Viktoriaaniseen aikaan useimpia nuoria brittinaisia odotti hääyön koittaessa elämänsä järkytys. Seksivalistusta ei ollut, ja se, miten ihminen sai alkunsa, oli nuorille naisille mysteeri. Hyvää tarkoittavia neuvoja sisältävät opaskirjat yleensä vain pahensivat asiaa, Historia-lehti paljastaa.
Löysiin polvipituisiin alushousuihin ja alusmekkoon pukeutunut nuori morsian makasi jännittyneenä vuoteella. Hänen poskensa punoittivat, sillä vähäpukeisuus nolotti häntä. Sitten hän kuuli käytävästä askelia, ja hänet valtasi kylmäävä pelko: hänen uunituore aviomiehensä lähestyi makuuhuonetta.
1800-luvun loppupuolella hääyö oli naisille pelottava koettelemus. Aviomies tiesi asioita, joista nuorikolla ei ollut aavistustakaan.
Nuori vaimo ei välttämättä tiennyt edes sitä, mistä ruumiinosasta hänen miehensä olisi kiinnostunut, ja miehen anatomiasta hän tiesi yleensä vielä vähemmän kuin omastaan.
Ajatus hääyöstä oli Viktorian ajan naisille pelottava siksi, että heidät kasvatettiin siveiksi ja pyrittiin häihin asti pitämään autuaan tietämättöminä siitä, mitä avioparit vuoteessaan puuhasivat.
Pelokkaiden morsianten paniikkikohtaukset ja pakoyritykset eivät kuitenkaan sopineet Britannian kaltaiseen sivistysyhteiskuntaan, ja siksi markkinoille tulvi lukemattomia opaskirjoja, joiden tarkoitus oli valistaa herkkiä morsiamia siitä, mikä heitä häiden jälkeen odotti.
Seksiä oli viisainta säännöstellä
Yksi ensimmäisistä avioelämää käsittelevistä oppaista oli papinlesken Ruth Smythersin vuonna 1894 ilmestynyt Instruction and Advice for the Young Bride eli ”Ohjeita ja neuvoja nuorille vaimoille”. Siinä hän kehotti naisia hillitsemään miehensä himoja.
”Antaudu harvoin ja vastentahtoisesti”, kuului Smythersin tärkein neuvo. ”Muuten säädyllinen avioliitto voi muuttua orgiaksi!”
Smythersin mukaan avioliitto palveli yhtä ylevää tavoitetta: ”Vaikka sukupuolielämä on parhaimmillaankin hyvin vastenmielistä ja pahimmillaan kivuliasta, sitä on siedettävä – kuten naiset ovat tehneet aikojen alusta asti – sillä palkkiona on yksiavioinen koti ja lapset, jotka aviopuolisoiden välisestä kanssakäymisestä seuraavat.”
Leskirouva myös neuvoi, ettei vaimon pitänyt odottaa aviomieheltään liikoja:
”Ihanneaviomies lähestyy vaimoaan vain tämän kutsusta ja ainoastaan jälkeläisten hankkimista varten, mutta keskivertomieheltä ei moista jaloutta ja epäitsekkyyttä kannata odottaa.”
Smythers kehottikin morsiamia säännöstelemään seksiä tiukasti heti avioliiton alusta alkaen:
”Useimmat miehet haluavat aviollista kanssakäymistä lähes joka päivä, mikäli heitä ei torjuta. Viisas morsian sallii enintään kaksi nopeaa kanssakäymistä viikossa avioliiton ensimmäisten viikkojen aikana.
Sen jälkeen hän pyrkii harventamaan kertoja. Tässä pyrkimyksessä huonovointisuus, väsymys ja päänsärky ovat naisen parhaita ystäviä. Avioliiton alkuvuosien jälkeen intiimin kanssakäymisen tulee rajoittua noin kertaan viikossa ja liiton viidenteen vuoteen mennessä yhteen kertaan kuukaudessa.”
Kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen avioparin lapsiluku oli kaiken järjen mukaan täynnä, ja tuolloin he saattoivat Smythersin mielestä lopettaa seksielämänsä kokonaan. Smythers ei kehottanut aviopareja muuttamaan eri huoneisiin nukkumaan, mutta hän neuvoi, miten välttää ei-toivottua toimintaa aviovuoteessa:
”Vaimo sammuttaa yhteisen makuukamarin valon ja odottaa puolisoaan valmiina vuoteessa. Kun mies tulee nukkumaan, vaimon ei pidä sytyttää valoa, sillä mies voi tulkita sen rohkaisuksi.”
Kun vahinko kuitenkin tapahtuu
”Akti”, silloin kun sitä ei kerta kaikkiaan voinut välttää, piti rouva Smythersin mukaan suorittaa pilkkopimeässä.
