Suomessa ei juurikaan tunnisteta ihmiskauppaa, joka kohdistuu suomalaisiin lapsiin tai maassa pysyvästi asuviin lapsiin. Näin toteaa ylitarkastaja Anni Valovirta Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta.
– Meillä on sokea piste tässä asiassa. Meidän on mietittävä, miten tunnistaisimme ilmiön paremmin ja millä käytännön toimilla puutumme siihen ja huolehdimme nuorten turvallisuudesta paremmin, Valovirta toteaa.
Riski joutua ihmiskaupan uhriksi koskettaa erityisesti hatkaan lähteneitä lastensuojelulaitoksiin sijoitettuja lapsia ja nuoria.
– Hatkaamisen aikana nuori voi kohdata monenlaista hyväksikäyttöä ja näissä vakavissa hyväksikäytön muodoissa voi olla myös ihmiskauppaa, Valovirta sanoo MTV Uutisille.
– Nuori voidaan esimerkiksi pakottaa tekemään rikoksia jonkun muun hyväksi, mikä voi olla ihmiskaupan muoto. Tai kun hänet majoitetaan ja vastineeksi halutaan seksiä, niin myös tällainen voi täyttää ihmiskaupan tunnusmerkistön.
Yksi Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävistä on toimia kansallisena ihmiskaupparaportoijana. Valovirta sanoo, että haluaa nostaa aiheen julkisuuteen tällä viikolla julkaistun Hatkassa-raportin johdosta.
– Tutustuessani selvitykseen huomasin, että raportissa käy selkeästi ilmi se, miten hatkaamisen liittyy ihmiskauppaan ilmiönä.
Ilmiö koskettaa vuosittain satoja lapsia
Suomessa katoaa sijaishuoltopaikoista satoja lapsia vuosittain tuhansia kertoja. Pisimmillään nuoret saattavat olla kateissa viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia.
Ilmiö koskettaa erityisesti nuorisoikäisiä eli 13–17-vuotiaita lapsia. Hatkaamisilmiön todellista laajuutta ei tiedetä, sillä sijoitettujen lasten katoamista ei tilastoi järjestelmällisesti mikään taho.
Valtakunnallisen lastensuojelun kehittämisyhteisön Pesäpuu ry julkaisi keskiviikkona laajan hatkaamisilmiötä koskevan selvityksen, johon on kerätty tietoa peräti 2 000 ihmiseltä kyselyiden ja työpajojen kautta. Raportin mukaan sijaishuollosta kadonneet lapset kohtaavat vakavia oikeudenloukkauksia. Ilmiön taustalla ovat pitkään jatkuneet lastensuojelun rakenteelliset ongelmat ja puutteet.
Näistä merikittävimpiä ovat järjestelmän kykenemättömyys saada sijoitetut lapset kiinnittymään sijaishuoltopaikkoihin ja se, ettei yhteiskunnasta löydy juurikaan kiinnostusta etsiä lastensuojelulaitoksista kadonneita lapsia ja nuoria. Yhteiskunnallinen välinpitämättömyys näkyy myös yleisessä suhtautumisessa sijaishuoltopaikoista kadonneiden lasten ihmisoikeuksiin.
– Me emme tunnista suomalaisia lapsia tai Suomessa pysyvästi asuvia lapsia juurikaan ihmiskaupan uhreiksi, Valovirta toteaa.
– Meillä on paljon haavoittuvia lapsia, jotka kohtaavat monenlaista todella vakavaa hyväksikäyttöä, mutta hirveän harvoin puhumme näissä konteksteissa ihmiskaupasta tai törkeästä ihmiskaupasta.
Poliisi ei tunnista ilmiötä
Valovirran mukaan yhteiskunnalla on vastuu suojelukseensa ottamistaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevista lapsista ja tämä edellyttää ilmiön tunnistamista. Tällä hetkellä esimerkiksi poliisi tutkii hatkassa olleisiin sijoitettuihin lapsiin kohdistuneita tai heidän tekemiään rikoksia aniharvoin jos koskaan ihmiskaupparikoksina.
– Yhdenvertaisuusvaltuutetulle ei ole tullut tietoon sellaisia tutkintoja tai tuomioistuinten ratkaisuja, joissa nimenomaan hatkaamiseen olisi yhdistynyt ihmiskauppa tai hatkaamisen aikana tapahtuneessa hyväksikäytössä olisi arvioitu ihmiskauppaa, Valovirta toteaa.
Valovirta sanoo, ettei Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa välttämättä tiedetä kaikkia yksityiskohtia. Hän toteaa kuitenkin, että monilla viranomaisilla löytyy asiassa terästämisen varaa.
– Ihmiskaupan ehkäisy ilmiönä, siihen puuttuminen ja avun tarjoaminen lapsille edellyttää sitä, että tunnistamme ilmiön ja tiedämme, mistä siinä on kyse.
Hän muistuttaa, että ihmiskaupan uhriin voidaan soveltaa rankaisemattomuusperiaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ihmistä syytetä tai rangaista niistä rikoksista, jotka hän on tehnyt pakotettuna ihmiskaupan uhriksi.
Hatkassa-raportti
Hatkassa-selvitykseen vastasi noin 2 000 ihmistä, joista 325 oli lastensuojelun sijaishuoltopaikoissa asuvia tai asuneita nuoria. Puolet nuorista oli vastaamisaikaan alle 18-vuotiaita.
Lisäksi selvitykseen vastasi 130 sijoitettujen lasten ja nuorten läheisiä. Loput vastaajat olivat lastensuojelun työntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä ja poliiseja.
Pääset tutustumaan Hatkassa-raporttiin täältä.