Nuorten mahdollisuudet harrastamiseen vaihtelevat merkittävästi kunnittain. Nuorisotutkimusverkoston toteuttaman selvityksen mukaan vain yksi neljästä Suomen kunnasta toteuttaa Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana annettua suositusta harrastustakuusta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle yksi mieleinen harrastus. Selvitykseen vastasi 180 kuntaa.
Harrastustakuun tarkoituksena on nuorten hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden lisääminen sekä ylisukupolvisen syrjäytymisen ehkäisy.
Takuuta toteuttavissa kunnissa harrastustoimintaa on pyritty mahdollistamaan monin eri tavoin, mutta pääosin ilmaiseksi.
Yksi tällainen kunta on Pori, jossa lapsia kannustetaan liikkeelle ja harrastuksiin nuorisopassi-sovelluksella.
Porin liikunta- ja nuorisoyksikön päällikkö Petteri Lahti kertoo, että passi takaa kaikille koululaisille 5.–6. luokilla vuodelle vähintään 43 uintikertaa. Yläkoulussa tarjonta laajenee muun muassa laskettelu-, elokuva- ja keilauskertoihin. Passille voidaan ladata myös ylimääräisiä harrastuskertoja, jos niille esimerkiksi lapsen terveyden tai kotiolojen vuoksi katsotaan olevan tarvetta.
– Siinä on henkilökohtaista räätälöintiä, jos esimerkiksi koulukuraattori katsoo, että lapsella olisi tarvetta vaikka lisäuintikerroille. Kohdentaminen pystytään tekemään sovelluksen kautta hienovaraisesti niin, että tämä ei käy ilmi kenellekään muulle, Lahti selittää.
Pori on käyttänyt passia vuodesta 2012. Sittemmin idea on herättänyt laajempaa huomiota, ja sen pohjalta ollaan nyt kehittämässä valtakunnallista harrastuspassia. Tästä toivotaan apua harrastustakuun toteuttamiseen.
Harrastustakuu on osalle vieras
Nuorisotutkimusverkoston toteuttaman selvityksen mukaan harrastustakuun tavoitteeseen päästään parhaiten suurissa, kaupunkimaisissa kunnissa.
Selvityshankkeessa mukana ollut erikoistutkija Leena Haanpää kertoo, että osassa kunnista koko harrastustakuu puolestaan oli vielä vieras käsite. Lisäksi tilaongelmat ja kunnan tiukka rahatilanne mainittiin selvityksessä takuun toteuttamista hankaloittavina tekijöinä.
Haanpään mukaan oleellista harrastustakuun onnistumisen kannalta on, että kunnassa on erikseen nimetty taho vastaamassa sen toteutuksesta. Hän korostaa myös, että kuntien lisäksi valtiolla ja perheillä on tärkeä rooli harrastamisen mahdollistamisessa.
– Jos yhteistyö saataisiin kaikilla tasoilla onnistumaan, silloin uskon, että kaikkien lasten ja nuorten mahdollisuus yhteen mieluisaan harrastukseen saataisiin toteutumaan, Haanpää toteaa.
Harrastustakuun toimenpiteiden kohderyhmänä ovat yleensä peruskouluikäiset. Paikoin harrastusmahdollisuuksia tarjotaan kokonaisille ikä- tai vuosiluokille, paikoin vastaanottajat valikoidaan esimerkiksi sosiaalisten syiden perusteella. Harrastuspassien lisäksi takuuta on toteutettu muun muassa järjestämällä avoimien ovien päiviä, jotka mahdollistavat erilaisten harrastusten kokeilemisen.
Selvityksen mukaan rahoitus harrastustakuulle on tähän mennessä tullut tyypillisesti valtion avustuksista tai kuntien budjetista, usein näiden yhdistelmästä.
Nykyinen hallitus on luvannut lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen 40 miljoonaa euroa.
Lisää tukea omaehtoiseen harrastamiseen
Haanpää toivoo, että kunnissa oltaisiin avoimia uudenlaisille tavoille tukea lasten ja nuorten harrastuksia. Erityisesti hän kannustaisi kuntia mahdollistamaan nuorten omaehtoista harrastustoimintaa.
Hyväksi esimerkiksi hän nostaa tyttöjen keppihevosharrastuksen.
– Se on loistava esimerkiksi uudesta, omaehtoisesta harrastamisesta, joka kumpuaa lapsilta itseltään, hän sanoo.
Haanpään mielestä onkin erityisen tärkeää, että kunnissa kuullaan nuoria. Oleellista olisi olla selvillä nuorten vapaa-ajanviettotavoista ja niiden trendimuutoksista. Hyvän esimerkin muutamien vuosien takaa Haanpää antaa Oulusta, jossa kunta tarjosi skeittarinuorille näiden tarvitsemia välineitä skeittirampin rakentamiseen.
Pitkälle omaehtoisuuden tukemisessa päästään jo pitämällä yleiset liikuntapaikat kunnossa.