Etkö jaksa iloita syntyvästä vauvasta? Raskaudenaikaista masennusta ei tarvitse hävetä

"Löytyykö ketään muuta, joka ei ole niin onnesta soikeana ja innosta kirkuen raskaana? Onko ketään, joka ajatteli, että tulee jos tulee? Ja lamaannuit, kun sait tietää..."

"Ei tämän lapsen odottamisen tällaista pitänyt olla."

Kuka tahansa voi sairastua raskaudenaikaiseen masennukseen. Raskausaikaan liittyy kaikenlaisia muutoksia, jotka vievät äidiltä voimavaroja.

– Raskausaikana äidin mieli on herkillä myös hormonaalisten tekijöiden vuoksi, äidin mieli valmistautuu ottamaan vastaan vauvan viestejä ja tarpeita. Mielen herkistymisen tarkoitus on mahdollistaa äidin ja vauvan välinen läheinen ja herkkä vuorovaikutus ja kiintymissuhteen muodostuminen. Samalla äiti on kuitenkin tunneherkkä yleisemminkin, kertoo Taina Kempas, kätilö, TtM.

– Myös ympäristön odotukset saattavat luoda äidille paineita. Jos ei pystykään hehkumaan onnesta, äiti voi kokea syyllisyyttä ja epäonnistuneensa.

Kempas on myös Väestöliiton Vanhemmuuskeskuksen suunnittelija.

"Huomaan että syyllistän itseäni jatkuvasti näistä ajatuksista ja tunteista. Haluaisin jaksaa, olla mukana, iloita ja olla se "hyvä, odottava äiti, joka muistaa myös muut perheen lapset ja oman puolison kaiken keskellä"."

Varsinaisesta raskausaikaisesta masennuksesta kärsii noin 10–15 prosenttia naisista. Masennushäiriön esiintyvyys on viidestä kuuteen prosenttia. Raskausaikaan liittyy kohonnut riski masennukseen.

Raskausajan masennuksen oireita:

• Alavireisyys
• Ärtyneisyys
• Uupumus, väsymys
• Aloitekyvyttömyys
• Syyllisyyden tunne
• Ylikorostunut huolestuneisuus vauvan voinnista tai muista asioista
  

  Colourbox

– Raskauden aikainen masennus vaikuttaa myös kohdussa kehittyvään vauvaan stressihormonien välityksellä, mutta myös niin, ettei masentunut äiti jaksa pitää hyvää huolta itsestään. Masennus vaikuttaa negatiivisesti myös äidin muodostamaan kuvaan syntyvästä vauvasta ja sitä kautta varhaiseen vuorovaikutukseen.

Raskaudenaikainen masennus eroaa "muunlaisista" masennuksista siten, että kyse on sekä äidin että vauvan hyvinvoinnista. Tämän vuoksi masennuksen varhainen tunnistaminen ja seuranta olisivat tärkeitä, Kempas sanoo. Mikäli äidillä on ennen raskautta ollut masennusta, on masennuksen uusiutumisen riski odotusaikana suurentunut.

– Myös seuraavien raskauksien aikana on suurentunut riski masennuksen puhkeamiseen, mutta toisaalta silloin sekä äiti että hänen läheisensä osaavat jo herkemmin tarttua oireisiin ja hakea apua ajoissa, Kempas kuvaa.

Myös miehelle kumppanin raskaus voi tuoda mieleen monenlaisia, usein ristiriitaisiakin tunteita.

– Mies saattaa elää voimakkaasti mukana raskaudessa ja kokea vastaavaa oireilua kuin raskaana oleva nainen. Miesten varsinaisesta masennuksesta raskausaikaan liittyen ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittua tietoa, Kempas sanoo.

"Mieli on maassa melkein jatkuvasti. Pieniä hyviäkin hetkiä on mutta itsestäni tuntuu että suurin osa ajasta menee mieli maassa. Itkuja, itsesyytöksiä, epäilyä tulevasta, mustasukkaisuutta siitä että itse joudun luopumaan melkein kaikesta, jaksamisen puutetta, mielenkiinnon lopahtamista..."

Raskaudenaikainen masennus ei tarkoita, ettei nainen haluakaan lasta, tai että hän katuisi raskauttaan.

– Myös äiti, joka on kovasti toivonut raskautta, saattaa sairastua masennukseen.  Raskaudenaikainen masennus ei myöskään tarkoita sitä, että naisesta tulisi huono äiti lapselleen. Se, että hakee apua pahaan oloonsa, kertoo vastuullisuudesta ja siitä, että ajattelee vauvan parasta.

Raskaudenaikainen masennus ei mene automaattisesti ohi, kun lapsi syntyy. Siksi on tärkeää hakea apua ajoissa. Masennusoireet kannattaa rohkeasti ottaa puheeksi esimerkiksi neuvolassa. Ammattilaisten kanssa voi miettiä, millainen hoito ja apu on tarpeen.

– Moni äiti peittelee ja vähättelee oireitaan ja lykkää avun hakemista, koska kokee syyllisyyttä ja häpeää siitä, että ei jaksa iloita tulevasta vauvasta, Kempas sanoo.

– Läheisten rooli on tärkeä avun hakemisessa, koska usein masentuneen on vaikea hakea apua itse.Koska raskausaikana on kyse sekä äidin että vauvan hyvinvoinnista, ei masennusoireiden kanssa kannata jäädä odottelemaan, että ne menisivät itsekseen ohi, vaan hakea apua. Kun masennusoireisiin puututaan jo varhaisessa vaiheessa, äiti ja vauva saavat parhaan tuen vuorovaikutuksen kehittymiselle.

Lisätietoa ja apua: Äidit irti synnytysmasennuksesta ÄIMÄ ry

Kursivoidut kohdat ovat otteita Forum.vau.fistä ja Perheaikaa.fistä.