Yhdysvalloissa järjestetään muutaman vuoden välein kyselyitä, joissa historiantutkijat listaavat maan presidenttejä sen mukaan, kuinka hyvin nämä ovat onnistuneet tehtävässään.
Kärkikolmikon näissä presidenttirankingeissa muodostavat usein George Washington, Abraham Lincoln ja Franklin D. Roosevelt.
Yksi presidenttien rankkaamiseen osallistuneista historioitsijoista on Arizonan valtionyliopiston historian professori Brooks D. Simpson. Hän uskoo, että presidentin paikalta keskiviikkona väistyvä Donald Trump sijoittuu tulevissa kyselyissä varmuudella häntäpäähän.
– Historia ei kohtele Donald Trumpia hyvin. Hän saa vähän vastahakoista tunnustusta joistain asioista, mutta ne täytyy ottaa asiayhteydessä. Osakemarkkinat ovat ehkä kohonneet ennätyslukemiin, mutta on kyseenalaista, ovatko osakemarkkinat riittävä barometri kuvaamaan taloudellisen kehityksen kokonaiskuvaa, Simpson sanoo STT:lle.
– Ihmiset ovat kriittisiä häntä kohtaan sen takia, miten hän on käyttäytynyt presidenttinä. Hänen toimintansa on vahvistanut kuvaa miehestä, joka ei ole vain epäpätevä, vaan myös epätasapainoinen.
Lue myös: Näin Ivanka-tytär joutui setvimään Capitol Hillin kaaosta – hätääntynyt senaattori pyysi tytärtä puhumaan järkeä isälleen
“Lämpimiä ja miellyttäviä”
Vaikka kymmenet miljoonat Trumpin kannattajat jäävät kaipaamaan hänen presidenttikauttaan, Simpsonin mukaan valtaosa historiantutkijoista kuuluu omalta arvomaailmaltaan poliittiseen keskustaan tai siitä vasemmalle.
Siksi etenkin republikaanipresidenttien arvostus on yleensä alimmillaan heti heidän virkakautensa jälkeen.
Tavallisesti presidenttien arvostus kasvaa vuosien varrella niin kansalaisten kuin tutkijoidenkin keskuudessa, mutta Simpson ei usko, että Trumpille käy näin.
– Monet presidentit ovat olleet lämpimiä ja miellyttäviä ihmisiä, kuten George H.W. Bush ja hänen poikansa George W. Bush. Tai Jimmy Carter. Ihmiset lämpenevät heille ex-presidentteinä, heistä tulee pidetympiä ja heidät nähdään nostalgisessa valossa. En usko, että Trumpille tapahtuu näin kovin helposti.
Lue myös: Yhdysvaltain ex-ulkoministeri käänsi selkänsä Trumpille: "En ole enää republikaani"
Vertailukohta 1860-luvulta
Kun mietitään historian huonointa presidenttiä, Simpson uskoo, että Trumpia verrataan ensi sijassa kahteen presidenttiin: Andrew Johnsoniin ja Richard Nixoniin.
Nixonin maineen tahrasi Watergate-skandaali, mutta hän on saanut kritiikkiä myös Vietnamin sodan hoidosta.
– Nixonilla tosin oli myös joitain myönteisiä saavutuksia, etenkin ulkopolitiikassa, joten hänen kohdallaan on vähän enemmän vastapainoa.
Andrew Johnson oli presidenttinä heti Lincolnin kauden ja sisällissodan jälkeen 1860-luvun jälkipuoliskolla. Lincoln oli lopettanut orjuuden, Johnson taas yritti rajoittaa juuri vapautettujen etelän mustien oikeuksia.
– Johnson vahingoitti tarkoituksellisesti Yhdysvaltain poliittisia instituutioita tukemalla valkoista ylivaltaa ja yrittämällä määritellä afroamerikkalaisten vapauden mahdollisimman kapeasti. Näitä kahta verrataan Trumpiin eniten, etenkin Johnsonia, koska hänen kohdallaan vahingonteko oli tahallista.
