Helsinki oli sata vuotta sitten bordellien kaupunki – näiltä kaduilta sai maksullista seksiä "luonnottoman itsesaastutuksen" vaihtoehdoksi

Video: 1800-luvun Turussa prostituutiota harjoitettiin “Pirun pesissä” ja kotivastaanotoilla

Enemmistö asiakkaista oli nuoria naimattomia miehiä. Tämä selviää aikansa sukupuolitautitilastoista. Koska tuon ajan käsityksen mukaan masturbointi eli "itsesaastutus" oli luonnotonta ja epänormaalia, seksuaalinen kanssakäyminen hoidettiin bordellissa.

Punaisten lyhtyjen Helsinki -kirjassa kerrotaan, kuinka prostituution harjoittaminen on siirtynyt eri puolille kaupunkia kaupungin kasvaessa.

Museokatua pidettiin Reeperbahnina

Esimerkiksi Töölössä 1920-30-luvuilla Museokadun ja Oksasenkadun seutuja kutsuttiin Suomen Reeperbahniksi saksalaisen esikuvan mukaisesti. Alueella olevien bordellien ikkunoissa loistivat punaiset merkkivalot, jotta asiakaat osasivat hakeutua prostituoitujen luokse. Nykyisin tuo Elite-ravintolan lähellä oleva seutu on hyvin keskiluokkaista aluetta Helsingissä.

Jos mies ei itse tiennyt, mistä etsiä prostituoitua, sen ajan taksikuskit eli ajurit tunsivat hyvin kaupungin. Kirjassa on katkelma erään J. K. Harjun tekemästä haastattelusta, jossa kerrotaan ajurien toiminnasta:

"Tunnettuja huorataloja oli ryssän aikana ainakin Mikonkadulla ja Vilhonkadulla. Mys Dagmarinkadulle tilattiin kyyti vielä 1920-luvulla. Herra kun pyysi ajamaan sinne, niin vossikka sai usein jäädä odottamaan kadulle, ja kun kun herra tuli, toi se naisen mukanaan ja kyyditti kotiinsa. Kesälesket hakivat usein huoria, ne otti Espaltakin katutyttöjä. Hienoimmat herrat halusivat huoran sisältä ja oikein hienot halusivat yksityisasunnossa asuvan. Niitä oli Töölössä ja Kruununhaassa."

1800-luvun alussa katuprostituutiota harrastettiin silloisessa ydinkeskustassa eli Heikinkadulla (nykyinen Mannerheimintie), Esplanadilla, Bulevardilla sekä Kluuvin- ja Mikonkaduilla. Myöhemmin alueelle syntyi myös bordelleja, joissa etenkin ylempien luokkien miehet kävivät.

Iso Roobertinkatu oli bordellikatu

Keskikaupungilla prostituution vilkkain aika oli yhdeltä yöllä eli ravintoloiden sulkemisaikaan. Punaisten lyhtyjen Helsinki -kirjassa kerrotaan, että katuprostituutio ei Helsingissä yleensä tarkoittanut toiminnan harrastamista kadulla vaan asiakkaiden etsimistä kaduilta, jonka jälkeen siirryttiin sisätiloihin.

Kun kaupunki kasvoi, prostituutio siirtyi keskustasta laidemmalle eli Punavuoreen. joka oli tuolloin selkeä työläiskaupunginosa. 1860-luvulla Iso Roobertinkadusta tuli Helsingin tunnetuin bordellikatu. Siellä oli vuonna 1867 bordellitoimintaa ainakin seitsemässä osoitteessa. Kussakin paikassa oli vähintään viisi naista. Tunnetuimpia bordelleja olivat Eldorado ja Philadelfia.

Samaan aikaan viereisellä Punavuorenkadulla eli Uudenmaankadulla toimi ainakin neljä bordellia.

Toisessa työläiskaupunginosassa eli Sörnäisissä toimi myös bordelleja. Erityisesti satamatyöläiset ja merimiehet kävivät Pääskysenpesässä ja Hutunhännässä, jotka sijaitsivat nykyisen Kurvin itäpuolella. Kalliossa prostituutiota harrastettiin etenkin Hakaniemen torilla, Linjoilla ja Helsinginkadulla. Myös köyhä Katajanokka oli tunnettu prostituutiosta.

Bordellit nimettiin Helsingissä kansainväliseen tyyliin. Punaisten lyhtyjen Helsinki -kirjassa kerrotaan, kuinka 1800-luvun lopulla tunnettuja bordelleja olivat Alhambra, Nizza ja Hamburg. Yrjönkatu 3:ssa sijaitsi London-niminen bordelli.

1800-luvun lopulla maksullista seksiä myytiin erityisesti ravintoloiden ja hotellien lähistöillä. Tunnettuja alan ravintoloita olivat muun muassa keskikaupungilla sijaitsevat Bodega Española, König, Kappeli ja Stadskällaren – osa näistä ravintoloista toimii edelleen. Hotelleista tunnettuja olivat Kaleva, Patria ja Seurahuone.

Yksittäisistä kaduista tunnetuin prostituutiokatu 1800- ja 1900-luvun vaihteessa oli Pohjoisesplanadi. Myös lähialueilla kuten Erottajalla tehtiin runsaasti kauppoja.

Prostituutio ja siihen oleellisesti liitetyt sukupuolitaudit ovat antaneet helsinkiläisille sanonnan "lähti kuin kuppa Töölöstä". Sanonta viittaa Töölössä sijainneeseen sukupuolitautien klinikkaan, jonka virallinen nimi oli Töölön ylimääräinen veneeristen tautien sairaala. Kun sairaala muutti pois Töölöstä, oli sananlasku valmis.

Artikkeli perustuu Katja Tikan, Iisa Aaltosen ja Elina Maaniityn kirjaan Punaisten lyhtyjen Helsinki, prostituutio pääkaupungin historiassa (Minerva 2018).

Lue kirja-arvio täältä.