Silta 22 -projektin nimissä toimivat suomalaiset Tommi Ojala ja Klaus Sundman sekä ukrainalaissyntyinen Svitlana Linyva ovat matkalla kohti Puolan ja Ukrainan rajaa auttaakseen Ukrainan sotaa pakenevia ihmisiä.
Ukrainan sodan tilanne tiivistetysti:
- Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan viime viikon torstaina, 24.2.
- Suomi toimittaa Ukrainalle puolustusmateriaaliapua, joka sisältää myös aseellista apua
- EU ja USA sulkevat ilmatilansa kaikilta venäläisiltä lentokoneilta
- YK:n pakolaisjärjestön mukaan miljoona ihmistä on paennut Ukrainasta naapurimaihin sodan jaloista
Helsinkiläinen Tommi Ojala, 39, matkustaa tällä hetkellä tila-autolla kohti Puolan kaakkoisosassa sijaitsevaa Przemyśln kaupunkia.
Paikalla, Puolan ja Ukrainan rajalla, sijaitsee vastaanottokeskus, johon on jo saapunut sekä odotetaan yhä saapuvaksi erittäin suurta määrää sodan jaloista paenneita ukrainalaisia.
Ojala, suomalainen Klaus Sundman sekä ukrainalainen Svitlana Linyva aikovat hakea pakolaisia turvaan Silta 22 -projektin nimissä. Ensimmäisessä kyydissä Suomeen lähtevät Linyvan Ukrainassa asuva äiti, sekä kaksi naista lapsineen, joilla on niin ikään yhteydet Suomeen.
Klaus Sundman (vas.), Tommi Ojala sekä Svitlana Linyva suuntaavat kohti Przemyśln kaupungin raja-asemaa Puolassa hakeakseen ihmisiä pois Ukrainan sodan jaloista.
Vain vähän tavaraa
Sundman ajaa ukrainalaiset Helsinkiin, josta he jatkavat matkaansa omien yhteyksiensä kautta. Ojala sekä tulkkina toimiva Linyva jäävät Puolan rajalle avustamaan tulevia pakolaisia sekä organisoimaan projektinsa kautta rajalle lähetettäviä tavaratoimituksia.
– Meillä on nyt tällä ekalla keikalla hyvin vähän tavaraa mukana. Tarkoitus on mennä sinne katsomaan miten infrastruktuuri toimii, keneen pitää olla yhteydessä, mihin tavaroita kannattaa jättää. Olen paikalla pari päivää ennen meidän pakettiautoa, joka tuo tavarat sinne, Ojala kertoo.
Idea syntyi nopeasti
Idea lähteä itse paikan päälle auttamaan syttyi edellisviikon perjantaina, kun Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan oli kulunut yli vuorokausi. Ystävä laittoi Ojalalle viestiä, että lähtisivätkö he yhdessä hakemaan ihmisiä Puolan ja Ukrainan rajalta turvaan.
Aluksi ilmassa oli paljon kysymysmerkkejä. He pohtivat, kannattaisiko matkaan lähteä, mutta halu auttaa oli kova. Lopulta asiat ja toimintatavat alkoivat selkiytyä, kun projektilaiset ryhtyivät selvittämään, mitä paikan päällä oikeasti tarvitaan, ketä sieltä haetaan sekä kenen kanssa asiassa toimitaan.
Pääosin rajalle ja vastaanottokeskukseen viedään kuivaruokaa, vettä, makuupusseja, makuualustoja ja vilttejä.
"Mennään vaan pyörimään"
Suomalaismedioissakin on uutisoitu siitä, että Ukrainan sotaan olisi tehty jopa liialti tavaralahjoituksia ja paikalle lähetetty tavaraa, jolle siellä ei lopulta olekaan käyttöä. Myös Ojala kumppaneineen ovat saaneet osakseen kritiikkiä paikan päälle lähtemisestä.
– Se on liittynyt lähinnä tähän, että sinne mennään vaan pyörimään, ihmettelemään ja ottamaan selfieitä, sekä viemään asioita, joita siellä ei oikeasti tarvita. Mutta se siinä onkin, että tällaiseen reissuun ei kannata lähteä valmistautumatta. Kukaan kritisoija ei ole kysynyt sitä, kuinka hyvin olemme valmistautuneet.
Ojala kertoo, ettei ole vajaan viikon aikana ehtinyt tekemään käytännössä mitään muuta, kuin laajaa selvitystyötä projektiin liittyen.
– Ymmärrän sen kritiikin, koska on myös ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitä tekevät, mutta yleistäminen ei välttämättä ole kauhean hyödyllistä.
Tulkkina mukana oleva Linyva kertoo ukrainalaisten olevan äärimmäisen kiitollisia saamastaan monipuolisesta avusta ja tuesta. Hän on itse asunut Suomessa Tampereella seitsemän vuotta.
– Olemme erittäin kiitollisia siitä, mitä suomalaiset tekevät nyt. Suomalaisilta on tullut niin paljon apua, Linyva kertoo.
Projektin myötä hänen äitinsä on saamassa kyydin Suomeen, mutta Linyvan isä aikoo kuitenkin jäädä Ukrainaan.
– Hän sanoo, että on syntynyt siellä ja aikoo myös kuolla siellä. Toivottavasti niin ei kävisi kuitenkaan nyt.
Ei mikään helppo matka
Projektissa toimivat ovat olleet yhteydessä paikan päällä toimiviin järjestöihin sekä vastaanottokeskukseen. He ovat saaneet Ojalan mukaan paikalla toimijoilta kirjalliset ohjeet siitä, mitä siellä tarvitaan.
Kriisialueilla Ojala ei ole itse ollut aikaisemmin, mutta hän on tehnyt elämänsä aikana runsaasti erilaisia hyväntekeväisyysprojekteja sekä matkustanut työnsä puolesta ympäri maailmaa – nähden sen monet erilaiset puolet.
Määränpään häämöttäessä Ojala tietää kertoa, ettei Puolan ja Ukrainan rajalle pääseminen tule olemaan helppoa.
– Meillä on yhteystietoja, mutta sinne on vaikeaa päästä. Rajalle suoraan ei varmaan edes kannata mennä tällaisessa tilanteessa. Siellä on niin paljon ihmisiä tulossa pois, että sinne voisi pahimmassa tapauksessa jäädä itsekin jumiin pakolaisten keskelle.
Kertomansa mukaan Ojala on varautunut olemaan Puolassa avustustyössä tarvittaessa koko maaliskuun – ehkä pidempäänkin.
– Olen varautunut olemaan sen verran, kun täällä on tarve olla.