Espoon Liikunta- ja nuorisopalvelujen johtaja Martti Merra niputti espoolaisen huippu-urheilun ongelmat Antero Mertarannan haastattelussa.
Merra oli itse Kiekko-Espoon valmentaja seuran noustessa 1-divisioonasta SM-liigaan. Vuonna 1998 seuran omistus muuttui ja nimi vaihtui Bluesiksi. Blues kuoli puolitoista vuotta sitten monien vaiheiden jälkeen. Sama tilanne on ollut monilla muilla seuroilla; jääkiekossa, jalkapallossa ja koripallossa taloudenhoito on osoittautunut liian suureksi haasteeksi ja seuroja on mennyt kumoon.
Tämän hetken ongelmaseura on Espoo United, joka perustettiin Bluesin raunioille. Unitediin yhdistettiin naisten ja miesten edustusjoukkueet jääkiekosta ja koripallosta, mutta täksi kaudeksi naiset nakattiin molemmista lajeista sivuun. Lisäksi Unitedin omistaja Jussi Salonoja on hakenut Espoo United Urheiluntuki ry:tä konkurssiin velkojen takia.
– Jääkiekon puolella haaste on se, että kun Metro Areena oli ja on yksityisomisteinen, hintalappu tapahtumalle oli seuralle tosi kallis. Blues esimerkiksi maksoi vuodessa yli 600 000 euroa vuokrina, kun esimerkiksi Ilves ja Tappara ja moni muu selviää 100 000:lla. Siinä on kymmenessä vuodessa viiden miljoonan ero, Merra nostaa esiin.
Jääkiekon osalta Merran mielestä ongelmana on myös se, ettei seuraa ole johdettu minkään strategian mukaan määrätietoisesti. Seuran vajaan 20 vuoden taipaleen aikana toimitusjohtajia tuli ja meni, ja kaikki lähtivät tekemään omaa juttuaan.
– Pohjalta on puuttunut selkeä strategia, joka Kiekko-Espoon aikana 90-luvulla oli vielä olemassa. Se murskautui siinä vaiheessa, kun tuli uusi halli ja seuralle uusi omistus, Merra miettii.
Sen lisäksi Merra kokee, että espoolaisen kiekon tarina on menetetty. Kiekko-Espoon yllättävän menestyksen takana olivat omat pojat ja ennen kaikkea yhteisöllisyys. Nimenomaan sitä Merra kaipaa takaisin. Espoolainen kiekko on henkilöitynyt vuosikausia Jussi Salonojaan, joka on tällä hetkellä paitsi konkurssia hakeneen yhdistyksen puheenjohtaja, myös yritystensä kautta Unitedin yksi suurimmista velkojista. Hän omistaa hallin, jolle seura maksaa vuokraa.
– Tämä on mennyt vähän liikaa yhden miehen show'ksi. Urheilu on yhteisöasia, yhteisöllisyys on kuollut samalla, kun tästä on tullut yhden ihmisen show. Jotta saataisiin taakse leveät hartiat, 280 000 kuntalaista ja niin edelleen, se tarvisi vahvan yhteisöllisyyden, tunteen siitä, että tämä on meidän yhteinen juttu. Se tunne on ollut 20 vuotta kadoksissa, Merra harmittelee.
– (Unitedin) menot ovat isot, mutta tulot myös pienet. Yksi syy on se, että katsojia on luvattoman vähän, laaja kiinnostus puuttuu. Lisäksi yhteistyökumppaneiden saaminen yhden miehen show'hun on vaikeaa, kun ei ole isoa ja leveää yhteisöllisyyttä alla.
Kaupungin kiinnostus vähissä
Yksi iso syy urheilun heikkoon asemaan on kaupungin asenne. Merra muistuttaa, että kaupungin puolesta espoolaiselle edustuspalloilulle ei ole rakennettu 45 vuoteen urheilupaikkoja. Hän sanoo suoraan, ettei kaupungilla ole lainkaan huippu-urheilustrategiaa ja urheilu on jäänyt kulttuurin ja koulutuksen jalkoihin.
– Ajatus siitä, että urheilulla olisi kaupungin kannalta iso myyntiarvo ja olisi paljon tapahtumia, joita seurat järjestäisivät kuntalaisille, sitä ei ole osattu arvostaa, Merra sanoo.
Myös rahallinen tuki kaupungilta on minimaalista.
– Erilaisin markkinointisopimuksin maksetaan 10 seuralle vuodessa 200 000 euroa näkyvyydestä. Mukana on siis 10 eri seuraa, joten voi kuvitella, että jos sen jakaa, niin jokainen saa 20 000. Sillä ei pitkälle pötkitä.
Ylälaidan videolla Merra ja Mertaranta käyvät läpi espoolaisen urheilun hankaluuksia laajemmin. Lisäksi pureudutaan siihen toimivaan osuuteen, eli juniorityöhön.