Koirien onnistunut keinohedelmöitys tuo erinomaisen lisän esimerkiksi uhanalaisten susilajien suojeluun. Menee kuitenkin vielä kauan, ennen kun toiminta arkipäiväistyy.
Yhdysvalloissa on onnistuttu ensimmäistä kertaa hedelmöittämään koirapentue koeputkessa. Suomalaistutkija pitää tapausta läpimurtona.
– Tämä on erittäin merkittävä uutinen, onnittelen tutkijaryhmää. Erinomaisen tärkeä asia, koirien kohdalla puhutaan tietyssä mielessä läpimurrosta, arvioi kotieläinten lisääntymistieteen professori Olli Peltoniemi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta.
Koirien keinohedelmöitys on erityisen vaikeaa koiran lisääntymisen ominaispiirteiden vuoksi. Esimerkiksi kissoja ja muita kotieläimiä on hedelmöitetty laboratorioissa jo 1980 ja 1990-luvuilla.
Apua uhanalaisten lajien säilyttämiseen
Ensimmäinen onnistunut koiran keinohedelmöitys avaa mahdollisuuksia uhanalaisten koiraeläinten säilyttämiseen.
– Voidaan ajatella, että tässä tulee uusia mahdollisuuksia. Sukusoluja voidaan pakastaa ja säilyttää ja näin saadaan aikaan aikajänne, että voidaan pitkänkin ajan kuluttua onnistua näissä asioissa. Keinohedelmöitys tuo erinomaisen lisän, arvioi professori Peltoniemi.
Eri susilajien populaatiot vaihtelevat Peltoniemen mukaan paljon ja erityisesti tietyt alalajit voivat olla uhanalaisia. Vaikka Suomessa tavataan pääsääntöisesti vain yhtä susilajia, tilanteet vaihtelevat, kun eri lajeja voi vaeltaa Venäjän alueelta Suomeen.
Keinohedelmöitys tuo myös apuvälineitä koirien perinnöllisten sairauksien tutkintaan.
Hedelmöitysklinikka vielä kaukana
Koiran keinohedelmöitystä on yritetty jo vuosikymmeniä ja nyt on siis saavutettu ensimmäinen yksittäinen onnistuminen. Toiminta ei kuitenkaan ole arkipäiväistymässä vielä pitkään aikaan.
– Kesykoirien kohdalla ollaan kaukana siitä, että meillä olisi esimerkiksi keinohedelmöitysklinikka. Yksi onnistuminen on merkittävä periaattellinen läpimurto, mutta siitä ollaan vielä kaukana, että tästä tulisi arkipäiväistä. Siihen menee arviolta 10-15 vuotta, Peltoniemi pohtii.
Lisääntymistieteen professorin mielestä seuraava, melkeinpä yhtä merkittävä merkkipaalu onkin, kun jokin toinen tutkijaryhmä onnistuu toistamaan keinohedelmöityksen.