Salatut elämät -sarjan Seppo Taalasamaana muistettava Jarmo Koski elää nykyään entistä rennompaa arkea.
Näyttelijä Jarmo Koski on äänirooliensa kautta tullut monelle suomalaiselle tutuksi jo lapsuudessa, ja sitäkin useampi muistaa miehen Salatut elämät -sarjan Seppo Taalasmaana.
Pari vuotta sitten Salkkareista eläköitynyt Koski oli torstaina juhlimassa Klubiteatterin avajaisia Virgin Oil & Co -ravintolassa.
– Minulle kuuluu oikein hyvää! Alkukesä oli sellaista tervanjuontia kun oli niin kylmä, mutta se meni puutarhatöissä sekä dubbauksia ja mainosspiikkejä tehden, Koski kertoi MTV.fi:lle.
– Olen myös kirjoittanut näytelmän, jota ollaan näytelty Anu Palevaaran ja Jukka Juolahden kanssa. Pidempi versio siitä nähdään vielä Porin teatterissa ja ehkä Oulussakin, mies iloitsi.
Koski ehti tähdittää Salkkareita 14 vuoden ajan. Arki suosikkisarjan pyörteiden jälkeen on rullannut mukavasti.
– Olen huomannut, että olen rennompi. Stressiä on vähemmän – jos se kokonaan poistuisi, niin sitähän pitäisi varmaan olla kuollut, mutta vähemmän sitä on, mies naureskeli.
– Se oli niin hektistä hommaa ja 14 vuotta on pitkä aika. Nyt ajatukset kulkevat selvemmin: en enää heräile keskellä yötä että "hei oonko mä lukenut kässärit, monesko kohtaus mulla on tänään, pitäisikö jo olla jossain!"
Kuvauksista mies ikävöi erityisesti vuosien aikana ystäviksi tulleita vastanäyttelijöitään. Erityisesti mies pitää yhä yhteyttä Ismo Laitelan roolista tuttuun Esko Koveroon.
– Hyviä työkavereita kaipaan tietysti, kuten kavereita aina ikävöi. Koveron Eskon kanssa ollaan oltu pitkään kavereita. Näemme aina silloin tällöin. Hän käy aina katsomassa mun esityksiä, mikä on kauhean kivaa.
Vaikka Seppo Taalasmaata ei ole nähty Salkkareissa enää toviin, katsojien mielissä Koski on yhä Seppo. Roolihahmo ja oikea persoona sekoittuvat fanien päässä joskus, mutta se ei miestä haittaa.
– Päivittäin yhä tunnistellaan, mutta otan kaiken huumorilla aina. Hassuin tilanne oli kerran kun ovikelloni soi ja ovella oli pieni poika serkkujensa kanssa. Hän selitti serkuilleen että "kato nyt, on se se, viikset on ja tukka samalla tavalla". Sitten hän huolestui kovasti kun kello oli 19 että eikö minulla ala jo olla kiire, Koski muistelee.
Myös miehen muut roolityöt ovat monella ihailijalla hyvässä muistissa.
– Olin keväällä Popcult-tapahtumassa ja oli hyvin mieltä ylentävää, kun siellä monet ihmiset tunsivat kaikki animaatioroolini ja kertoivat, että olen ollut suuri osa heidän lapsuuttaan. Se oli kauhean liikuttavaa.