Missä he ovat nyt: Napakympin Kari Salmelainen: Harva tietää, kuinka paljon kulisseissa itkettiin

– Pienenä poikana, kun Kotkaan tuli sirkus, kuuntelin teltan ulkopuolella, kuinka sirkustirehtööri juonsi. Sen jälkeen aloin tehdä telttoja ja juontaa leikkisirkusta, mökiltään tavoitettu Kari Salmelainen, 67, kertoo MTV.fille.

Viihdyttäjä Salmelainen on siis ollut aina.

Pikkumiehen sirkusten jälkeen hän jatkoi tunnelman luomista isosena rippikouluissa ja myöhemmin Keuruun seurakunnan nuorisotyöohjaajana.

– Jatkoin siitä muusikoksi, kapakkasoittajaksi. Yhtenä iltana huomasin, että MTV:llä tarvitaan lavastemiestä. Läksin heti yöllä ajamaan Helsinkiin.

Lavastepajaan Salmelainen saapui noin 25-vuotiaana, mutta siirtyi pian toisiin tehtäviin.

– Pyörin siellä muutaman vuoden, kunnes Ere Kokkonen ja Markku Veijalainen sanoivat, että tuo kylähullu pitää saada viihdetoimituksen puolelle, Salmelainen muistelee.

Hän aloitti ohjaajana ennen kuin hänestä tuli koko kansan tuntema televisiojuontaja.

Napakymppi pyörähti käyntiin vuonna 1985. Salmelainen kertoo, että kyse oli ”heittopussiohjelmasta”. Alun perin tarkoituksena oli, että ohjelman juontajina vuorottelisivat puoli vuotta kerrallaan Markus Similä, Markku Veijalainen ja Salmelainen.

– Tauno Äijälä sanoi, että lauantai-iltoihin pitää saada katsottu ohjelma, joka ei maksa mitään. Veijalaisen Mape oli nähnyt Jenkeissä sellaisen ohjelman kuin The Dating Game. Samaan aikaan Oulussa maatalousnäyttelyssä oli sellainen tietokone, jonka avulla yksinäiset isännät hakivat tyhjille tiloilleen emäntiä. Yhdistimme nämä kaksi asiaa.

Napakymppi oli parinhakuvisailu, jossa neiti tai herra X yritti kysymysten kautta selvittää, olisiko joku sermin takana istuvista ehdokkaista hänelle sopiva elämänkumppani. Palkinnoksi pari sai lomamatkan. Kohteet vaihtelivat Keravasta Dubaihin.

Ensimmäisen puoli vuotta ohjelmaa juonsi Similä. Kun Similä ja Veijalainen lähtivät MTV:ltä perustamaan Radio Ykköstä, Salmelainen laitettiin Napakympin puikkoihin. Uusi juontaja aiheutti iltapäivälehdissä hurjan kädenväännön.

Similää toivottiin takaisin ja ihmeteltiin, miten ”tuollainen farkut jalassa touhottaja, joka ei edes osaa artikuloida suomea” on päässyt televisioon. Salmelainen aiottiin jo siirtää takaisin ohjaajaksi, mutta sitten saapuivat kolme viikkoa myöhässä olleet katsojaluvut.

– Luvut olivat pamahtaneen kahteen ja puoleen miljoonaan. Totesivat sitten, että antaa pojan tehdä vielä yhden syksyn. Tein sitten 18 syksyä.

Salmelainen on voittanut television parhaan miesesiintyjän Telvin-palkinnon neljä kertaa. Parhaan ohjelman pysti on myös mennyt kertaalleen Napakympille.

Senssiohjelmien klassikko

Vuodesta 1985 aina vuoteen 2002 asti pyörineestä Napakympistä tuli suomalaisille oikea instituutio, kaikkien senssiohjelmien klassikko.

