Kommunikaatio on kuninkuuslaji, joka poliitikon on hallittava menestyäkseen. Ronald Reagan, ammattinäyttelijä, oli Yhdysvaltain presidenttinä huippukommunikaattori. Emmanuel Macronilla on sama vika, mutta Ranskan presidenttinä hänen ei ole yhtä helppoa käyttää tätä taitoaan kuin muiden johtajien.
Tähän astisen, vajaan vuoden presidenttipestinsä aikana, Macronia ei olekaan juuri nähty puhumassa kansalle televisiossa, vaan hän on tehnyt tv-esiintymisistään todella ”harvinaista herkkua”. Syynä on se, että hän yrittää välttää varsinkin kahden edeltäjänsä virheet ja olla tekemättä pressanvirasta liian arkipäiväistä. Varsinkin Nicolas Sarkozy oli äänessä kaiken aikaa niin, että lopulta häntä ei enää juuri lainkaan kuunneltu.
Ranskan presidentillä on läntisten demokratioiden vahvin valta. Hän on kunkku, jumalasta seuraava, ja juuri sellaista kansa on myös mielipidemittausten mukaan oikein kaivannut: Takaisin vain Aurinkokuningas, Napoleon ja Charles de Gaulle. Gallian kansa tarvitsee itselleen johtajan isolla J:llä. Ei siis mitään ”président normal”, jollaista Francois Hollande heitti koepalloksi epäonnistuen pahasti. Ranskalainen tarvitsee välimatkan johtajaansa, jonka täytyy pysyä tukevasti korokkeellaan.
Ranskan vallanpidon mallissa taas pääministerin tehtävänä on selittää kansalaisille parhain päin, mitä hallitus on tekemässä, ja ottaa kaikki moitteet ja iskut vastaan. Siitä syystä pääministerin pallilta on Ranskassa vaikea nousta presidentiksi, sillä suosio laskee tekemisten myötä nopeasti uppiniskaisen kansan silmissä. Jos presidentti pelaa korttinsa hyvin ja pysyy etäisenä ja kaiken yläpuolella, hän ryvettyy vähemmän. Francois Mitterrand, varsinainen Machiavel, kulutti loppuun lukuisia pääministereitä ennätyspitkän 14 vuoden presidenttikautensa aikana.
Tehtävä, jossa muut eivät ole onnistuneet
Macronin tilanne on toinen: Hän haluaa oikeasti jäädä Ranskan historiaan maan uudistajana – tehtävä, jossa kukaan ei ole onnistunut ennen häntä. Mutta Macronin harmiksi hänen pätevä pääministerinsä Edouard Philippe on osoittautunut aika kehnoksi kommunikaattoriksi. Nyt, kun uudistusvastarinta on noussut viimeinkin vaaralliseksi – ihmeen pitkän suhteellisen rauhallisen ajan jälkeen – Macronin on kuin onkin itse astuttava areenalle.
Sillä taitavana näyttelijänä – hän on joskus jopa opettanut näyttämötaitoja – ja vakuuttavana debatoijana, jonka hän myös oppi nuorena ollessaan arvostetun filosofin Paul Ricoeurin avustajana, Macron on itse uudistustensa paras puolestapuhuja ja varmasti niiden ainoa pelastaja.
Nyt kun mielenosoitukset ja lakkoilut täyttävät taas maan niin kuin ranskalaiseen tapaan kuuluu, Macronin on ollut pakko aloittaa oikea charmikampanja televisiossa. Tavallisesti Ranskan presidentit esiintyvät kahden suurimman kanavan illan pääuutislähetyksissä, mutta Macron on halunnut innovoida.
Hänen suosionsa on edelleen 46-48 prosentin hujakoilla, mutta hän on yhä huomattavasti suositumpi suurissa kaupungeissa kuin maakunnissa ja maaseudulla. Lisäksi hänen kannatuksensa vaihtelee suuresti yhteiskuntaluokittain. Johtavissa asemissa ja korkeasti koulutettujen keskuudessa kannatus on peräti 65 prosenttia, keskiluokan keskuudessa runsaat 40 prosenttia, mutta alimmissa yhteiskuntaluokissa vain 27 prosenttia.
Koululuokkaan maan katsotuimman lounaslähetyksen studio
Kuun puolivälissä tuiki tuntematon pieni tuhannen asukkaan kunta nimeltä Berd'huis Normandiassa pääsi yllättäen valokeilaan, kun FR3-kanavan kuorma-autot täynnä studio- ja tv-tekniikkaa täyttivät kyläkoulun pihan.
Koululuokkaan tehtiin maan katsotuimman lounasuutislähetyksen studio, jossa tasavallan presidentti istui tunnin ajan suositun uutisankkurin Jean-Pierre Pernaut'n kanssa. FR3-kanava on maakuntien katsotuin televisio, ja Pernaut vetää joka arkipäivä viisi miljoonaa ruokapöydässään istuvaa maakunnan ikääntynyttä, uskollista katsojaa ”lounasmessunsa” ääreeen.
