Yksinäisyys on vakava uhka vanhuudessa. Yksinäinen vanhus jää helposti neljän seinän sisään ja on vaarassa syrjäytyä kokonaan.
Helsingin Diakonissalaitos tekee työtä, etteivät vanhukset syrjäytyisi.
– On paljon yksinäisyyttä, ei perhettä, ei ystäviä. Monelta puuttuu turvaverkko, sanoo vanhustyötä tekevä Johanna Roti Helsingin Diakonissalaitoksen Seniori-Vamoksesta.
Etsivä nuorisotyö on monille jo tuttua. Helsingin Diakonissalaitoksella etsivää vanhustyötä kehitetään nuorisotyön rinnalla. Apua tarvitsevat vanhukset pitää löytää kodeistaan, ja se onnistuu vain yhdellä tavalla.
– Tietoa levittämällä, tiivistää projektipäällikkö Satu Aalto Helsingin Diakonissalaitoksen Seniori-Vamoksesta.
Diakonissalaitos on koonnut oman ammattilaisverkkonsa, jonka kautta se saa tietoa yksinäisistä ja mahdollisesti syrjäytymisvaarassa olevista vanhuksista.
– Myös naapurit tai sukulaiset voivat vinkata meille apua tarvitsevan vanhuksen, kertoo Aalto.
Vanhus tarvitsee seuraa
Vinkatut vanhukset suhtautuvat pääsääntöisesti myönteisesti yhteydenottoon.
– Se alkaa ihan tutustumisella ja kuulumisten kysymisellä, kertoo Aalto.
Tutustumisen jälkeen työntekijä käy vanhuksen kanssa läpi arjen sujumisen.
– Jos vanhus ei saa kaikkia tarvitsemiaan palveluja, autamme häntä saamaan ne, sanoo Aalto.
Välillä palvelut ja arki sujuvat jo, mutta ongelma on yksinäisyys. Yksinäisyyttä lievitetään vapaaehtoistyöllä.
– Meillä on Kalliossa noin sata vapaaehtoista, jotka tahtovat antaa aikaa lähiseudun vanhuksille, kertoo Aalto.
Vapaaehtoisista monilla ei ole omia sukulaisvanhuksia tai he asuvat niin kaukana, että yhteys on vain satunnainen. Vanhusten seura ja tarinat kuitenkin kiinnostavat vähän yli kolmikymppisiä kaupunkilaisia, ja näin molemmat osapuolet saavat jotakin arvokasta.
Seurasta on hyötyä
Helsinkiläinen Orvokki Hämäläinen yksi ”löydetyistä” vanhuksista. Hänen tyttärensä vinkkasi äidin yksinäisyydestä Helsingin Diakonissalaitokselle. Rouva Hämäläinen on saanut kaipaamansa juttukaverin.
– Kun täällä ei ketään käy. Tai käyhän tytär, mutta ei hänkään voi aina täällä olla. Siksi on mukavaa, kun nämä vapaaehtoiset käyvät. Mukavia ihmisiä ovat kaikki, kertoo Orvokki Hämäläinen.
Hämäläinen tarvitsee näkövammansa takia apua ulkoiluun, mutta tärkeintä on joku, jolle jutella.
– Joskus minä pelkään puhuneeni vapaaehtoisen uuvuksiin, huolehtii Hämäläinen.
Hämäläisen tytär huomaa eron äidissään.
– Hänestä on tullut iloisempi. Kun on paljon yksin, niin vetäytyy kuoreensa, mutta nyt äiti on paljon reippaampi, arvioi Tarja Virolainen äitinsä etsivästä vanhustyöstä saamaa hyötyä.
Etsivän vanhustyön tarkoitus on välittää.
– Tavoitetaan ihmisiä, jotka tarvitsevat apua, kiteyttää toiminnan ytimen projekti päällikkö Satu Aalto.
Orvokki Hämäläinen on tyytyväinen.
– Toivottavasti kaikki vanhukset ottavat yhteyttä, ettei heidän tarvitse olla yksin, neuvoo Hämäläinen.
Etsivä vanhustyö on vasta muotoutumassa. Sitä tekevät useat eri toimijat eri puolilla Suomea.
– Onneksi tätä tekevät monet tahot. Etsivää vanhustyötä kehitetään ja lisätään koko ajan, sanoo Aalto.
Vanhusten yksinäisyyttä lievitetään myös mm. Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnalla ja Vanhustyön keskusliiton ystäväpiireillä.