Karijokelaisen lähihoitajan Tarja Parkatin ikimuistoinen vuosi on saamassa arvoisensa päätöksen tänään Linnan juhlissa.
– Jos joku olisi mulle vuosi sitten sanonut, millainen seuraava vuosi tulee olemaan, en olisi uskonut. Tämä on ollut uskomaton vuosi. Ei voi sanoilla oikein kuvata, Parkatti kuvaili STT:lle ennen juhlia.
Hieman yli vuosi sitten Parkatti aloitti työskentelyn Esperi Caren hoitokoti Ulrikassa Kristiinankaupungissa. Nopeasti Parkatti huomasi, että työpaikalla oli vakavia ongelmia.
Parkatti päätti ilmoittaa asiasta viranomaisille. Tästä käynnistyi tapahtumaketju, jonka seurauksena Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira keskeytti lopulta Ulrikan toiminnan.
"Minun sydämelläni ei voi työskennellä noin"
Ilmoituksen tekemistä Parkatti ei edes osannut jännittää.
– Hetken mietin, mitä ilmoituksen tekeminen mahdollisesti tuo tullessaan. Mutta minun sydämelläni ei voi työskennellä noin. Vanhusten kuuluu saada se hoito, mikä heille kuuluu.
Tämän jälkeen asiat etenivät nopeasti. Epäkohtia eri hoivakodeista nousi esille ympäri Suomea. Parkatti alkoi saada puhelinsoittoja: lääkäreiltä, hoitajilta, tavallisilta kansalaisilta.
– Vaikka olen lomautettu Esperistä ja työtön, lainausmerkeissä voi sanoa, että olen täystyöllistetty. Puhelin soi yhä yhtä mittaa. Olen auttanut sen mitä pystyn ja ohjannut ihmisiä oikeisiin paikkoihin, josta voi saada apua.
Hoitajien vastuu ei näy palkassa
Parkatti onkin kuluneen vuoden aikana keskittynyt vaikuttamistyöhön. Korjattavat epäkohdat hoitoalalla ovat hänestä selkeitä.
– Hoivakodeissa pitäisi pistää kuntoon hoitajamitoitus. Se ei saa jäädä neljän vuoden päähän, vaan sen pitäisi tulla mahdollisimman nopeasti. Lisäksi hoitajille pitäisi varata pelkkä hoitotyö, ei esimerkiksi siivousta tai ruoanlaittoa.
– Myös palkka pitäisi tarkistaa. Meillä on hirveä vastuu, mutta se ei näy palkassa, hän lisää.
Vaikka epäkohtia on, Parkatti haluaa korostaa, että monissa hoivakodeissa kuitenkin huolehditaan vanhuksista yhä hyvin.
"Katsotaan, mihin elämä vie"
Parkatti on saanut teostaan laajalti kiitosta, mutta on joutunut myös kärsimään seurauksista. Kotiseudultaan hän ei ole onnistunut löytämään enää töitä. Muualta Suomesta sen sijaan on tullut työtarjouksia.
– Haluaisin pysyä kotiseudullani, mutta katsotaan, mihin elämä vie. Tämä vuosi on opettanut, että ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan.
– En ole katunut mitään. Jos pitäisi valita, teenkö uudelleen ilmoituksen vai en, ilman muuta tekisin, hän lisää.
Linnan juhlia Parkatti odottaa jännityksellä.
– Olen miettinyt, että jos Linnan juhlissa pääsee keskustelemaan ihmisten kanssa, jotka voivat vaikuttaa näihin asioihin, käytän tilaisuuden hyväksi. Toki aion myös vain nauttia illasta.