Hellyttävät kuvat: Mäyräkoira Alma katosi viikoksi rajan taa: "Matkaa oli vain 800 metriä, mutta koiraa ei voinut mennä hakemaan – se oli ihan kamalaa"

– Meille tuli eteen sellainen tilanne, jota ei kukaan toivo, kertoo Alman emäntä Minna Alestalo-Melanen koiransa katoamisesta.

Karkeakarvainen mäyräkoiraa Alma oli isäntänsä kanssa hirvijahdissa kun se päätyi Venäjän puolelle ja katosi 1. joulukuuta.

– Metsästäjillä oli paljon jälkihavaintoja ja Alma oli laitettu jäljelle. Se löysi hirven ja lähti ajamaan sitä.

– Ajo eteni valtakunnan rajalle ja vaikka siellä sekä hirvi että Alma päätyivät rajan yli Venäjälle. Ja vaikka siellä oli passimiehet vastassa ja piikkilanka-aita, Alma oli ilmeisesti mennyt piikkilangan ali ja hirvi yli.

Pikkukoiran vaiheita seurattiin tutkapannan avulla

Maaliskuussa kolme vuotta täyttävän Alman menoa rajan takana seurattiin tutkapannan avulla.

Sen mukaan mäyräkoira ajoi hirveä Venäjän puolella kymmenisen kilometriä ja oli jo tulossa takaisin päin, kun eteneminen pysähtyi.

– Koira ei enää liikkunut. Tutkapanta mittaa myös haukkumista ja siitä tiedämme, että Alma haukkui kovasti paikallaan.

– Ensin arvelimme, että sillä oli se hirvi haukussa, mutta kun haukuntaa vaan kesti ja kesti, tulimme siihen tulokseen, että se oli jäänyt pannasta tai liivistä kiinni jonnekin, oksaan tai risuun. Tai että se oli pudonnut johonkin kivenkoloon, josta se ei itse päässyt ylös.

"Tunneskaala meni laidasta laitaan"

Melaset tekivät heti koirasta ilmoituksen rajaviranomaisille. Rajavartiosto ei kuitenkaan voinut toimia ennen kuin vuorokausi oli kulunut.

– Siinä vaiheessa sunnuntaiaamuna Alma oli ollut paikoillaan jo lähes 20 tuntia. Se oli selvästi jotenkin kiipelissä ja meillä tunnelmat olivat ihan kamalat.

– Oli suunnatonta huolta, peloa, surua ja raivoakin, tunneskaala meni laidasta laitaan. Meillä oli hirveä huoli siitä, mitä sille oli tapahtunut. Alma olisi voinut olla loukkaantunut, jos vaikka hirvi olisi potkaissut sitä.

Koira oli 800 metrin päässä, mutta sitä ei voinut hakea

Vaikeinta emännän mukaan oli se, että koira oli niin lähellä, mutta silti saavuttamattomissa.

– Matkaa oli 800 metriä rajalta, mutta koiraa ei vaan voinut mennä hakemaan. Se oli ihan kamalaa.

Melaset kävivät rajalla Suomen puolella huutelemassa, tuloksetta. Tutkapanta paikansi koiran koko ajan samaan pisteeseen.

– Tutkapanta välittää myös lämpötilaa, joka näytti +6:tta, ja siitä päättelimme, että koira oli hengissä.

Koiraa ei löytynyt pannan ilmoittamasta paikasta

Alma katosi rajan taa lauantaiaamuna 1.12. Venäjän rajaviranomaisille koiran katoamisesta ilmoitettiin sunnuntaiaamuna. Venäläisviranomaisten mukaan koiraa ei kuitenkaan löytynyt tutkapannan ilmoittamasta paikasta.

– Outoa tässä on se, että tutkapanta näytti edelleen sitä samaa pistettä. Kun saimme koiran takaisin, sillä oli edelleen panta ja liivi tallella. Tutkapantaa testattiin heti, ja se toimi moitteettomasti eikä siinä ollut mitään vikaa, Alestalo-Melanen toteaa.

Sunnuntaina illalla pannasta loppui patteri, eikä koirasta sen jälkeen saatu enää tietoa. Maanantaina Melaset alkoivat kysellä ystäviltään ja tuttaviltaan apua rakkaan lemmikin löytämiseksi.

– Aloimme etsiä ihmisisä, joilla olisi kontakteja Venäjän puolella. Onnen kantamoisena löysimme venäläisen Nikolain, jolla on loma-asunto rajavyöhykkeellä Uukuniemen kohdalla ja lupa liikkua siellä.