Heille Macron selitti tunnin ajan, miten Ranskan tämäiskut Syyriaan onnistuivat juuri niihin paikkoihin, mihin pitikin ja miten Ranskan rautatiet pysyvät takuuvarmasti valtion hallussa eikä niitä yksityistetä, mutta ennen kaikkea hän korosti sitä, että jos maakunnissa inhotut uudet sivuteiden 80 kilometrin nopeusrajoitukset eivät tuota toivottua tulosta eli laske liikenneturmien määrää, niin ne voidaan purkaa kahden vuoden kokeilun jälkeen. Ja ei, ei missään tapauksessa, eläkeläisten rooli ei ole olla Macronin uudistusten lompakkona! vakuutti kiukkuisille ikäihmisille, joiden rahapussi on kieltämättä keventynyt Macronin aikana.
Toimittajien grillauksessa
Muutama päivä idyllisen kyläkoulun ja leppoisan Pernat'n ”messun” jälkeen Macron halusi ottaa käsittelyyn kaikki ranskalaiset, mutta hän ei ollut halunnut haastattelijoiksi perinteisten pääkanavien tavanomaisia politiikan toimittajia, vaan halusi vielä suurempaa haastetta. No, sitä hän saikin enemmän kuin mitä Ranskassa oli koskaan nähty aiemmin.
Yli kaksi tuntia kestänyt sunnuntai-illan suora lähetys tehtiin tasokkaan yksityisen BFMTV-kanavan organisoimana lähetyksesssä hienossa, valtavan suuressa Châtelet-teatterin juhlasalissa, josta ei teatraalisuutta totisesti puuttunut. Haastattelijoiksi Macron oli hyväksynyt maan tunnetusti tiukimmat vallan vahtikoirat, toinen heistä kanavan oma toimittaja Jean-Claude Bourdin, toinen taas lukuisia skandaaleja paljastanut tutkiva journalisti Edwy Plénel.
Nähtävästi Macron halusi näyttää, että hän pärjää kenen tahansa grillauksessa - ja hän sai kyllä sellaisen täyslaidallisen, että se alkoi olla jo tuskallista katsottavaa jopa siinä määrin, että nettiin tulvi tuohtuneita kommentteja myös muilta toimittajilta.
Ranskassa poliitikkoja kyllä osataan grillata armotta, mutta tiukan etiketin maassa käyttäytymissääntöjä sentään noudatetaan. Macron itse esiintyi moitteettomasti puvussa ja kravatissa, mutta kumpikin haastattelija oli jättänyt solmionsa kotiin. Se tarkoittaa ranskalaisten koodikielellä, että tasavallan presidentille haluttiin osoittaa, ettei häntä kunnioiteta.
Puhuttelu oli ranskalaisten mielestä suuri loukkaus
Toinen vielä yllättävämpi veto oli tapa puhutella presidenttiä. Ranskalainen pikkulapsi oppii alusta alkaen tervehtimään Bonjour, Monsieur! ja Bonjour, Madame! Jos monsieur- ja madame-tervehdykset jäävät pois, tulee heti ankaria moitteita. Myöhemmin opitaan ehdottomasti käyttämään titteleitä, sillä kaikki muu on huonoa käytöstä ja moukkamaista.
Tasavallan presidentille sanotaan vieläkin ehdottomammin ja poikkeuksetta totta kai Monsieur le Président. Myös tätä aivan alkeellista puhuttelu- ja käyttäytymissääntöä kieltäytyivät illan solmiottomat haastattelijat noudattamasta. He puhuttelivat presidenttiään jatkuvasti koko kahden tunnin ajan Emmanuel Macroniksi, mikä kuulostaa ranskalaisen korvaan loukkaukselta. Ja sitä se olikin, niin selvästi huokui vastustus ja melkeinpä viha Macronia kohtaan siinä kokoonpanossa.
Monien mielestä haastattelu kääntyikin toimittajia itseään vastaan, sillä kun presidentille satoi tiukkoja kysymyksiä, hänen ei edes annettu vastata niihin, vaan hänet keskeytettiin ja hänen vastaustensa päälle puhttiin jatkuvasti. Pari kertaa sellainen menettelee, mutta tuntikaupalla sellaista katsoessa se muuttuu piinalliseksi kaikille.
Asiaosaamisesta Macronia ei kukaan saa kiinni, eivät saaneet rakkikoirat Bourdin ja Plénel myöskään. Heillä oli vastassaan valtionpäämies, joka teke joka päivä töitä kello kolmeen asti aamulla ja joka nouseee joka aamu seitsemältä –ja joka haluaa aina tietää kaikesta kaiken.
Ja asioiden perustelutaidon hän oppi jo nuorena filosofian opiskelijana vanhan filosofin Paul Ricoeurin avustajana. Haastattelussa Macron selitti, miksi Syyrian-iskut olivat oikeutettuja, miten hän on armoton veropetoksia kohtaan, miksi hän on poistanut osakkeiden omaisuusveron, miten uusia veroja ei tule hänen aikanaan, miten valtion rautateiden velat hoidetaaan, mistä kaavitaan lisärahaa vanhuksille, miksi lakkoilevat opiskelijat ovat väärässä, kun he vastustavat uutta tapaa hyväksyä uusia opiskelijoita yliopistoihn.