– Aluksi ajateltiin, että tuleeko kukaan koko Napakymppiin. Siihen aikaan, jos koulussa täytyi pitää esitelmä, niin sitä jännitettiin viikko. Mutta ihmiset näkivät, että autoin heitä koko ajan, eikä se ollut niin vakavaa hommaa.

Lopulta ohjelmassa vieraili lähes 8 000 kisailijaa etsimässä elämäänsä rakkautta tai lomamatkaa. Lama-ajan Suomessa etelänmatka oli haluttua ja harvinaista herkkua.

Kisaajia tuli kaikkialta Suomesta, joskus vierailijat olivat ensimmäistä kertaa Helsingissä.

Tuotantotiimi yllättyi huomatessaan, että ihmiset ottivat viihdeohjelman tosissaan. Mukaan haki leskiä ja yksinäisiä ihmisiä, jotka todella etsivät elämänkumppania. Osa Napakympissä tavanneista pareista pääsi alttarille asti. Salmelainenkin kutsuttiin moniin häihin, mutta hän päätti olla osallistumatta.

– Häät ovat kahden ihmisen yksityinen juttu, sinne ei tarvita kylähullua pubiin pyörimään.

Salmelainen on silti useasti kohdannut ohjelmaan osallistuneita kilpailijoita.

– Viimeksi vuosi sitten Ruotsin-laivalla eräs pariskunta kertoi osallistuneensa ohjelmaan ja että tässä ovat heidän 17- ja 18-vuotiaat tyttäret. Se oli hieno fiilis, Salmelainen sanoo.

Valtava joukko suomalaisia halusi mukaan Napakymppiin. Ohjelmaan pääsi ehdokkaaksi lähettämällä tuotannolle postikortin.

Joskus kortin lähettäminen oli se kaikkein vaikein askel.

Niinä iltoina, kun Napakymppi oli pyörinyt televisiossa, Salmelaisen puhelin saattoi usein soida keskellä yötä.

Tästä huolimatta Salmelainen ei koskaan laittanut numeroaan salaiseksi.

– Sellaiset todella arat ihmiset saattoivat soittaa ohjelman jälkeen kahden-kolmen aikaan yöllä ja kysyä ”pidätkö sä Kari musta huolta? Mä tulen nyt sinne ohjelmaan, kun tarvitsisi löytää eukko”.

– Sen jälkeen heidät haastateltiin ja laitettiin tietokoneelle nippuun, että minkä kokoinen ja ikäinen, poltatko, käykö Jeesus ja mitä ikinä siinä kysyttiinkin. Kone sitten etsi mahdollisimman hyvät parit. Se oli hirveä duuni ennen ohjelmaa.

Itse kuvaukset kestivät vain muutaman päivän. Puolen vuoden jaksot kuvattiin yhdellä kerralla.

Salmelainen kertoo, ettei Napakymppiä juurikaan käsikirjoitettu. Hän ei esimerkiksi koskaan tiennyt, millaisia kysymyksiä jaksossa esitettäisiin.

Kisaajat eivät myöskään koskaan nähneet toisiaan ennen kuin X oli tehnyt valintansa.

– Minulle ja katsojille ne ilmeet ja se jännite, kun tavattiin ensimmäisen kerran, olivat ohjelman suola.

Suurta surua kulisseissa

Aina ohjelmassa tavanneet parit eivät kuitenkaan olleet täysi napakymppi.

– Muutaman viimeisen vuoden ajan lensin voittajaparien kanssa ympäri maailmaa ja kuvasin lomamatkoilta pieniä pätkiä ohjelmaan. Yksi tapaus on jäänyt mieleen, kun nainen oli kysynyt mieheltä, että juotko alkoholia. Mies oli vastannut, että ei juo. Lopulta kävi niin, ettei mies päässyt koneeseen, koska sammui humalassa lentokentälle.

Salmelainen kertoo myös vastikään osallistuneensa Kuopiossa Napakymppi-teemaisille yllätyssyntymäpäiville. Päivänsankari oli ollut mukana ohjelmassa 1980-luvun lopulla.

