnan maaliskuussa 2017. Sitä jatketaan, jos Erikin katoamisesta ilmaantuu uusia tietoja.
Etsintäkuulutus Erikistä on yhä voimassa.
Lähde: Tiina Saari & Maiju Majamaa, Ei Jälkeäkään, Into Kustannus, 2020