”Vaimo antakoon miehensä hapuilla pimeässä. Aina on toivoa siitä, että mies loukkaa itsensä, jolloin vaimo voi torjua hänen lähentelynsä”, rouva neuvoi.
Ruth Smythersin opaskirjan aitous on kyseenalaistettu, mutta olipa kirja aito tai ei, se kuvastaa hyvin Viktorian ajan brittien suhtautumista seksiin.
”Nautintoa ei saa olla liian usein, jotta se ei uuvuta avioparia ja heikennä heidän terveyttään”, totesi brittilääkäri Henry N. Guernsey kirjassaan Plain Talk on Avoided Subjects eli ”Suoraa puhetta vältellyistä aiheista” vuodelta 1905.
”Perussäännöksi sopii yksi tai kaksi kertaa viikossa tai joissakin tapauksissa kahdessa viikossa. Monissa tapauksissa yksi kerta viikossa on hyvä tavoite.”
Guernseyn mukaan avioliiton ainoa tavoite oli hankkia lapsia: ”Tämän on oltava avioparin kaikkien halujen, toiveiden ja suunnitelmien ainoa päämäärä.”
Vaikka kuningatar Viktorian kuolemasta oli Guernseyn kirjan ilmestyessä kulunut jo neljä vuotta, Guernsey piti häntä yhä hyvänä esikuvana naisille:
”Hän vaali prinssi Albertia aviomiehenään ja antautui tälle avioliitossa esikuvallisen vaimon tavoin sanan kaikissa merkityksissä.”
Sen lähemmäksi asian ydintä eli sitä, miten naiset selvisivät hääyöstä kunnialla, kaunopuheinen tohtori ei päässyt. Itsetyydytyksestä, sukupuolitaudeista ja seksuaalisista ”poikkeavuuksista” hän sen sijaan kirjoitti hyvinkin suoraan.
Esimerkiksi itsetyydytys saattoi Guernseyn mukaan aiheuttaa hivutustautia eli tuberkuloosia ja sokeutta. Hän kirjoitti kirjassaan naisista, jotka olivat kertoneet vastaanotolla kokeneensa ”tuntemuksia” alapesua tehdessään.
Pöyristynyt Guernsey torui naisia ankarasti, sillä nämä olivat kosketelleet sellaisia ruumiinosia, ”joiden tuli naimattomilla naisilla pysyä unitilassa”. Mikäli naiset jatkaisivat ”tuntemusten” tavoittelemista, niitä esiintyisi yhä useammin ja ne turmelisivat naisen kenties loppuiäksi.
Guernsey piti myös nuorten miesten tapailemista turmiollisena: ”Nuorilla naisilla ei luonnostaan ole seksuaalisia taipumuksia tai lemmekkäitä ajatuksia tai tunteita. Jos heidät on kasvatettu hyvin ja heistä on huolehdittu oikein, sellaiset tuntemukset ovat heille häihin asti täysin vieraita.”
Raskaus oli seksin ainoa tavoite
Guernseyn aikalainen Emma Drake oli samoilla jäljillä omassa opaskirjassaan What a Young Wife Ought to Know eli ”Mitä nuoren vaimon tulee tietää”. Hän kuvaili siinä perusteellisesti vaimon ja perheenäidin velvollisuuksia:
”Heti hääpäivästä lähtien nuoren vaimon on omistettava elämänsä raskauksille ja äitiydelle. Se on hänen tärkein tehtävänsä avioliitossa.”
Drakekaan ei kuitenkaan kehdannut kuvailla suoraan sitä, miten raskaus aivan konkreettisesti sai alkunsa. Jälleen lukijan oli tyytyminen pelkkiin varoituksiin siitä, etteivät asiat saaneet riistäytyä makuukamarissa käsistä.
”Mikään ei ole vaarallisempaa kuin antaa alhaisille vieteille yliote korkeammasta luonnostamme. Kun intohimot saavat vallan, ne pitävät kaikkea muuta pilkkanaan. Itsekkyys – ihmisluonnon alhaisin piirre – tähtää vain yhteen asiaan: omien himojen tyydyttämiseen”, Drake varoitteli.
Naisen oli tultava raskaaksi, mutta samalla hänen tuli välttää paheellista nautintoa. Vaarallisten houkutusten välttämiseksi avioparin olikin Draken mukaan viisainta nukkua eri huoneissa.
Seksivalistusta kierrellen
Vuonna 1916 ilmestyi yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston biologian professori Maurice A. Bigelowin mullistava seksivalistusta käsittelevä kirja Sex-education eli ”Seksuaalikasvatus”.