Lue myös: Mari Karppisen kommentti: Trumpin presidenttiys alkoi valheesta ja päättyy terrori-iskujen pelkoon – amerikkalaiset pidättävät hengitystään virkaanastujaisten väkivallan uhan keskellä
Paluuta vanhaan ei välttämättä ole
Trumpin kausi eteni kohusta toiseen ja huipentui historialliseen toiseen virkasyytteeseen, jonka hän sai yllytettyään kannattajajoukkonsa mellakoimaan kongressitalolle ja keskeyttämään demokraattiseen prosessiin kuuluvan valitsijaäänten laskemisen.
– Viime viikon tapahtumat vahvistivat monien Trumpin kriitikoiden pahimmat pelot. Kuvat presidentistä yllyttämässä väkijoukkoa ja sitä seurannut hyökkäys pysyvät monien mielissä pitkään.
Trumpin neljä vuotta presidenttinä ovat muuttaneet paljon asioita yhdysvaltalaisessa politiikassa, todennäköisesti pysyvästi. Moni asia, jota vielä muutama vuosi sitten pidettiin pöyristyttävänä, on tullut osaksi uutta normaalia.
Lue myös: MTV Uutiset Yhdysvalloissa: "Kansannoususta täällä kyllä kovasti puhutaan"
– Esimerkiksi presidenttien huonoa käytöstä yksityiselämässä, silloinkin kun sillä ei ollut vaikutusta heidän virkansa hoitoon, pidettiin ennen erittäin hälyttävänä. Nyt näyttää siltä, että räikeälläkään huonolla käytöksellä ei ole merkitystä suurelle osalle äänestäjistä, kun he miettivät mitä haluavat presidenttiehdokkaalta tai poliittiselta johtajalta, Simpson toteaa.
Vielä alkuvuonna 2016 republikaanien esivaalien aikaan moni puolueessa vastusti Trumpia jyrkästi. Hänen noustuaan presidenttiehdokkaaksi ja myöhemmin presidentiksi puolue kuitenkin muuttui lähes täydellisen uskolliseksi Trumpille tämän selvistä puutteista huolimatta.
Trumpin valtaan siivittäneet ilmiöt ovat yhä olemassa
Simpson painottaa, että kyse ei ole vain Trumpista. Trumpin presidenttiyden mahdollistivat pitkään jatkuneet kehityskulut, jotka ovat kärjistyneet viime vuosina sosiaalisen median ja perinteisen median pirstaloitumisen myötä.
Suuria syitä Trumpin nousulle olivat etenkin monien valkoisten äänestäjien tuntema katkeruus, pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta. Nämä tunteet olivat olemassa ennenkin, mutta Barack Obaman kaksi kautta ensimmäisenä mustana presidenttinä vahvistivat niitä ja aiheuttivat esimerkiksi populistisen Teekutsuliikkeen esiinmarssin.
Nämä tuntemukset eivät myöskään ole kadonneet mihinkään viimeisten neljän vuoden aikana, eikä Trumpin väistyminen politiikassa taka-alalle vie niitä pois.
– Todellinen kysymys on, pystyykö joku muu, Trumpia älykkäämpi, valjastamaan sen saman tunteen.
Simpson huomauttaa, että moni amerikkalainen uskoo edelleen täysin sokeasti kaikkeen mitä Trump sanoo. Luottamus hallitukseen ja vaalijärjestelmään on heikentynyt, ja monien silmissä Trumpin vaalitappio vain osoittaa järjestelmän olevan korruptoitunut.
– Olisi naiivia olettaa, että me vain palaamme normaaliin.
Lue myös: USA:n oikeusministeriö: Mellakoijien väitetyistä aikeista siepata ja murhata kongressin jäseniä ei ole näyttöä
Poliittinen järjestelmä kesti mutta osoitti haurautensa
Trumpin kausi on Simpsonin mielestä osoittanut Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän tietyssä mielessä kestäväksi, sillä se kesti presidentin yritykset pysyä vallassa vaalitappiosta huolimatta.