Koiraa etsittiin Suomessa ja Venäjällä

Nikolai lupautuikin etsimään koiraa.

– Hän kävi ensimmäisen kerran maanantaina jo pimeän tultua niissä koordinaateissa, joihin tutkapanta oli Alman viimeisen kerran paikantanut, mutta koira ei enää ollut siellä.

– Hän etsi koiraa sieltä viikon ajan valoisat ajat. Me taas kuljeskelimme täällä Suomen puolella rajaa huutelemassa ja viheltelemässä, mutta koiraa ei kuulunut.

Useiden päivien etsinnät Venäjällä tuottivat tulosta, ja viimein Melaset saivat Nikolailta kaivatun soiton: Hän oli löytänyt Alman.

– Perjantaina aamupäivällä Alma oli löytynyt jostain Mustalammen ympäristöstä noin viiden kilometrin päässä rajalta. Kielimuurin takia emme tiedä, oliko Nikolai seurannut jälkiä tai oliko sieltä kuulunut haukkua.

Nikolai vei koiran kotiinsa, antoi sille ruokaa ja juomaa ja soitti Suomeen.

– Hän kertoi miehelleni, että Alma syö, juo ja pissii eli koira on terve.

Toivo oli jo alkanut hiipua

Jouduttiin kuitenkin odottamaan seuraavaan päivään ennen kuin Alma saatiin kotiin Suomeen.

– Nikolai luovutti koiran perjantaina venäläisille rajaviranomaisille, jotka jostain syystä pitivät sitä vielä yhden vuorokauden Sortavalan raja-asemalla. Sitten se luovutettiin Suomen rajaviranomaisille, jotka toivat sen meille.

Viikon varrella toivo koiran kotiin pääsystä oli alkanut jo hiipua.

– Perjantaina aamulla, kun melkein viikko oli jo vierähtänyt, kävin vielä rajan pinnassa viheltelemässä. Mutta kun sieltä lähdin, oli sellainen olo, että tämä oli nyt tässä, että ei koiraa enää löydy. Kyllä se toivon yllä pitäminenkin on aika raskasta.

– Mutta sitten meni pari tuntia ja tuli puhelu, että koira on löytynyt ja kunnossa!

Koira oli laihtunut, mutta muuten kunnossa

Alestalo-Melasen mukaan alueella liikkuu paljon ilveksiä ja niiden jälkiä oli nähty ympäristössä paljon.

– Kyllä se pieni ihme on, että Alma ei ole joutunut minkään isomman eläimen saaliiksi.

Ruokaa Alma ei ollut seikkailullaan kovin paljoa löytänyt, koska se tuli kotiin selvästi laihtuneena.

– Se oli kaksi kiloa laihempi, ja se on aika paljon, kun koira painaa tavallisesti yhdeksän kiloa.

Alma käytettiin heti löytymisensä jälkeen eläinlääkärillä tarkistuksessa ja nesteytyksessä.

– Ihme kyllä siellä todettiin, että vauriot ovat hyvin pienet, käytännössä ei mitään muuta kuin se laihtuminen. Ja nenän päältä oli iho ruvella.

– Olemme hirveän kiitollisia Nikolaille siitä, että hän niin pyyteettömästi etsi koiraa sieltä ja halusi auttaa.

Alman löytyminen oli paras joululahja

Alma-koira jouluisena.

Jälleennäkeminen oli tunteikas.

– Me olimme tosi onnellisia, ja koira tietysti väsynyt ja aika nuutunut. Häntääkin Alma jaksoi heilutella oikeastaan vasta omalla pihalla, kun tajusi tulleensa kotiin.

– Ja vähän koira oli sen näköinen, että vähän oli mieli pahoitettu, kun oli sinne jätetty. Mäyräkoiramaiseen tyyliin, Alestalo-Melanen nauraa.

Vaikka ajatus uudesta katoamisesta hirvittää, lupaa emäntä kuitenkin, että Alma pääsee vastakin metsälle.

– Kyllä Alma sitä niin paljon rakastaa, että ei sitä siltä voi poiskaan ottaa.

– Se, että saimme sen takaisin, on ihan paras joululahja, Alestalo-Melanen iloitsee.

Alma-koiran onnellisesti päättyneestä eksymisestä Venäjälle kertoi ensimmäisenä Itä-Savo.