Todistaja kertoi tänään Helsingin käräjäoikeudessa varoittaneensa Herttoniemen mäkihyppymäestä huolehtinutta yhdistystä rinteeseen viritettyjen vaijereiden vaarallisuudesta. Hänen mukaansa riskiin suhtauduttiin ylimalkaisesti.
– Joku totesi, että siellähän on kieltokylttejä, sanoiko peräänkin että se on oma vika, mies muisteli käräjäoikeudelle.
Herttoniemessä elokuussa 2015 tapahtuneen hyppyrimäkiturman käsittely jatkui tänään Helsingin käräjäoikeudessa. Aamupäivän aikana kuultiin todistajina hyppyrimäessä onnettomuusiltana laskeneita nuoria sekä noin 70-vuotiasta miestä, joka kertoi suunnitelleensa mäkihyppyharrastuksen aloittamista kevättalvella 2013, kaksi ja puoli vuotta ennen kohtalokasta turmaa.
Hän kertoi kartoittaneensa Helsingin hyppyrimäkiä ja menneensä Herttoniemeen katsomaan, olisiko kyseinen mäki sellainen, jossa hän voisi kuvitella aloittavansa uuden harrastuksen. Hän totesi tuolloin paikan sopivaksi, mutta kiinnitti huomiota mäen yläpäässä ja alapäässä olleisiin metallivaijereihin.
MTV Uutiset kertoi tapauksesta kesällä 2015:
2:12
16-vuotias tyttö kuoli
Helsingin Herttoniemen hyppyrimäen alastulorinteeseen viritetty vaijeri oli syyttäjän mukaan aiheuttanut onnettomuuksia jo ennen elokuuta 2015. Tuolloin 16-vuotias nuori nainen kuoli laskettuaan kahden ystävänsä kanssa päin vaijeria.
Helsingin käräjäoikeus alkoi tammikuussa puida kysymystä siitä, kuka on vastuussa onnettomuudesta.
Syytetyn penkillä istuvat Helsingin kaupungin liikuntavirastossa ulkoilupäällikkönä, osastopäällikkönä ja liikuntapaikkamestarina toimineet miehet sekä kaksi Helsingin mäkihyppääjät ry:n iäkästä puuhamiestä. Syytteet luettiin kuolemantuottamuksesta ja kahdesta vammantuottamuksesta. Yhtä syytetään myös virkarikoksesta.
Kaikki kiistävät syytteet.
Yksi kaupungin työntekijöistä oli syyttäjän mukaan jo ennen onnettomuutta ilkivallasta poliisille kertoessaan todennut pelkäävänsä, että joku vielä laskee vaijereihin. Syyttäjän mukaan myös mäkihyppy-yhdistykselle oli kerrottu vaarasta.
– Vuonna 2011 vaijeriin laski 7-vuotias poika ja loukkaantui kainaloon. Tuolloin pojan äiti oli ottanut yhteyttä mäkihyppy-yhdistykseen, mutta vanhempi mieshenkilö oli vastannut, että ei ole muita keinoja estää ilkivaltaa, syyttäjä Anja-Riitta Rinkinen sanoi oikeudenkäynnin alussa.
Kaikki vastaajat kiistävät tienneensä aikaisemmista onnettomuuksista.
(MTV - STT)
"Ilmeinen onnettomuusvaara"
– Muistaakseni samana päivänä tai sitä seuraavana soitin Helsingin mäkihyppääjien puheenjohtajalle ja sanoin, että olen kiinnostunut liittymään yhdistykseen. Samassa puhelussa sanoin, että on ilmeinen onnettomuusvaara varsinkin tässä isossa rinteessä. Olin sitä mieltä, että joku voi laskea vaijereihin. Ne olivat silloin niin matalalla ja ajattelin, että jollain voi mennä jalat poikki jos joku niihin laskee.
Hänen mielestään ylävaijeri oli liian alhaalla ja alavaijeria ei välttämättä edes nähnyt lumen alta. Mies kertoi oikeudelle ajatelleensa etenkin lapsia ja nuoria, joiden mielestä alamäestä olisi kiva laskea. Varoituskyltit vaijereista olisi pitänyt miehen mukaan olla näkyvämmät.
– Siinä oli semmoiset hyvin mitättömät, olivatko ne nyt sitten kangasta vai muovia, kapeita liuskoja. Niissä oli joku merkintä, mutta ne olivat hyvin pieniä ja huonosti näkyviä. Olisi pitänyt olla isoja ja kirkkaan värisiä.
Todistaja ei muistanut, että puheenjohtaja olisi reagoinut varoitukseen mitenkään.
Hämmästeli ylimalkaista suhtautumista onnettomuusriskiin
Myöhemmin, kun hän oli hyppäämässä mäestä ensimmäistä kertaa, hän keskusteli vaijereista myös muiden yhdistysten pitkäaikaisten jäsenten kanssa.
– Olin aika hämmästynyt siitä suhtautumisesta. Joku totesi että siellähän on kieltokylttejä, sanoiko peräänkin että se on oma vika.
Samaan hengenvetoon valiteltiin nuorten rinteessä tekemää ilkivaltaa.
– Todettiin että siellä käy nuoria, mutta sitten ei kuitenkaan välitetty tästä loukkaantumisvaarasta, todistaja ihmetteli.
Todistaja ei tiennyt, nostettiinko vaijereita ylemmäs hänen varoituksensa vuoksi.