Tutkijoiden mukaan lemmikkieläimet voivat todellisuudessa olla vanhempia kuin olemme luulleet. Viime syksynä julkaistuista tutkimustuloksista kertoo muun muassa The Telegraph.
Yleinen käsitys on, että yksi koiran elinvuosi vastaa ihmiselämässä seitsemää vuotta. Eli, jos haluaa selvittää, minkä ikäinen oma karvakuono on ihmisen iässä, koiran ikä tulee kertoa seitsemällä.
Tutkijat ovat nyt kuitenkin toista mieltä: Edellä mainittu menetelmä ei perustu tieteeseen, vaan koirat voivat olla todellisuudessa vanhempia kuin kuvittelemme.
Lue myös: Miksi koira läähättää? Syitä voi olla useita – eläinlääkäri kertoo, milloin läähätyksestä pitää huolestua
Vanheminen on aluksi ripeää, sitten tahti hidastuu
Kalifornian yliopiston tutkijat käyttivät 105 labradorinnoutajan verinäytettä selvittääkseen, miten nopeasti rotu ikääntyy.
Tiedejulkaisustaan tunnettu Cell Systems julkaisi tutkimustulokset, joiden mukaan 1:7-vertailu ei ole käyttökelpoinen ainakaan kyseisen rodun osalta.
Tutkimuksen mukaan nuoret koirat ikääntyvät ihmistä nopeammin. Vuoden ikäinen koira vastaa ihmisen 30 ikävuotta, 4-vuotias koira taas on kuin 52-vuotias ihminen.
Tutkijat havaitsivat, että labradorinnoutajan vanheneminen hidastuu koiran ollessa 7 vuoden ikäinen.
Tutkijoiden laatiman laskukaavan mukaan 12-vuotias koira vastaa noin 70-vuotiasta ihmistä. Aiemmalla kaavalla ikä olisi ollut 84.
Mikä ihmeen epigeneettinen kello?
Oli kyse sitten ihmisestä tai tässä tapauksessa labradorinnoutajasta, metyyli-ryhmien lukumäärä ja sijainti perimässä muuttuvat iän myötä. Tutkimuksessaan tutkijat käyttivät hyödykseen prosessia, jota kutsutaan metylaatioksi.
Prosessin avulla saadut uudet tiedot saattavat mahdollistaa uuden epigeneettisen kellon, eli algoritmin, joka laskee epigeneettisen iän tiettyihin DNA-kohtiin liittyneiden metyyliryhmien perusteella.
Helsingin ja Jyvkskylän yliopistojen tekemän tutkimuksen mukaan epigeneettinen kello kertoo, onko ihminen todellisuussa ikäistään vanhempi.
– DNA:n metylaatio säätelee geenien ilmenemistä. Metylaation määrä muuttuu ympäristötekijöiden ja elintapojen vaikutuksesta ja vaikuttaa yksilön elinaikaiseen terveyteen ja sairastuvuuteen. Tästä johtuen epigenetiikan tutkimusalalta voidaan löytää uusia varhaisia biomarkkereita erilaisille sairauksille ja ilmiasuille, Akatemiatutkija Miina Ollikainen Helsingin yliopistosta avaa tieteellistä termiä.
Lue myös: Kultainennoutaja Augie täytti huikeat 20 vuotta – kenneli julkaisi suloiset kuvat synttärisankarista: "Loistavat geenit"
Tutkimuksessa on puutteita
Amerikkalaisyliopiston tutkijoiden mukaan koirien ikääntyminen ei olekaan niin mustavalkoista kuin on ajateltu. Kuvituskuva.Shutterstock
Tutkijoiden mukaan uusia tutkimustuloksia voidaan mahdollisesti käyttää hyödyksi eläinlääketieteessä. Uusien havaintojen avulla eläinlääkärit voivat selvittää, liittyykö joku lemmikkieläimen sairaus ikään.
Vaikka tutkimustulos on mielenkiintoinen, siinäkin on puutteita. Tutkimus toteutettiin nimenomaan vain labradorinnoutajien veren avulla.
Koiran elinikä vaihtelee suuresti muun muassa koon ja rodun suhteen, vaikkakin kehityskaari on samankaltainen. Tämän vuoksi tutkijat ajattelivat voivansa rajata tutkimuksen yhteen koirarotuun, kertoo New York Post.
On siis toistaiseksi liian yleistää tutkimustulosta kaikkiin koirarotuihin.
Voidaanko ihmisen ikääntymistä hidastaa tulevaisuudessa?
Kalifornian yliopiston professori Trey Ideker suunnittelee testaavansa myös koirarotuja.
Hän kuitenkin uskoo, että koska epigeneettiset kellot näyttävät olevan paikkansapitäviä niin ihmisillä, hiirillä kuin nyt myös labradorinnoutajilla, hän uskoo, että samanlaisia testituloksia saadaan myös muilla koiraroduilla.
Tutkijoiden mukaan epigeneettiset kellot ovat mielenkiintoinen tutkinnankohde myös siksi, että niiden avulla voidaan testata, onko ihmisen solun ikään mahdollista vaikuttaa erilaisten vanhenemista hidastavien hoitojen avulla.
Lue myös: 62-vuotiaan ex-mallin tyrmäävä ulkomuoto saa leuat loksahtamaan – on jo kyllästynyt nuorukaisten treffipyyntöihin: "Olen riittävän vanha heidän äidikseen"
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.
Lähteet: The Telegraph, New York Post, Helsingin Yliopisto