Toisaalta viimeaikaiset tapahtumat ovat myös osoittaneet, että jos joku haluaa tarkoituksella vahingoittaa poliittista järjestelmää ja maksimoida valtansa keinoja kaihtamatta ja seurauksista välittämättä, se on mahdollista.
– Tasavallan perustamisasiakirjoja ei suunniteltu siltä varalta, että jotkut amerikkalaiset yrittäisivät tarkoituksella väännellä niitä tunnistamattomiin muotoihin. Ja niin on nyt käynyt: ihmiset esittävät naurettavia väitteitä, ja jotkut oikeasti uskovat niihin.
Simpsonin mukaan useimmat amerikkalaiset eivät halua verrata nyky-Yhdysvaltoja 1930-luvun Saksaan, mutta hänen mielestään samankaltaisuuksia on.
– Jos katsoo, miten Adolf Hitler nousi valtaan, hän ei tehnyt sitä yksin. Muut saksalaiset, poliittiset ja sotilaalliset johtajat ja hänen seuraajansa olivat osallisia Hitlerin nousuun. Jos tarkastelee Yhdysvaltain politiikkaa vain Trumpin kautta, voi unohtaa, että oli paljon ihmisiä, jotka seurasivat häntä.
Koulutus kriisissä
Yksi selitys Trumpin nousulle valtaan ja Yhdysvaltain nykyiselle poliittiselle kulttuurille on Simpsonin mielestä maan koulutusjärjestelmän heikko tila. Koulut kärsivät rahapulasta, ja koulutusjärjestelmä on keskittynyt vain takaamaan ihmisille työuran eikä tekemään heistä kriittisiä ajattelijoita.
Yhdysvaltain perustajien alkuperäinen ihanne oli, että kansa olisi mahdollisimman valistunut.
– Tämä rahoituksen puute on ollut republikaanivetoista. Suoraan sanottuna, mitä heikommin koulutettua äänestäjäkunta on, sitä todennäköisemmin republikaanit menestyvät, etenkin valkoisen työväenluokan keskuudessa. He eivät saa riittävästi koulutusta, jotta voisivat kyseenalaistaa sen, mitä heille kerrotaan.
2000-luvulla koulutustaso on alkanut korreloida yhä vahvemmin äänestyskäyttäytymisen kanssa, kun republikaaneista on vuotanut korkeasti koulutettuja äänestäjiä demokraatteihin, ja vastaavasti moni aiemmin demokraatteja äänestänyt perinteinen duunari on vaihtanut republikaanien kannattajaksi.
Republikaanien liberaali siipi kadonnut
Trumpin presidenttikausi on ollut myös tietynlainen huipentuma republikaanipuolueen kehityksessä, joka on jatkunut vuosikymmeniä.
Puolueen takavuosien johtohahmoja olivat sellaiset progressiiviset presidentit kuin Lincoln, Ulysses S. Grant ja Theodore Roosevelt. Vielä 1960-luvulla puolueessa oli selkeä liberaali siipi, jota edusti esimerkiksi New Yorkin kuvernööri ja myöhemmin varapresidenttinä toiminut Nelson Rockefeller.
Sittemmin tämä progressiivinen siipi on kadonnut kokonaan. Selvä käänne oikealle tapahtui 1980-luvulla presidentti Ronald Reaganin alaisuudessa.
– Republikaanitoimijat alkoivat vedota amerikkalaisten äänestäjien perimmäisiin vaistoihin, Simpson selittää.
Selvä käänne tapahtui vuoden 1988 presidentinvaaleissa, jolloin republikaanit pelottelivat demokraattiehdokas Michael Dukakisin päästävän raiskauksista tuomitut mustat vankiloista. Sen jälkeen lokakampanjointi ja pelon käyttäminen viestintävälineenä on lisääntynyt.
– Tällaista ilkeyttä on siis ollut jo jonkin aikaa, nyt vain erityisen ilkeämielinen yksilö on tehnyt siitä taiteenlajin. Aiemmin republikaanijohtajat saattoivat sanoa, että nämä ovat vain alemman tason työntekijöitä, yritämme kontrolloida heitä. Mutta nyt nämä häijyt ihmiset ovat itse päässeet valtaan.