18-vuotias Tuure Boelius on jo tottunut vihapostiin niin hyvin, että se jopa vähän turruttaa. Esimerkiksi "vitun homo" on kirjoitettu hänen somepostaustensa alle niin monta sataa kertaa, ettei se hänen mukaansa tunnu enää missään. Tubettajan saamat tappouhkaukset kuitenkin säikäyttivät hänetkin.
Tubettaja, näyttelijä ja laulaja tuli julkisuuteen nuorena, vain 13-14-vuotiaana. Vihapostia ja ikäviä kommentteja hän alkoi saada heti ja saa edelleen.
– Onhan se kurjaa. Tuskin siitä kukaan nauttii, enkä nauti minäkään, mutta aika hyvin olen osannut sitä suodattaa ja ehkä suojata itseäni siltä.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"
Boelius kertoo, että osasi nuoresta iästään huolimatta käsitellä tilannetta alusta alkaen.
– Olin jo silloin tosi sinut itseni kanssa. Tiedostan, että on poikkeuksellista, että se on mennyt mulla niin paljon toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
– Mutta olihan se rajua ja tietysti on ollut hetkiä, milloin on tuntunut pahemmalta, mutta pääsääntöisesti olen osannut tosi hyvin käsitellä sitä.
Miltä tuntui, kun aloit saada inhottavaa palautetta ja viestejä?
– Olen aina ollut erilainen poika ja olen saanut jo koulussa osakseni kiusaamista ja vihaa. Mutta se yllätti, kun sitä tuli ensimmäistä kertaa niin paljon kerralla netissä ja ensimmäistä kertaa niin isona.
Boelius puhui avoimesti vihapuheesta MTV Uutisten haastattelussa.
"Jos henkeä uhataan, ollaan jo aika syvissä vesissä"
Mikä on pahinta, mitä sinulle on sanottu?
– Viime vuoden kevään tappouhkaukset olivat pahimmat. Jos henkeä uhataan, ollaan jo aika syvissä vesissä.
Tappouhkausten aiheuttaja oli Boeliuksen kolmas julkastu kappale "Lätkäjätkä-Ville", joka käsittelee homosensuuria jääkiekkopiireissä. Samana vuonna Boelius oli valittu vuoden homoksi.
Tappouhkaus pani miettimään omia liikkumisia
Vuoden 2018 tappouhkausten jälkeen Boelius sanoo kuitenkin myös pelänneensä hetken aikaa oikeastikin.
– Kyllä silloin vähän jalat tärisivät, mutta en silloinkaan antanut pelon ottaa itsestäni täysin valtaa.
Vaikka pelko ei saanutkaan valtaa, alkoi Boelius miettiä, missä oli järkevää liikkua ja miten.
– Silloin en hirveän mielelläni olisi esimerkiksi liikkunut yksin öisin. Vähän katselin muutenkin, missä liikuin ja mihin aikaan ja sitä, olenko yksin vai enkö. Mutta ei sitä pitkään kestänyt, ehkä kuukauden. Jännitys laantui, kun tilanne alkoi vähän mennä ohi.
Samat hukkumasanat toistuvat satoja kertoja
Boeliuksen mukaan vihaviesteihin voi tottua ja jopa turtua. Sanat eivät enää satuta, kun niitä on toistettu niin monta kertaa.
– Tai sanotaan sittenkin, että vihapuheeseen ei turru, mutta tiettyihin asioihin turtuu. Esimerkiksi siihen, kun mulle yleisesti huudellaan "vitun homo". Jos sitä kommentoidaan videoiden alle kuukausittain satoja, satoja, satoja kertoja, se menettää ihan täysin merkityksensä. Ei tunnu enää miltään.
– Ihmisillä on niin huono mielikuvitus, että hirveän harvoin enää kukaan on keksinyt mitään sellaista uutta haukkumanimeä, joka voisi ihan oikeasti loukata. Yleensä se on sitä samaa jo kuultua.
Oletko sen vitun homon kanssa jo niin pitkällä, että voit sanoa itseäsi siksi?
– Voin sanoa, varsinkin kun siinä on kaksi sanaa, jotka vähän kumoaa toisensa, Boelius nauraa.
"Vihan määrä kasva, jos teen jotain kohauttavaa"
Boelius tietää, että epämiellyttävän palautteen määrä riippuu siitä, millä tavoin hän itse on julkisuudessa.
– Vihapostin määrä riippuu niin paljon siitä, mitä henkilökohtaisesti teen. Vihan määrä kasva, jos teen jotain kohauttavaa, jotain, mikä provosoi ihmisiä.
– Mutta julkisuudessa tulee myös aikoja, jolloin et ole niin paljon esillä tai sano niin paljon asioita, jotka herättävät ihmisissä fiiliksiä. Silloin sitä tulee vähemmän.
Rajoitatko sanomisiasi tai tekemisiäsi niiden mahdollisesti aiheuttamien reaktioiden takia?
– Sanon kyllä kaiken, minkä näen tarpeelliseksi sanoa, mutta saatan aika paljon miettiä esimerkiksi kirjoitusasua. Teen sitä ihan myös siksi, etten halua loukata ketään. Haluan puhua sillä tavalla hyvin. Mutta aika pitkälti se, mitä kelaan päässäni tulee myös sellaisena ulos.
"On tärkeää, että puhuu"
Boelius korostaa, että vihanpostin herättämät tuntemukset on tärkeä käsitellä.
– On tärkeää, että puhuu. Ja ehkä vähän puhuu itsensä kanssa ja käy asioita läpi. Tutkin paljon itseäni ja omia tuntemuksiani, se auttaa tosi paljon.
– Käyn myös psykologilla puhumassa elämästäni ja sen eri asioista ja käännekohdista. Siellä näitä pääsee purkamaan.
Ikävistä ajatuksista pääsee eroon myös tekemällä kivoja asioita.
– Frendit on iso apu, ja sellaisten asioiden tekeminen, joista itse nautin. Keikoilla esimerkiksi on ihan hirveän vaikeaa muistaa mitään vihapuhetta, koska siellä on vaan niin hauskaa ja kaikilla on pääsääntöisesti niin hyvä fiilis.