Lähiruoan suosio kasvaa ja kaupunkiviljely on tullut jäädäkseen. Mutta mitä omalla parvekkeella tai palstalla kannattaa kasvattaa? Milloin viljely täytyy aloittaa ja mitä viljelysten hoidossa pitää huomioida? Helsinkiläinen Matti Pyhtilä kertoi MTV Uutisille vinkkinsä.
Helsingin Meilahdessa aurinko porottaa kuumasti pilvettömältä taivaalta, kun Matti Pyhtilä johdattaa toimittajan taloyhtiönsä kattoterassille. Ylhäällä terassilla Pyhtilän viljelylaatikko sijaitsee otollisesti etelään päin ja on turvassa kaupungin saasteilta.
Suojaisalta eteläterassilta aukeavat näkymät yli Meilahden.
Kun Pyhtilän ja hänen puolisonsa Mari Karjalaisen lapset olivat leikki-ikäisiä, perhe hankki kaupungin viljelypalstan kivenheiton päästä kotoa.
Nyt, 20 vuotta palstan hankkimisen jälkeen, viljelyharrastus kukoistaa yhä. Aarin kokoisella kasvimaalla he ovat kasvattaneet perunaa, lanttua ja kesäkurpitsaa. Pyhtilä on suosinut palstalla myös helppohoitoista ja satoisaa papua. Kattoterassilla pariskunta pitää viljelyksiä viidettä vuotta.
Viljelylaatikossa Pyhtilä on perinteisesti kasvattanut kurkkua, salaattia, tomaattia ja yrttejä.
Yhtä hyvin kasvatuslaatikkoon voi kuitenkin laittaa vaikka uusia perunoita tai kesäkurpitsaa. Kasvatettavat vihannekset ja yrtit on valikoitu sen mukaan, mitä perheellä kuluu päivittäisessä käytössä.
Terassilla viljellystä sadosta riittää syötävää koko kesäksi. Myös kerrostalon muut asukkaat saavat halutessaan käydä nappaamassa katolta suuhunpantavaa – satoa kun tulee välillä liiaksikin yhden perheen tarpeisiin.
Keväisin Pyhtilä vaihtaa noin puolet viljelylaatikon mullasta uuteen. Tänä vuonna kurkun siemenet laitettiin ikkunalaudalle itämään huhtikuun loppupuolella. Myös purjon Pyhtilä on kasvattanut siemenestä.
Heti kun pelko yöpakkasista helpottaa, voi istuttamisen ulos multaan aloittaa. Sadonkorjuu koittaa heinäkuussa.
Viljelijä voi oikaista mutkat suoriksi siirtämällä basilikan taimen kaupan ruukusta multaan.
Vaikka kunnianhimoisemmat viljelijät aloittavatkin idättämisen varhain keväällä, voi tämän vaiheen ohittaa ja kelkkaan hypätä myöhemminkin. Valmiita taimia – kuten tomaatin tai chilin – voi ostaa taimimyyjiltä ja laittaa ne sellaisinaan maahan.
Kaupasta napattu basilikaruukku lähtee helposti tekemään uusia versoja, kun sen laittaa multaan eikä nuukaile kastelussa.
Tärkeimpinä tekijöinä Pyhtilä korostaa valon määrää ja veden riittävyyttä – etelään päin sijoitettu laatikko ja riittävän runsas kastelu antavat hyvän pohjan viljelylle.
Myös laatikon sijaintia ja kokoa kannattaa miettiä. Tarpeeksi iso laatikko sitoo parhaiten kosteutta. Pyhtilä vinkkaa sijoittamaan laatikon paljaan taivaan alle, jos vain mahdollista.
Parvekkeelle katoksen alle sijoitettu kasvatuslaatikko ei saa hyötyä sadevedestä ja vaatii aktiivisempaa kastelua. Jatkuvan sadon takaamiseksi Pyhtilä suosittelee uusintakylvöä.
Pyhtilän perheelle terassiviljelmä on keittiön jatke. Palstakin on onneksi kävelymatkan päässä. Innostus viljelyyn pysyy Pyhtilän mukaan parhaiten yllä, kun kasvatukset ovat tarpeeksi lähellä kotia.
Tarkista parvekkeen painorajoitukset
Vaivattomin paikka ryhtyä kaupunkiviljelijäksi on luonnollisesti oma parveke – työmaa kun on nenän alla, eikä kukaan voi siellä rajoittaa laillista kasvatusta.
Ennen mittavien viljelysten aloittamista parvekkeen painorajoitukset kannattaa kuitenkin tarkistaa: iso viljelylaatikko täynnä kosteaa multaa kerää nopeasti painoa.
Pyhtilä keksi oman talonsa kattoterassin vasta 15 asumisvuoden jälkeen. Taloyhtiöissä on joskus vaikea ennakoida, miten niiden hallitukset suhtautuvat yhteisissä tiloissa harjoitettuun viljelyyyn.
Varsinaisia lupia kasvatuslaatikon pitämiseen ei Pyhtilä ole taloyhtiöltä koskaan kysellyt, muttei viljelyä ole salassakaan pidetty – ja onpa Pyhtilän tarjoama sato kelvannut jo pitkään muidenkin asukkaiden käyttöön.
Pariskunnalla oli viherpeukalon hommiin taustaa lapsuudesta: Matilla siirtolapuutarhalta, Marilla omakotitalon pihapiiristä.
Kaupunkiviljely ei kuitenkaan kysy kokemusta: Uusavuttominkin sisäkissa voi ryhtyä kaupunkiviljelijäksi vaikka saman tien iskemällä ruukkusalaatin turpeen multaan.
Kirjoittaja on osallistunut Helsingin avoimen yliopiston Journalismi ammattina -kurssille, joka järjestettiin yhteistyössä MTV Uutisten kanssa. Artikkeli on kurssin lopputyö.