– Minut tuotiin torille järjestämään Napakymppi uudelleen. Edellisellä kerralla poika oli päässyt naisen kanssa New Yorkiin, mutta matkan jälkeen neidistä ei ollut enää kuulunut, Salmelainen nauraa.

Epäonnistuneiden parien lisäksi kulisseissa nähtiin paljon kyyneleitä.

– Haava ihmiseen tuli siitä, kun oli matkustanut junalla vuorokauden verran Helsinkiin ja ajatellut, että pääsee lomalle tai tapaa kumppanin. Harva tietää, miten paljon siellä kuliseissa itkettiin, lohdutettiin ja tuettiin. Olen aina halunnut olla ihmisille avuksi. Kaveria pitää auttaa.

Traagisimmiksi tapauksiksi Salmelainen nimeää ne kerrat, kun muutama ihminen oli riistänyt itseltään hengen kotonaan ohjelmaan osallistumisen jälkeen.

– Muutama jakso poistettiin, kun sukulaiset soittivat, ettei kisaaja ole enää hengissä. Emme kuvitelleet, että se menisi sellaiseksi.

– En ole kantanut siitä taakkaa. Olin siinä viihteentekijänä. Yritin ylläpitää leppoisaa tunnelmaa, että kaikilla olisi mukavaa. Ohjaajana toiminut Sirpa leikkasi pois sellaiset, joista näki, että henkilöllä oli huono olla. Ohjelmasta jäi aina positiivinen fiilis. Kenenkään ei tarvinnut kotona hävetä, että menin telkkariin munaamaan itseni.

Sirpalla Salmelainen viittaa puolisoonsa Sirpa Teräkseen, jonka kanssa hän pitänyt yhtä vuodesta 1998. Töitä he ovat tehneet yhdessä jo 1970-luvulta alkaen.

– Me vinoilimme Kaitsun (Kaj Wessman) kanssa toisillemme, mutta emme koskaan olleet ilkeitä. Maailma on muuttunut, nyt ohjelmissa ilkeillään kaikille ja koko ajan, juontajalegenda pohtii.

Unelmissa muutto Kanadaan

Napakymppi tuli tiensä päähän vuonna 2002. Ohjelma palkittiin parhaan ohjelman Telviksellä ja Salmelainen sai palkintoja peräti neljä.

18 vuotta ohjelmaa juontaneelle Salmelaiselle muihin hommiin siirtyminen tapahtui kuitenkin pehmeästi.

– Minulla oli vuodeksi pariksi lyöty keikkoja kiinni, kun kerrottiin, että ohjelma loppuu. Siitä ne ovat vähentyneet sen mukaan, kun ihmiset ovat alkaneet unohtaa. Mutta edelleen minua kutsutaan hauskuuttamaan toreille tai kauppakeskuksiin.

Ruuhkavuosinaan Salmelainen ei ollut ainoastaan Napakympissä. Kun kasvot olivat ruudussa, kysyntä oli juontajalle kovaa.

Lisäksi hän kiersi 15 vuotta "yötä päivää" bändinsä Channel Fourin kanssa.

– Hulluimpina vuosina oli toritapahtuma aamulla, sitten laulatettiin lapsia päiväkerhossa ja illalla oli vielä tanssikeikka. Ei muut bändit sellaista tehneet. En kuitenkaan ollut iskelmälaulaja, mutta en myöskään pelkkä juontaja. Joskus olen ollut jonkun kylätapahtuman päätähtenä, vaikka luulin olevani vain juontajana. Olen tällainen sekasikiö.

Muusikkona Salmelainen on tehnyt uraa myös sooloartistina. Hänen suurimpia hittejään on vuonna 1986 ilmestynyt Tahdon olla sun napakymppis -kappale.

