Kiasma ja valtion taideteostoimikunta etsivät uutta taidetta Kiasman ympäristöön Marskille kaveri -kilpailulla. Kilpailutöitä on tullut 363 kappaletta.
Kilpailussa ei ole juurikaan rajoittavia sääntöjä, mikä on johtanut siihen, että kilpailuteosten kirjo on laaja. Finaaliin valituista kuudesta teoksesta yksikään ei ole perinteinen patsas, joten Marski saanee kaverikseen jotakin modernia. Tosin vasta voittajan valinnan jälkeen katsotaan voidaanko se toteuttaa käytännössä.
Finaalikuusikossa kilpailevat valtava saippuakupla, joka puhalletaan kerran päivässä, ympäri kaupunkia kerran viikossa juokseva mies, parkkipaikka jolle ei voi pysäköidä, yllättävien tapahtumien sikermä, videoteos joka kuvaa materiaalikseen katsojiansa sekä värikäs altaasta kohoava höyry.
Hetkeen sidottu elämys
Kilpailuohjelmassa sanotaankin, että ehdotuksen ei tarvitse olla pysyvä ja mahdollisesti se voisi olla myös katsojaansa osallistava. Tämän vinkin ainakin finalistit olivat ottaneet onkeensa.
Juokseva mies juoksisi kerran viikossa tunnin verran ja tätä jatkuisi vuoden ajan. Puku päällä paniikin partaalla juokseva mies kuvaa aikaamme erinäisten kriisien keskellä.
Myös kerran päivässä puhallettava saippuakupla on vain sekunteja kerrallaan kestävä teos. Ja värikäs höyrykin katoaa, kun tuuli kuljettaa sen pois.
Pientä ärsytystä
Järjestäjien mukaan kilpailun kautta etsitään teosta, joka haastaa totutun käsityksen julkisesta taiteesta sekä herättää ajatuksia ja keskustelua. Käytännössä Marsalkka Mannerheimin patsaan lähistölle tuleva uusi teos onnistuu varmasti kuohuttamaan, olipa se millainen tahansa.
Arvostelulautakunnan puheenjohtaja myöntää, että tarkoitus onkin saada aikaan älämölöä ja pöhinää.
– Eikö se ole taiteen tehtävä, kysyy puheenjohtaja Jari Auer.
Kaikkia kilpailuteoksia, edes finalisteja, ei välttämättä tunnista taiteeksi, jos niihin törmää sattumalta. Arvostelulautakunnan puheenjohtaja ei tästä moiti.
– Onko sillä väliä? Taidetta on se, miten sen itse ajattelet, filosofoi Auer.
Voitto vain väliporras
Voittaja valitaan kuudesta finalistista, ja julkaistaan maaliskuussa. Sen jälkeen alkaa jatkokehittely.
– Sitten yritämme saada voittajan sellaiseen kuosiin, että se on toteuttamiskelpoinen teknisesti ja taloudellisesti, kertoo Auer jatkosta.
Toteutus vaatii lupia eri tahoilta ja lisäsuunnittelua.
– Finalisteista osa on suhteellisen helppo toteuttaa, osa vaatii paljon jatkosuunnittelua, sanoo Auer.
Voittajatyön toteutus ei edes ole täysin varmaa. Jos kustannukset nousevat yli valtion taideteostoimikunnan maksukyvyn, teosta ei ehkä toteuteta lainkaan.
Kilpailussa ei ole asetettu mitään rajoja budjetin suhteen, mutta yksi raja on varma: valtion taideteostoimikunnan vuotuinen budjetti.
– Eihän meillä ole vuosittain rahaakaan kuin miljoona, ja siitä osa menee kokoelman hoitoon, että siinä mielessä katto on tiedossa, sanailee Auer.
– Viime kädessä kyse on siitä, mikä on taide suhteessa kustannuksiin, sanoo Auer.