Tutkintoja tehdään heikosti tai ne lopetetaan alkuunsa, kertoo lehden selvitys.
Poliisin ihmiskauppatutkinnoissa on hälyttäviä puutteita eli tutkintoja tehdään heikosti tai ne lopetetaan alkuunsa, kertoo Helsingin Sanomat laajassa tutkivassa jutussaan.
HS on käynyt juttua varten läpi lähes sata poliisin päätöstä tapauksissa, joissa on tuotu esille viitteitä ihmiskaupasta tai vastaavasta hyväksikäytöstä. Tapaukset ovat eri poliisilaitoksilta ympäri Suomea.
Lehden selvityksen perusteella tapauksia ei usein oteta tutkintaan lainkaan tai ne tutkitaan puutteellisesti, minkä jälkeen tutkinta päätetään. Kävi myös ilmi, että osaa tutkinnoista ei teknisesti päätetä, mutta niiden annetaan seisoa vuosia. Tällöin asioiden selvittäminen voi hankaloitua huomattavasti.
Lue myös: Prostituutio ja ihmiskauppa rehottavat suomalaisten rakastamassa Espanjassa – Patiencen tie seksikaupan uhriksi oli traumaattinen
Jutun aineistoon on tutustunut Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander. Hän sanoo HS:lle tapausten osoittavan selvästi, että poliisissa on pohdittava, miten ihmiskauppaa ja muuta riistoa saadaan tutkittua paremmin.
– Näistä tapauksista syntyy sellainen laaja kuva, että viranomaiset eivät tunnista mitä ihmiskauppa on, Melander sanoo.
Hän pitää erikoisena, että tutkintoja päätetään kuulematta edes epäillyn rikoksen uhria. Melanderin mielestä sellaisissa tapauksissa on perusteltua kysyä, voiko tutkinnan päättäminen perustua riittävään selvitykseen. Melanderin mukaan ihmiskauppaan ja sen lähirikoksiin liittyy korostunut selvittämisintressi.
Juttuun on myös haastateltu yli kymmentä ihmistä, jotka ovat kertoneet poliisille työvoiman riiston tai pakkoavioliiton kaltaisesta hyväksikäytöstä.
Lisäksi lehti on haastatellut noin kymmenen lakimiestä eri puolilta maata.