24-vuotias frisbeegolf-ammattilainen Eveliina Salonen nousi huippupelaajaksi jo teini-iässä. Lupaavasti edennyt urakiito tyssäsi kolmisen vuotta sitten, kun lajin rutiinisuorituksesta tuli vuosiksi täysin ylittämätön este.
Tätä nykyä maailmanlistalla kolmantena olevan Salosen pitkä ja ansiokas pelaajaura jakautuu aikaan ennen ja jälkeen vuoden 2021 EM-kisoja.
Vuonna 2016 Salonen juhli Oulussa vain 17-vuotiaana Euroopan mestaruutta, ja kolme vuotta myöhemmin, elokuussa 2019, kaulaan ripustettiin Yhdysvalloissa MM-hopeaa.
Elokuussa 2021 Tshekissä pelatuissa EM-kisoissa näytti jo siltä, että tulossa olisi toinen Euroopan mestaruus. Salosella oli toiseksi viimeisen pelipäivän viimeisellä väylällä yhdeksän heiton johto Henna Blomroosiin ja Kristin Tattariin,
– Tapahtui jotain, mitä en ymmärrä vieläkään, että miten se voi tapahtua ja miksi se tapahtui. Yhtäkkiä noin kolmesta metristä, lähempääkin, jäi vain putteri käteen ja kokonaan oikealta ohi. Vedinköhän siinä neljä kertaa korin ohi, Salonen muistelee MTV Urheilulle.
Viimeisellä kierroksella Salonen taipui Blomroosille kahdeksalla ja Tattarille kuudella heitolla. Käteen jäi EM-pronssi ja takaraivoon ihmetys siitä, mitä Konopisten kentän 18. väylällä oli oikein tapahtunut.
– Ensimmäisen vuoden luulin, että se voi olla tekniikasta kiinni. Koska näistä jutuista ei ollut puhuttu yhtään, niin en tiennyt yhtään, mitä se voisi olla. Kun sain ulkopuolelta paljon vinkkejä, että se olisi tekniikasta kiinni, niin sitä alkoi itsekin uskoa siihen.
Salonen yritti ratkaista ongelmaa muuttamalla tekniikkaa ja vaihtamalla putteria. Apu jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.
– Sitten kun alkoi lukea ja ymmärtää noista asioista, niin kyllä se oli pääkopasta kiinni.
Mestarilukkari toi avun
Ongelman nimi oli puttikammo.
– Ehkä sen asian hyväksyminen auttoi. Ihmiset alkoivat tietää siitä, niin ei tarvinnut sitä enää jännittää. Kokeilin neljää erilaista urheilupsykologia. Sieltä tuli hyviä vinkkejä, ja yksi ymmärsi aika hyvin.
Isoin apu löytyi yllättävästä osoitteesta. Salonen alkoi keskustella aiheesta Superpesiksen tähtipelaajiin lukeutuvan Juha Puhtimäen kanssa.
– Hänellä on ollut lautaskammo. Se oli ensimmäinen kerta, kun tuntui, että joku oikeasti ymmärsi.
Puhtimäki on kertonut kärsineensä lautaskammosta vuosina 2010–2014. Sittemmin hänet on valittu Vuoden lukkariksi (2019), ja palkintokaapista löytyy myös kolme SM-kultaa (2018, 2019 ja 2021).
– Hänen kokemuksiinsa ja vinkkeihinsä pystyi luottamaan, koska hän itse oli päässyt siitä yli. Se oli isoin apu, Salonen sanoo.
Oman kammonsa kanssa Salonen taisteli lopulta kahden ja puolen, jopa kolmen vuoden ajan.
– Mulla oli hauskaa kaikkialla muualla kuin puttigriinillä. Pelaaminen ja heittäminen oli hauskaa, mutta kun näki, että seuraava heitto on putti, niin sitten ei ollutkaan enää hauskaa. Se oli vaikeaa. Motivaatio ja usko ovat olleet koetuksella.
– Sosiaalinen media on raju. Sieltä löytyy vaikka mitä. En pysty ymmärtämään, miten joku pystyy sanomaan sellaisia juttuja. Kaiken olen sieltä lukenut, vaikka toki sieltä on tullut myös tukea. Alkuun niitä luki liikaa, ja kun menin kierrokselle, mietin jo siellä niitä tulevia kommentteja, kun puttirallit alkoivat.
Tuntuiko missään kohtaa siltä, että laittaisit pillit pussiin?
– Viime kauden alussa, kun se homma jatkui taas, mietin, kauanko se tulee kestämään ja loppuuko se ikinä. Tuollaista ei ihminen mielestäni kauaa kestä.
Suuri unelma elää
Eveliina Salonen on voittanut jo kolme kilpailua tänä vuonna.
Nykyään Salonen osaa ottaa sosiaalisen median jo huomattavasti rennommin, ja puttikammokin on taaksejäänyttä elämää.
Tämä näkyy myös tuloksissa. Tältä vuodelta on vyöllä kolme kisavoittoa, mukaan lukien uran toinen major-voitto kuuden vuoden tauon jälkeen.
– Se oli iso helpotus. Pystyin todistamaan taas itselleni, että pystyn pelaamaan huipulla ja voittamaan. Enää ei pelota olla puttigriinillä. Siitä alkaa pikkuhiljaa jopa tykätä.
Muiden huippupelaajien kannalta tämä on sikäli huolestuttavaa, että Salosta on pidetty jo pitkään maailman parhaimpiin lukeutuvana heittäjänä. Tiiltä häntä parempaa ei välttämättä edes löydy.
– Kyllä se alkoi jo kyllästyttää kuunnella niitä kommentteja, että ”jos vain oppisit puttaamaan, voisit olla maailman paras”. Se on luonut uskoa, kun tietää, että se on vain enää siitä yhdestä jutusta kiinni.
Alkuvuoden hyvien tulosten myötä Salosella on kovat tavoitteet myös tuleville kuukausille.
– Kun on saanut voittoja, nälkä kasvaa.
Kirkkaimpana tavoitteena siintää maailmanmestaruuden voittaminen, joka on toki mahdollista jo elokuussa Yhdysvalloissa, mutta vieläkin erityisempää se olisi ensi vuonna, kun kisat pelataan ensimmäistä kertaa Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Pelipaikkoina toimivat Nokia ja Tampere.
– Odotan sitä innolla. Molemmat radat ovat melkeinpä kuin kotiratoja. Olen pelannut niitä tosi paljon. Perhe, sukulaiset ja ystävät pääsevät katsomaan, valkeakoskelainen Salonen tunnelmoi.
– Siitä tulee siisti juttu.