Iäkäs labradorinnoutaja pelastui pinteestä ripeän etsijäkoiran ansiosta.
Mari Vuorijärvi oli viime torstaina paistamassa makkaraa Kangasalan Suinulan alueella sijaitsevalla laavulla miehensä ja kahden koiransa kanssa. Ulkoilupäivä sai yllättäen ikävän käänteen, sillä kun Vuorijärven silmä vältti, perheen 16-vuotias labradorinnoutaja Alma oli kadonnut.
– Se katosi sekunnissa. Alma pysyttelee yleensä aina lähellä minua, se on puolikuuro ja puolisokea. En tiedä, oliko sitten niin makoisat hajut vai mikä oli, mutta se oli hetkessä poissa, Vuorijärvi kertaa tilannetta MTV Uutisille.
Vuorijärvi sai runsaasti apujoukkoja koiransa etsintään.
Omistaja huuteli ja vislasi perään, mutta koiraa ei vain kuulunut.
– Etsimme mieheni ja nuoremman koirani kanssa Almaa seitsemän tuntia. Ajattelimme, että se on ihan varmasti lähtenyt jonnekin kuolemaan, eikä siksi reagoi mihinkään.
Vuorijärvi päätti laittaa asiasta ilmoituksen perustamaansa Facebook-ryhmään ja saikin nopeasti ystäviä ja koiraihmisiä avukseen etsintöihin. Almaa etsittiin metsästä illalla ja yöllä, mutta siitä ei näkynyt merkkiäkään.
– Olin varma, että Alman ruumis on jossain metsässä. Halusin löytää koiran, hyvästellä ja tuhkata, että se ei jäisi sinne yksin.
Lopulta Vuorijärvi otti yhteyttä Suomen etsijäkoirat -yhdistykseen.
Omistaja Mari Vuorijärvi oli ikionneinen saadessaan Alman takaisin kotiin.
Ipe-etsijäkoira saapui paikalle perjantaina noin kello yhdeksän aamulla. Alle kahta tuntia myöhemmin bordercollie sai vainun Almasta ja juoksi suoraan sen luokse. Koiravanhus oli pudonnut kalliorotkoon, joka sijaitsi alle kahden kilometrin päässä katoamispaikalta.
– Pudotus oli pitkä ja sinne oli vaikea mennä. Maasto oli kovin kivikkoista ja risukkoista.
– Etsijäkoira ei yleensä vie loppuun asti, vaan se merkkaa alueen, jonka sisällä etsittävä kohde on. Alma ei ollut kuitenkaan juossut Ipeä karkuun, vaan oli itsekin sitä mieltä, että apua tarvitaan, ja että minä haluan kotiin.
Ipe-niminen etsijäkoira löysi Alman nopeasti.
Vajaan vuorokauden kateissa ollut Alma piti kantaa usean ihmisen voimin pois rotkosta.
– Otin Alman syliini ja annoin ruokaa. Koira oli sokkitilassa ja tärinä päällä. Luulin ensiksi, että sillä oli ollut joku kohtaus. Se ei katsonut silmiin niin kuin ennen. Ajattelin, että Alma on kokonaan sokeutunut.
Näin ei kuitenkaan ollut, vaan sokkitila meni kotona ohi ja tärinäkin lakkasi.
– Alma voi nyt oikein hyvin. Paljon unta ja ruokaa sekä kipulääkitystä, niin siitä se lähti taas kulkemaan vanhuksen elämä, omistaja sanoo onnellisena.
Alman tapauksesta kertoivat myös Ilta-Sanomat ja Iltalehti. Vaikka katoamistarinalla oli onnellinen loppu, Vuorijärvi kertoo saaneensa myös negatiivista palautetta siitä, että hän piti koiraansa luvatta irti.
– Alma on hyvin helposti kytkettävissä. En ole tuon ikäistä koiraa enää pitänyt koko ajan narussa enkä pidä jatkossakaan. Silmilläni pidän siitä kyllä tästä lähtien koko ajan kiinni, se on ihan varma. Sen tästä opin.