Kultasepänliikkeen ikkuna rämähtää rikki ja toimittaja Hannu Karpo alkaa kollegansa kanssa kahmia arvotavaraa kasseihinsa. On yö Vaasassa vuonna 1967. Lavastetun ryöstön tekijät pääsevät viime hetkellä pakoon, poliisi roikkuu auton kahvassa. Tarkoitus on testata, saadaanko rosvot kiinni, koska poliisia oli haukuttu tehottomaksi.
Kauppias turvasi Karpoon ja tämä auttoi suoralla journalismilla. Tämä putiikki oli ryöstetty oikeasti jo muutaman kerran. Karpon pakomatka päättyi kolariin ja lopulta raastupaan.
– Ei ne meille mitään tuomiota saaneet, virnuilee Hannu Karpo. Syyttäjä syytti pieleen, ilkivallasta. Ilkivallan pitäisi häiritä kansalaisia. Yhteenkään ikkunaan ei edes syttynyt valo.
Pomoille kerrottiin Punahilkka-satuja
Miten sinä sait esimiehesi suostumaan tällaiseen jutuntekoon?
– Mahdettiinkohan me edes puhua mitään etukäteen. Pomothan kyselivät minulta usein, että voisitko kirjallisesti kertoa, mitä tuleva juttusi pitää sisällään. No minä kirjoitin, että Punahilkka meni metsään ja sitten tuli iso susi. Eihän ne edes lukeneet niitä.
– Sitten ne katsoivat jutun tv:stä ja sanoivat, että perkele! Sun juttusihan oli hyvä, mutta ei yhtään sellainen, mitä meille kirjoitit.
1942 syntynyt Hannu Karpo on suomalaisen television kiistämätön legenda, ikoni. Hän aloitti alle kaksikymppisenä nuortenohjelmien tekijänä ja 1960-luvun alussa hän oli jo Ylen tv-uutisissa.
Lue myös: Erikoishaastattelu: Televisiolegenda Hannu Karpo, 78, loi uransa kansan puolestapuhujana ja valtaapitävien periksiantamattomana haastajana – näin hän itse ajattelee työstään nyt: "Ainahan asiat jäävät kesken"
Ensi kertaa kansan todellisuus ruutuihin
Nyt hänestä tehdyssä dokumentissa toinen legenda Mirja Pyykkö toteaa osuvasti, että Karpo toi kansan ruutuun – ensimmäisenä. Televisio oli jonkinlainen hienostolaitos, jossa esiintyivät poliitikot ja taiteilijat. Suomi oli toisenlainen.
Alkoholisoituneita sotaveteraaneja kuoli kaduille ja liikenteessä menehtyi liki 1000 ihmistä vuodessa. Pimeää viinaa myytiin toreilla ja metsissä, nuoriso ryyppäsi ja kansa tappeli.
Kun Karpo tunkeutui tähän raakaan todellisuuteen ja toi sen ruutuihin, siinä riitti katsottavaa ja kauhisteltavaa. Se oli reality-televisiota!
Tyypillinen Karpon juttu oli laittaa alaikäiset ostamaan Alkosta tai ravintolasta viinaa. Kukaan ei papereita kysellyt. Sitten Karpo kutsui viranomaiset ruutuun selittämään.
Karposta tuli kansan oikeusasiamies
Hannu Karpo on nykyään eläkeläinen ja kahden pienen tytön isoisä.
1983 hän siirtyi MTV:lle. Karpolla on asiaa -ohjelmasta tuli käsittämättömän suosittu. Joka sunnuntai-ilta isäntä toi kotikatsomoihin byrokraattien hölmöyksiä ja näiden rääkkäämiä ihmisiä.
Nyt osa noista ohjelmista näyttää jopa tragikoomisilta. Valtava karvahattu oli Karpon tavaramerkki, eipä ihme, että koomikko Pirkka-Pekka Petelius ilmestyi Pulttibois-ohjelmaan samassa lookissa.
Mutta Karpo muutti Suomea ja kohensi kaltoin kohdeltujen itsetuntoa. Emeritusjuristi Urpo Kangas lausuu dokumentissa totuuden: Karpo oli kansalle tärkeämpi kuin eduskunnan oikeusasiamies. Kun Karpon tuomioistuimeen pääsi, oli sentään toivoa.
Kun Karpolta kysyy nyt, mikä oli hänen perintönsä, mies hiljenee hetkeksi.
– Voi voi, kun minä en osaa sanoa… Tämän päivän journalismi on ihan hyvää, mutta usein ongelmia ratkotaan siten, että studioon kutsutaan asiantuntijat keskustelemaan eikä kansaa kuuntele kukaan.
Kaikkensa hän antoi
Dokumentin ohjannut Ari Matikainen puhuu ylpeys äänessään. Hän sanoo, että Karpon perintö on nimenomaan se, millä antaumuksella hän lähestyi tavallista ihmistä.
– Nykyään tuntuu, että asiantuntijat tietävät, miten kansan asiat ovat. Hannu meni kysymään sen niiltä ihmisiltä, joita asia koskee.
– Dokumentti osoittaa myös, millaisia uhrauksia ihminen tekee noustakseen tuollaiseen ikoniseen asemaan. Ei sinne ihan kevyillä eväillä päästä, vaan kaikkensa on annettava.
Hannu Karpo istuu haastattelussa nyt tyytyväisenä eläkeläisenä. Pari vuotta sitten portaissa kaatumisen takia murtunut lonkka vaivaa liikkumista, mutta mies on hyvin pirteä ja muistelee uraansa auliisti.
– Elämä nyt vaan on mennyt kuin on mennyt – sellainen siitä tuli, hän filosofoi.
– Kyllähän minä sitä kadunkin, että perhettä tuli laiminlyötyä, mutta yöuniani en ole menettänyt. Ehkä lapset olisivat nyt levottomampia, jos olisin pyörinyt kotona, hän hymähtää.
Lue lisää: Ympäri Suomea kuljettanut työ vei Hannu Karpon pois lastensa luota – kertoo nyt millainen isoisä haluaa olla pienille lapsenlapsilleen: ”Hellä ja rakastava”
Isoisän pikkuneidit nyt kallein aarre
Poikansa Sampo Karpo on tehnyt isän kanssa yhteistyötä ja värkännyt Hannulle YouTubeen oman kanavan, josta voi käydä katsomassa vanhoja helmiä.
Kun lapset ja varsinkin lapsenlapset tulevat puheeksi, Hannu Karpo herkistyy. Hän on kahden pienen herttaisen tytön isoisä.
– Ei pidä olla kiittämätön, kyllä minulla ihan hyvin menee. Haluan olla nyt hellä ja rakastava isoisä. Nämä neidit ovat minulle niin äärettömän tärkeitä.