Ex-kiekkoilija Matilda Rantanen, 27, oli julistamassa potilasta kuolleeksi – pian hän makasi viereisessä vuoteessa

Ruotsalaisen Rantasen kiekkoura huipputasolla kesti kymmenisen vuotta. Hän pelasi parhaimmillaan kolmen kauden aikana Göteborgin joukkueessa pääsarjaa ja toimi joukkueen varakapteenina kahtena kautena. Toissa kausi jäi hänen viimeisekseen jääkiekon parissa. 

Viimeisien pelivuosien aikana jääkiekon kanssa yhdistyi lääkäriksi opiskeleminen. Uraan mahtui myös vastoinkäymisiä vammojen suhteen. Rantanen kärsi viisi aivotärähdystä ja on ollut kahdesti leikkauksessa ristisidevamman takia. Viime vuonna tuli elämää muuttanut tapahtuma. Rantanen oli loukannut polvensa laskettelussa ja joutui leikkaukseen. 

– Lääkärit halusivat laittaa minut sairaslomalle. Ajattelin kuitenkin, että aivoissahan ei ole mitään vikaa. Otin pyörätuolin ja rullailin osastolla auttamassa potilaita. Monet heistä nauroivat ja kysyivät, että tarvitseeko tohtori apua. Siinä tilanteessa oli onni, että olin niin itsepäinen ja jatkoin töissä. Se pelasti henkeni, Rantanen kertoi.

Rantasen olotila paheni vain muutamia päiviä leikkauksen jälkeen. Hän oli väsyneempi ja jalka oli turvonneempi. 

– Olen kuin suurin osa urheilijoista ja ajattelin, että se ratkeaa itsestään. Nostin jalkaa ylös, tein lisää kuntoutusharjoitteita ja ajattelin, että se on se, mikä on vialla. Minusta tuntui, että olin todella huonossa kunnossa, joten menin kuntosalille ja nostin jalan penkille ja tein pyörällä intervalliharjoituksia. Mutta mitä kovemmin harjoittelin, sitä huonommaksi oloni tuli. Se ei kuitenkaan toiminut hälytyskellona ja jatkoin vain, Rantanen sanoi.

"Anteeksi, mutta aion nyt pyörtyä"

Rantaselle ei tullut ollenkaan mieleen, että kyse voisi olla jostain vakavammasta. Hän ajatteli vain sen olleen lääkärin uraan tottumista, eikä osannut noteerata väsymystä sen suuremmin. Lopulta Rantanen pyörtyi potilaan luona, potilaan, jota hän oli menossa julistamaan kuolleeksi. 

– Loikin kepeilläni huoneeseen. Lähiomaiset olivat sängyn ympärillä ja minä aioin olla kohtelias ja esittää surunvalitteluni. Sen jälkeen tunsin hengenahdistusta, rintakipua ja sanoin omaisille, että anteeksi, mutta aion nyt pyörtyä.

Yhtäkkiä Rantanen makasi viereisellä vuoteella kollegojensa ympäröimänä. Viereisessä sängyssä oli henkilö, jonka hän oli tullut julistamaan kuolleeksi.

– Sain maata lähiomaisten sängyllä kuolleen ihmisen vieressä. Se oli täysin absurdia. Makasin siinä ja näin elämäni kulkevan filmin lailla edessäni, koska en saanut henkeä. Katsoin sivulle ja näin kuolleen naisen vuoteella ja ajattelen, että minun on poistuttava täältä. Sanon, että en voi tehdä enää töitä ja minun pitäisi mennä kotiin, Rantanen kertoi.

Rantanen ehti kävellä vain muutaman askeleen käytävälle, kunnes hän pyörtyi taas. Kollegoiden mukaan happipitoisuus oli alhainen. 

– He veivät minua sairaalan, työpaikkani, läpi ja siinä minä makasin lääkärin vaatteissa happinaamari naamalla. Kun he tutkivat minut, tuli ilmi, että tilanne oli hengenvaarallinen. Siellä oli valtava veritulppa, joka oli liikkunut jalasta keuhkoihin ja tukkinut suuren suonen. Kärsin vaikeasta hapenpuutteesta ja sydämen vajaatoiminnasta. Se johti toissijaiseen sydän- ja keuhkoinfarktiin.

Rantanen joutui viettämään yli viikon verran teho-osastolla. Erityisesti ensimmäiset päivät olivat pelottavia.

– Muutama päivä teho-osastolla on traumaattista kenelle tahansa. Kun olet lääkäri ja tiedät tarkalleen, mikä on sydänpysähdyksen riski ja tiedät, että useimmat vastaavassa tilanteessa olevat potilaat ovat kuolleet. Silloin tiedät kuinka vakavaa se on. En toivo sitä kenellekään.

– Näet näytön ja arvosi reaaliajassa, joka sekunti. Näet kun se laskee, henkilökunta lähtee ja ajattelet, että voisin saada sydänpysähdyksen nyt. Kun sinulla on tietoa, pelko kasvaa, koska olet tietoinen siitä, mitä voi tapahtua. Se oli uskomattoman pelottavaa. En olisi todennäköisesti selvinnyt hengissä, jos en olisi ollut sairaalassa. Mutta olin juuri ollut huippu-urheilija. Jos sinulla on niin vahvat keuhkot ja sydän, niin keho kestää paljon enemmän. Toipumiseni oli luultavasti myös paljon nopeampaa, kuin jos se olisi tapahtunut jollekin vähemmän hyväkuntoiselle. Tavallaan voisi sanoa, että jääkiekko pelasti henkeni.

Kuntoutuminen oli todellakin nopeaa. Vain muutamia viikkoja myöhemmin hän oli juoksemassa. Nyt kymmentä kuukautta Rantanen käy jo spinningissä ja kiekkokaukalossa pelaamassa "rink bandya" (ns. jääpalloa kiekkokaukalossa).

– Sitä on päässyt jälleen elämään, sillä minulla ei ole elämää, jos ei voi olla fyysisesti aktiivinen, Rantanen totesi.

Tyttöjen kiekkojunioreita luotsaava Rantanen haluaa nyt ja tulevaisuudessa toimia esikuvana nuorille urheilijoille. Hän haluaa saada heidät unelmoimaan samalla tavalla tai suuremminkin.

– Kun minä olin pieni, niin ihmiset kysyivät, että miksi pelaat jääkiekkoa, eihän sinusta voi tulla mitään. Nykyään tyttöjen ei tarvitse ajatella vastaavaa. Voit tienata rahaa, otteluita näkyy tv:ssä, voit pelata NDHL:ssä tai SDHL:ssä. Se merkitsee paljon, että voi olla heidän naispuolinen esikuvansa. Vaikka en päässyt koko matkaa huipulle asti, niin tiedän, mitä sinne pääseminen vaatii. Uskon, että tyttöjen tarvitsee nähdä ja kuulla, kuinka se tehdään, Rantanen päätti.