Rosemary Sullivan: Stalinin tytär (Otava 2016) Suomentanut Tero Valkonen
Vaikka Stalinin Neuvostoliitto tunnetaan vankileireistä, katoamisista ja murhista, Stalinin vuonna 1926 syntynyt tytär Svetlana eli yltäkylläistä lapsuutta ja nuoruutta rakastavaisten sukulaisten ympäröimänä. Äidin itsemurha Svetlanan ollessa kuusivuotias varjosti hänen elämäänsä mutta toisaalta Svetlanasta tuli vieläkin läheisempi isänsä kanssa. Stalinin ja hänen tyttärensä suhdetta voi kuvata melkeinpä esimerkilliseksi isä-tytär-suhteeksi. Stalin kutsui tytärtään useilla hellittelynimillä, kuten pikku emäntä, pikku perhonen tai varpunen ja suukotteli tätä usein.
Kouluaikana Svetlanalle alkoi selvitä, että yhteiskunnassa kaikki ei toimi aivan niin kuin pitäisi. Stalinin vainojen aikaan 30-luvun lopulla lähipiirin sedät ja tädit alkoivat nimittäin oudosti kadota. Eliitin lasten koulussa luokkatoverit sujauttelivat kirjeitä Svetlanalle, jotta tämä toimittaisi armahduspyyntöjä Stalinille. Tapahtumista huolimatta Svetlana oli pitkään uskollinen kommunisti, joka hyväksyi puolueen ideologian mukisematta. Myöhemmin hän kauhisteli kuinka "ideologia vaati kaiken yksilöllisen ajattelun sensurointia ja johti miljoonien ihmisten massahypnoosiin".
Kirjassa on paljon Svetlanan ja Stalinin välistä kirjeenvaihtoa ja niiden tarinoista huokuu tunne siitä, että isä todella rakasti lastaan. Stalin esimerkiksi opasti eroa haluavaa tytärtään, että avioliitto on loputon sarja kompromisseja ja että varsinkin jos on vielä lapsia, kannattaa pysyä yhdessä. Sitten hän kuitenkin suostui eroon.
Mielialat vaihtelivat kuin isällään
Svetlana oli mentaalisesti hieman epävakaa koko elämänsä ajan. Mielialat vaihtelivat lempeydestä raivoon kuten isälläkin. Hän saattoi haukkua ihmisiä todella ilkeästi ja pyydellä sitten seuraavana päivänä anteeksi. Svetlanan rakkauselämä oli myös moninaista. Hänellä oli useita rakastajia ja hän teki kolme lasta eri miesten kanssa. Raha-asioista hän ei tuntunut ymmärtävän tuon taivaallista ja joutuikin eräällä tapaa hyväksikäyttäjien uhriksi länteen loikattuaan.
Kirjassa on kuvauksia myös Svetlanan veljestä Vasilista. Vasili aloitti ryyppäämisen 13-vuotiaana ja kuoli sotilasuralta sivuraiteelle jouduttuaan vähän yli 40-vuotiaana viinaan. Kirjassa on hienoja kuvauksia koulua käyvästä Vasilista, joka heitteli räkää luokassa, vihelteli ja lauleli ja käytti isänsä nimeä aina hyödyksi. Svetlana sen sijaan kuvataan kympin tyttönä.
Svetlana hyväksyi Stalin-kultin romuttamisen
Sodan jälkeen Stalin aloitti myös omaan perhepiiriinsä kuuluvat vainot uudelleen. Svetlana muisteli vuonna 1953, kuinka niin moni sukulainen, ystävä ja tuttu oli vankilassa ja leirillä. Muutos tähän tuli vasta Stalinin kuoleman myötä 5.3.1953. Kirjassa on yksityiskohtainen kuvaus Stalinin kuolinkamppailusta, joka kesti tuntikausia. Svetlana itse kuvaa isänsä viimeistä hetkeä näin: Hän kohotti äkisti vasemman kätensä kuin olisi osoittanut jotain ylhäällä olevaa ja langettanut päällemme kirouksen.
Isän kuoleman jälkeenkin Svetlana oli edelleen niin sanotusti valtion omaisuutta. Hänen piti pyytää ylimmiltä johtajilta lupaa melkeinpä kaikkiin merkittäviin henkilökohtaisiin päätöksiin vaikka olikin virallisesti epäpoliittinen henkilö. Svetlana oli mukautuvainen uusien johtajien päätöksille ja hyväksyi täysin, kun Stalinin vainot tuomittiin.
Suojasääksi kutsutun poliittisesti leudomman kauden jälkeen Neuvostoliitossa alkoi Brezhnevin komento, joka ei Svetlanaa miellyttänyt. Hän pakeni maasta Intian kautta Yhdysvaltoihin ja aloitti elämänsä uudelleen muistelukirjastaan saamillaan tuloilla.
Svetlanan loikkaus tapahtui aikaan, jolloin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto yrittivät lähentyä toisiaan. Tämän takia Stalinin tyttären loikkauksesta ei haluttu Yhdysvalloissa tehdä propagandavoittoa. Tieto hänen loikkauksestaan levisi kuitenkin maailmanlaajuisesti ja oli aikansa sensaatiouutinen. Ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa Yhdysvalloissa häneltä kysyttiin, paheksuiko hän isänsä hallintoa. Svetlana sanoi paheksuvansa mutta että kaiken terrorin takana oli Stalinin lisäksi kommunistinen puolue, hallinto ja koko ideologia.
Stalinin tytär kuoli köyhänä
Svetlanan eräänlaiseksi kummisedäksi Yhdysvalloissa tuli entinen Moskovan-suurlähettiläs George Kennan, joka junaili Svetlanan kirjahanketta onnistuneesti. Kirjasta saamillaan rahoilla Svetlana pystyi elämään Yhdysvalloissa ainakin aluksi keskiluokkaista elämää. Tosin rahaa meni erilaisiin hyväntekeväisyyshankkeisiin niin paljon, että vanhuutta kohden hän eli välillä sosiaaliavulla. Svetlana kuoli vuonna 2011.
Vielä ennen kuolemaansa Svetlana ehti varoittaa Putinista. Hänen mukaansa KGB-mies tekee kuten heillä oli tapana tehdä jo neuvostoaikana, siis ylläpitää yhteiskunnassa pelon ja terrorin ilmapiiriä. Svetlana myös pelkäsi, että Putin aikoo vielä nostaa Stalininkin uudelleen kansakunnan kaapin päälle.
Stalinin tyttären elämästä kertova kirja on samanaikaisesti kiehtovaa henkilöhistoriaa, suurta historiallista draamaa, suurvaltapolitiikkaa ja myös inhimillinen kertomus ihmisestä, joka janoaa rakkautta ja miehiä. Harvoin yhden ihmisen elämä kietoutuu näin moneen henkilöön ja historialliseen käänteeseen. Lukukokemuksena kirja on nautinto.
Pertti Nyberg
Kirjoittaja toimii journalistina MTV Uutisissa