Mielenosoituksista kuohuvassa maassa tivattavaa riitti, ja Macron, joka tavallisesti nauttii hyvästä väittelystä ja debatoinnista, sai sellaisen annoksen sekä asiaa että asiattomuutta, että tuskinpa hän toista kertaa valitsee itselleen haaastattelijoita perinteisten journalistien ulkopuolelta.
"Todellinen Ranska on palannut kuvioihin"
Päivän tauon jälkeen oli vuorossa Ranskan presidentin odotettupuhe ja debatti EU-parlamentissa, Strasbourgissa. Macronin puhe oli taattua tavaraa, mutta ei ihan niin inspiroiva kuin häneltä oli odotettu, mutta kaikkien pääpuolueryhmien ryhmäpuheenvuoroissa korostettiin sitä, miten tärkeä asia on, että pitkän tauon jälkeen Ranska on vihdoin saanut presidentin, joka korostaa selvästi ja rohkeasti Euroopan Unionin merkitystä.
Macron pyrki luomaan uskoa siihen, että eurooppalainen demokratia ja sen arvot ovat enemmän kuin koskaan avainasemassa tämän hetken vaikeassa globaalitilanteessa ja populismia puskevassa, moneen suuntaan jakautuvassa Euroopassa. Konkreettisin ehdotus oli EU-ohjelma, joka tukisi eri puolilla Eurooppaa suoraan niitä kuntia, jotka ottavat pakolaisia.
Vasta varsinaisen debatin aikana Macron pääsi täyteen vauhtiin, kun hän pääsi vastaamaan hänelle sataneisiin kysymyksiin ja kritiikkiin. Hänen bravuurinumeronsa oli loistava esitys siitä, miksi hän ei hyväksy syytöksiä Syyrian-iskujen oikeutuksesta. ”Aina juuri ne samat, jotka tällaista tivaavat, istuvat pylly penkissä, kun pitäisi toimia! Non! Ei, en hyväksy koskaan kemiallisten aseiden käyttöä, jonka tiukasta estämisestä on sitä paitsi kansainvälisesti sovittu ja josta sopimuksesta on livetty,” paukutti Macron saaden raikuvat aplodit.
Europarlamentin äärityhmät ja euroskeptikot istuivat penkeissään, mutta kaikilta muilta, suurelta enemmistöltä, Macron sai standing ovationin eli seisaaltaan esitetyt suosionosoitukset. Koskaan aiemmin en muista nähneeni minkään jäsenmaaan johtajan pysyneen salisssa lähes kolmen tunnin ajan.
EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker totesi tyytyväisenä: ”La vraie France est de retour! Todellinen Ranska on palannut kuvioihin! Teidän nousunne presidentiksi antaa toivoa Euroopalle.” Kuin evääksi Macronille, joka lähti sen jälkeen Berliiniin tapaamaan liittokansleri Merkeliä, Juncker muistutti, että Euroopan kahtiajakamisen sijasta nyt on löydettävä uutta yhteistä kunnianhimoa eikä enää vetämistä toinen toista vastaan.
Berliinissä kommunikaattori-Macronin olikin puhuttava kieli keskellä suuta tietäen Merkelin vaikean tilanteen. Yhteisessä tiedotustilaisuudessa hän tyytyi vain muistuttamaan Merkeliä siitä, miten menneisyydestä löytyy heidän molempien edeltäjiä, joilla on ollut voimia nousta EU-kriittisiä voimia vastaan. ”Uskon, että sitä odotetaan myös meiltä”, totesi Macron. Macron muistutti myös siitä, miten juuri tämän hetken maailmanjärjestys testaa Euroopan kestävyyttä ja yhtenäisyyttä, ja miten Eurooppaa koetellaan nyt myös sisältä päin, kun ääriliikkeet ja kansallismielisyys nousevat.
Tiettävästi Merkel ja Macron, jotka tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään, ovat myös ajatuksiltaan ja pyrkimyksiltään hyvin lähellä toisiaan; energinen Macron innokkaana, kokenut Merkel varovaisempana, mutta suunta on sama. Pitkän valtakautensa jälkeen Merkel haluaisi jättää jälkeensä yhtenäisen ja harmonisen Unionin nykyisen eri suuntiin jakautuneen Euroopan sijasta ja siinä hän pitää Macronia hyvänä aisaparina kompromissin löytämiseen.
Mutta Merkelin oma asema on heikentynyt, ja varsinkin pelko hänen oman puolueensa CDU:n ja etenkin baijerilaisen apupuolueen CSU:n sisällä euroskeptikkojen kannatuksen noususta yhä vain ja omien jäsenten lisääntyvästä valumisesta äärioikealle ei anna Merkelille paljon liikkumatilaa.
Molempien päämääränä on esittää yhteinen tiekartta kesäkuussa. Helppoa se ei ole, ja Macronin vakuuttamis- ja kommunikaatiokyvyille on enemmän tarvetta kuin koskaan.