Tv-ohjelman päätyttyä Salmelainen ja Sirpa veivät Napakympin muutaman vuoden ajaksi laivalle "seniorisenssien" muodossa. Paria haettiin Napakympin malliin, mutta ohjelmaa tehtiin nettiin ja se oli suunnattu suurille ikäluokille.

– Kaikki puhuvat diabeteksestä, mutta yksinäisyys on iso asia. Jenkeissä puhutaan särkyneen sydämen syndroomasta. Ihmiset kaipaavat kumppania.

Keikkoja Salmelaisella on yhä, joskus jopa yhdessä Kaitsun kanssa, mutta mies on valmis jo hiljentämään.

– Minulla on aplodikiintiö täynnä. Olen istunut keikkabussissa 40 vuotta. Olen sanonut ohjelmatoimiston tyypeille, ettei enää hirveästi tarvitse myydä keikkoja. Lähden mieluummin golf-kentälle.

– Ja Sirpan kanssa teimme juuri dokumentin miehestä, joka viljelee Tongan kuninkaan kanssa mustahelmisimpukoita. Pörrättiin vuoden verran Karibialla. Oli tarkoitus myydä dokumentti, vaan ei sille löytynyt paikkaa mistään. Mutta onpahan hieno muisto.

Televisiotakaan Salmelainen ei ole jättänyt kokonaan. Esimerkiksi ensi viikolla hänet nähdään Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa. Vaikka Salmelainen yhä tunnistetaan minne tahansa hän meneekin, mies ei koe sitä ahdistavaksi.

– En ole koskaan ollut taiteilija tai artisti, niin ihmiset suhtautuvat eri tavalla. Kun lavalla on taiteilija, vaikkapa Vesa-Matti Loiri, niin häntä katsotaan ylöspäin. Ja kun sellainen tähti kulkee ohi, ihmiset kuiskaavat, että tuolla se menee, mutta eivät uskalla mennä juttelemaan. Mutta minulle he tulevat puhumaan ja kysyvät, että mitäs Karille kuuluu.

Unelmissa Salmelaisella on golfin pelaamisen lisäksi muutto Kanadaan. Juontajalegenda on asunut Sirpansa kanssa Hämeenlinnassa nyt kymmenisen vuotta. Yhdysvalloissa ja Kanadassa olisi kavereita sekä perhettä.

Salmelainen on asunut Kanadassa kahdesti aiemmin, 1990- ja 2000- luvuilla.

– 1990 sanoin bändille, että on pakko ottaa tauko. Muutin hetkeksi Kanadaan. Oli pakko tehdä niin, sillä joskus irtiottoa tarvitaan.

– Haluaisin muuttaa sinne joskus takaisin. Se on sellainen unelma.

Golf on toinen haave. Sitä Salmelainen on pelannut kaksikymppisestä lähtien. Tasoitus on parhaimmillaan ollut alle kymmenen.

– Golf on hieno tapa kävellä kymmenen kilometriä ystävien kanssa. Kenen tahansa kanssa sen tekee, niin sen jälkeen ollaan kavereita. Minulla on Jari Isometsän ja parin muun kaverin kanssa sellainen perinne, että pelaamme yhdessä kerran vuodessa. Se on kesän hienoimpia juttuja.

Salmelainen kertoo, että hänellä on edelleen koti täynnä lahjoja, joita ihmiset lähettivät hänelle ja Kaitsulle Napakympin kultavuosina.

Kodin seinillä on jos jonkinlaista viiriä ja lippua. Mukana on myös pilapiirroksia ja ihmisten itse tekemiä tauluja.

– Sain kerran pohjanmaalaisesta kylästä palan meteoriittia, koska sellainen oli sinne joskus pudonnut. Se jäi jonnekin toimitukseen ja tämä on jäänyt harmittamaan. En enää tiedä, missä se on. Joten jos joku näkee sen, niin palauttakaa pala minulle! Salmelainen nauraa ja lähtee naapurin miehen kanssa kaatamaan mökkipihan koivuja.