Kun Hannu Mieskolainen lähtee lenkille, juoksukengät ovat vain tiellä. Kesäisin Mieskolainen juoksee paljain jaloin, mutta talvella jalkoihin sujahtavat villasukat.
Mieskolainen ja muut villasukkajuoksijat uhmaavat lenkkipoluilla pakkasta ja jäätä. Lajin harrastajat jakavat kokemuksiaan Mieskolaisen perustamassa Luomujuoksu-nimisessä Facebook-ryhmässä, jossa on yli 700 jäsentä.
Lajista on spekuloitu tulevaisuuden hittiä.
Villasukkajuoksussa on kyse ennen kaikkea luonnollisuuteen pyrkimisestä. Tavoitteena on saada ihmiselle luontainen askellus.
– Kun ei käytä kovapohjaisia jalkineita, juoksee askelluksella, johon ihmisen anatomia on tarkoitettu. Lihastasapaino paranee ja esimerkiksi jalkaterän lihakset vahvistuvat, Mieskolainen kertoo.
Mieskolainen lopetti lenkkikengillä juoksemisen vuonna 2011. Aluksi talvetkin juostiin paljain jaloin, mutta paleltumien myötä Mieskolainen veti villasukat jalkaansa.
– Kenkiä ei toki tarvitse hylätä kokonaan. Villasukkajuoksulla treeneistä voi kuitenkin tehdä monipuolisempia, ja sitä kautta voi saada uudenlaisia virikkeitä, Mieskolainen hehkuttaa.
Ei liikaa sukkia jalkaan
Eteläisimmässä Suomessa parhaat kelit villasukkajuoksuun ovat tältä talvelta jo kenties ohi. Mieskolainen jakaa kuitenkin muutaman vinkin lajista kiinnostuneille.
– Kun lähtee villasukkailemaan, on hyvä olla lunta ja mielellään pakkasta, koska muuten lumi tarttuu sukanpohjaan kiinni.
– Monesti ihmiset laittavat hirveästi sukkia jalkaan, kun he pelkäävät, että varpaat paleltuvat. Tavallisilla urheilusukilla ja yksillä villasukilla tarkenee kymmenen asteen pakkasessakin ihan hyvin, Mieskolainen neuvoo.
Oikeanlaisen askelluksen – päkiä maahan ensin, sitten vasta kantapää – oppiminen kestää jonkin aikaa, joten aloittelevan villasukkailijan ei heti ensimmäiseksi kannata yrittää maratonia.
Juha Mieto harrasti jo 1970-luvulla
Vähintäänkin satoja kilometrejä villasukkasillaan pinkoneen Mieskolaisen jalkinevalinta on herättänyt suurta kiinnostusta Lahden seudun metsäpoluilla.
– Ihan tarkoituksella pyysin, että vaimo tekisi oikein värikkäät villasukat. Kyllä sillä saa kanssaliikkujia hämmästymään, monesti hyvinkin positiivisesti, Mieskolainen naurahtaa.
– Ihmiset jopa pysäyttävät ja kyselevät, ”mitkä nuo ovat?”, ”voiko noinkin juosta?”, Mieskolainen kuvailee.
Vaikka Mieskolaista voi pitää lajin jonkinasteisena 2010-luvun pioneerina, ei villasukkajuoksu ole täysin uusi keksintö.
– Itse asiassa Juha Mieto on harrastanut villasukkajuoksua 1970-luvulla omana treeninään.