Etelä- ja Keski-Euroopassa on riehunut tänä kesänä laajoja metsäpaloja. Suomessa puolestaan metsäpalotilanne on ollut tänä vuonna tavanomainen, kertoo Pelastusopiston erikoistutkija Juha Laitinen STT:lle.
– Voi sanoa, että aika normaali kesä, Laitinen sanoo.
Euroopassa nähtyjen kaltaiset laajat metsäpalot ovat Laitisen mukaan tulevaisuudessa Suomessakin mahdollisia.
– Kyllä me siihen tietyllä tavalla olemme jo varautumassa.
Laitisen mukaan suomalaiset ovat olleet paljonkin yhteyksissä eurooppalaisiin kollegoihinsa metsäpalojen tiimoilta. Pidemmät kuivat kaudet yleistyvät pohjoismaissakin.
– He ovat meitä varoittaneet kovasti, että nyt se on teidän momentum tällä hetkellä, että varautukaa nyt kunnolla.
Yleisesti metsäpaloihin varautumisen päivittäminen ja siihen liittyvä tutkimus on kuitenkin Suomessa hyvällä mallilla.
Lue myös: Kreikan maastopalotilanne paranemassa, mutta taistelu jatkuu
– Varaudutaan itse siihen hyvin, koska olemme saaneet hyvissä ajoin varoitukset ja nyt tehdään kaksin käsin hommia, että homma ei meiltä lähde käsistä. Ja jos lähtee, niin olemme varautuneet siihenkin, Laitinen summaa.
Kalajoella yli 200 hehtaaria metsää tuhonneen metsäpalon syttymisestä tuli tällä viikolla kuluneeksi kaksi vuotta.
– Kalajoella oli yksi iso metsäpalo ja juuri ja juuri siitä selvittiin.
Pienissäkin paloissa riittää työtä
Suomessa tyypilliset metsäpalot ovat Laitisen mukaan melko pieniä, keskimäärin 0,4 hehtaaria, ja helposti hallittavia. Niissäkin riittää kuitenkin pelastuslaitoksille työtä.
Laitinen kertoo, että Suomessa on toistaiseksi vältytty tilanteilta, joissa maassa olisi useampi laaja metsäpalo samaan aikaan. Toisin on käynyt esimerkiksi Ruotsissa, missä ennätykselliset palot riehuivat kesällä 2018.
– Tällaisia pitkiä kuivia kausia kun on, niin kyllä se on mahdollista, että täälläkin voisi tulla isoja tulipaloja. Niin kuin nähtiin 2018 Ruotsissa.
Laitilan mukaan Suomen ja Ruotsin metsät eivät poikkea merkittävästi toisistaan, mutta Suomessa on enemmän metsäautoteitä, jotka auttavat palopaikkojen saavuttamisessa. Suomen etuna on myös vedenottopaikkojen, eli järvien ja lampien, runsaampi määrä.
Myös se, että suomalaisissa hoidetuissa metsissä ei ole niin paljon niin sanottua pöpelikköä, hillitsee palokuorman määrää. Pusikossa tuli leviäisi nopeasti ja hallitsemattomasti.
Kansainvälistä apua
Jos suuria metsäpaloja olisi useampia samanaikaisesti eri puolilla Suomea, ei esimerkiksi suomalainen ilmasammutuskalusto olisi välttämättä aivan riittävää, Laitinen arvioi. Jos metsäpalo etenee latvapalona, ei sen sammuttaminen maasta käsin onnistu.
Ruotsin pelastuslaitokset hyödyntävät nykyään metsäpalojen sammuttamisessa paljon ilmasammutusta, mikä Laitisen mukaan on tehokas keino.
Ruotsin koneet saadaan tarvittaessa Suomeenkin avuksi. Omien sammutuslentokoneiden hankkiminen Suomeen ei vielä ole Laitisen mukaan suunnitelmissa. Suomessa ilmasammuttamiseen on käytetty yleensä helikoptereita, ja apua on saatu muualtakin.
– Rajavartiolaitos ja Ilmavoimat auttavat meitä siinä, Laitinen sanoo.
Suomessa metsäpalojen sammuttamiseen käytetään monipuolista, metsissä hyvin kulkevaa kalustoa. Käytössä on muun muassa metsäkoneisiin, traktoreihin tai mönkijöihin yhdistettäviä sammutusvälineitä. Isoimpien palojen sammuttamiseen voidaan tarvittaessa pyytää apua ulkomailta. Kansainvälisen avun vastaanottamista on myös parannettu, Laitinen kertoo. Neuvotteluja on jo käyty erityisesti ruotsalaisten kanssa.
Kansainvälisestä pelastuspalvelumekanismista voi ehdottomasti olla hyötyä Suomessa, toteaa myös Pelastusopiston kansainvälisen pelastustoiminnan koordinaattori Matti Inkeroinen. Kansainvälisestä avusta voi Inkeroisen mukaan olla hyötyä erityisesti pitkäkestoisissa paloissa ja ilmasammutustehtävissä. Pelastuslaitoksilla tulee pysyä valmiustila, joka ei olisi mahdollinen, jos samat pelastajat ovat viikkokausia kiinni yhdessä palossa. Pitkissä paloissa sammuttajia pitää pystyä kierrättämään.
– Jos Kalajoen palo olisi kestänyt vielä pari viikkoa pidempään, olisi oltu tilanteessa, ettei Suomessa enää olisi ollut resursseja, hän sanoo.
Uusia suojavarusteita
Pelastusopisto on myös käynnistänyt yhdessä Suomen metsäkeskuksen kanssa Metsäpalovarautuminen pelastuslaitoksilla 2025 -hankkeen. Hankkeessa muun muassa kartoitetaan, minkälaisella kalustolla pelastuslaitokset ovat varautuneet metsäpaloihin ja autetaan pelastuslaitoksia omien riskialueiden kartoittamisessa.
Hankkeessa pyritään luomaan myös järjestelmä, jonka kautta saadaan helposti tieto, millä pelastuslaitoksella on minkäkinlaista kalustoa ja miten nopeasti sitä voidaan saada käyttöön eri puolille maata. Myös esimerkiksi sammuttajien suojavarusteita ja hengityssuojaimia pyritään uudistamaan. Tulevaisuudessa metsäpaloja ei toivottavasti tarvitse enää sammuttaa raskaat rakennuspaloihin tarkoitetut vetimet päällä.
– Suojautuminen paranee pikkuhiljaa, Laitinen kertoo.
Metsäkeskus laatii metsäpaloihin varautumisen avuksi metsäpaloriskikarttoja. Niistä näkee alueet, jotka voivat herkimmin syttyä tuleen. Laitisen mukaan paloriskikarttoja ollaan nyt tuomassa käyttöön pelastuslaitoksien metsäpalotorjuntasuunnitelmiin.
Riskialueita voivat olla esimerkiksi luonnontilaiset metsät, joissa on kuivia, pystyyn kuolleita vanhoja puita, sekä alueet, joissa on voimakasta aluskasvillisuutta tai korjuujätettä.
– Ne mielellään haluttaisiin tietysti luonnonsuojelun ja biodiversiteetin suhteen pitää hengissä. Mutta toinen puoli on se, että ne voivat olla herkkiä syttymään, kun tilanne on päällä.
Herkimmille riskialueille voidaan Laitisen mukaan miettiä esimerkiksi metsänhoidollisia tai kaavoituksellisia ratkaisuja.