Bigelow kirjoitti, että ”vaikeneminen ja salaperäisyys ovat olleet vakaa perinne. Kaikkea tähän aihepiiriin liittyvää on pidetty likaisena ja turmeltuneena, ja mitä vähemmän siitä on puhuttu tai tiedetty, sitä parempi – etenkin nuorille”.
”Normaalit lapset saavat kuitenkin lähes poikkeuksetta tietoa seksuaalisuudesta viimeistään aikuisuuden kynnyksellä, ja yleensä tuo tieto on peräisin karkeista ja epäluotettavista lähteistä”, Bigelow perusteli tarvetta kunnolliselle seksivalistukselle ja kertoi esimerkin poikakoulusta.
Sen oppilaat olivat perustaneet ”kerhon”, jossa he perehtyivät seksuaalisuuteen ja kirjasivat havaintojaan oppilaiden keskuudessa kiertävään muistikirjaan.
Bigelowkaan ei kuitenkaan päässyt kirjassaan itse asiaan.
Hän tyytyi vain toteamaan, että ”naisten oli tärkeää opetella sukuelintensä tieteelliset nimet, ei siksi, että niille on olemassa niin monia karkeita nimityksiä vaan siksi, että kunnialliset nimitykset vaikuttavat asenteisiin. Munasarjat, kohtu, vagina, munanjohtimet ja vulva kuitenkin riittäkööt.
Ulkoisten sukuelinten tarkka kuvailu herättää uteliaisuutta, joka puolestaan voi johtaa tutkiskeluun ja ärsytykseen.”
Lääkäri H. T. Footen kehittämän laitteen piti estää miehen erektio. Se oli rengas, joka asetettiin peniksen ympärille. Kun seksuaalinen halu ilmoitti itsestään, terävät piikit lannistivat sen pian.
Naisen velvollisuus oli nauttia
Historian ensimmäinen terveysguru Bernarr Macfadden otti vuonna 1918 tärkeän askeleen, kun hän kirjassaan Womanhood and Marriage, ”Naiseus ja avioliitto”, osoitti ymmärrystä niitä naisia kohtaan, jotka halusivat itse päättää seksielämästään:
”Henkilökohtaisen vapauden ihanne on viime aikoina herättänyt monissa naisissa ajatuksen siitä, että heillä on oikeus määrätä omasta ruumiistaan – eli heillä on oikeus päättää, suostuvatko he toteuttamaan aviomiehensä lihallisia mielihaluja.”
Macfadden kuitenkin huomautti, että myös itsenäisten naisten tuli ottaa huomioon aviomiehensä fysiologia:
”Vaimon on hyvä ymmärtää, että siemennesteeksi kutsuttu elämää synnyttävä neste, jota miehen sukuelimet tuottavat, vaikuttaa merkittävästi tämän kehoon. Vasta hiljan on alettu ymmärtää tämän elämännesteen ihmeellistä vaikutusta miehen kehon mekanismeihin.”
Macfadden selvensi lausuntoaan selittämällä, että miehen hyvinvointi edellytti naisen nautintoa – muutoin nainen imisi miehen kuiviin kuin vampyyri:
”Intiimissä kanssakäymisessä miehen ruumiista purkautuu tätä luomisen nestettä, ja jos vaimo vastaa siihen aidosti ruumiillaan, seuraa magnetismin tai energian vaihtuminen, joka paikkaa miehessä syntyneen vajeen. Jos taas nainen vain tekee innottomasti velvollisuutensa, hän ei anna miehelleen mitään takaisin ja tämän elinvoima hupenee.”
Miehen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta oli siis välttämätöntä, että nainenkin nautti seksistä.
Huono seksi ajoi naisia hulluuteen
Muiden seksivalistajien tavoin Bernarr Macfaddenkin vältteli kuvaamasta yhdyntää ja antamasta siihen liittyviä suoria neuvoja. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kirjoitettujen seksioppaiden lukijat joutuivatkin tyytymään eläinten parittelun kuvauksiin.
Salaisuuksien verho alkoi raottua vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun psykoterapeutit alkoivat julkaista näkemyksiään seksuaalisuudesta.
Lääketieteen uusi haara, psykologia, oli nimittäin ymmärtänyt, että naisten ahdistus, ”hysteria” ja neuroottisuus johtuivat hyvin usein siitä, ettei heidän seksielämänsä ollut riittävän tyydyttävää.
MTV julkaisee artikkelin yhteistyössä Historia-lehden kanssa.
Muita Historia-lehden artikkeleita:
Billy The Kid: Lännen paha poika
Mali: Puolialastomat naiset järkyttivät
Englanti kielsi irlantilaisuudet
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.