Suomi juhli vuosi sitten Kanadassa alle 20-vuotiaiden jääkiekon MM-kultaa 2019. Sitä edellinen Nuorten Leijonien täysosuma tuli vuonna 2016 kotikisoissa, ja moni kyseisen joukkueen pelaaja on ponnistanut NHL-tähteyteen asti. Ryhmässä oli kuitenkin myös nimiä, joiden tarina ei ole suurelle yleisölle niin tuttu. Missä vuoden 2016 nuoret kultaleijonat menevät nyt?
Maalivahdit:
Kaapo Kähkönen, Iowa Wild (AHL)
Tahkosi nuorten maailmanmestaruuskauden jälkeen vielä kaksi kautta SM-liigaa Lukossa, kunnes siirtyi Pohjois-Amerikkaan Minnesota Wildin organisaatioon. On pelannut pääsääntöisesti AHL:ssä, mutta tällä kaudella vyölle ovat tulleet jo ensimmäiset viisi NHL-ottelua.
Emil Larmi, Wilkes-Barre/Scranton Penguins (AHL)
Jatkoi viime kevääseen asti HPK:ssa, jossa torjui kuluneena kautena joukkueelle komein ottein Suomen mestaruuden. Pelaa nyt ensimmäistä kauttaan Pohjois-Amerikassa. Viisi AHL-peliä ja kaksi peliä farmin farmissa ECHL-liigassa. NHL-debyytti odottaa vielä.
Veini Vehviläinen, Cleveland Monsters (AHL)
Mestaruuskauden jälkeen kaksi sesonkia Kärpissä. Voitti toissa keväänä Suomen mestaruuden ja viime keväänä aikuisten maailmanmestaruuden, joskin oli Leijonissa kakkosvahdin roolissa. Pelaa nyt ensimmäistä kauttaan rapakon takana, plakkarissa 14 ottelua AHL:ää.
Puolustajat:
Olli Juolevi, Utica Comets (AHL)
Vuoden 2016 ykköskierroksen NHL-varausta ovat vaivanneet lukuisat loukkaantumiset. NHL-debyyttiä ei ole vielä vyöllä. Kaksi viime kautta AHL:ää Utica Cometsissa: tällä kaudella pelannut jo 23 ottelua, kun viime kauden esitykset jäivät 18 peliin. Yrittää rakentaa uutta nousua, potentiaali kirkkaimpiin valoihin ei ole kadonnut.
Miro Keskitalo, Rödovre Mighty Bulls (Tanska)
Käsi ylös, kuka on ollut tietoinen Keskitalon tämän kauden kuvioista. Vantaalaissyntyinen puolustaja pelaa nyt ensimmäistä sesonkiaan ulkomailla, glamourin ulkopuolella Tanskan pääsarjassa. Edellisinä kausina ehti edustaa SM-liigassa sekä TPS:ää, KooKoota että Pelicansia vähin tehomerkinnöin. Tanskassa 29 peliin 0+11.
Niko Mikkola, San Antonio Rampage (AHL)
Mikkolasta tuli viime keväänä aikuisten maailmanmestari. Pelaa toista kauttaan AHL:ssä San Antonio Rampagessa ja on nyt joukkueen varakapteeni. AHL-kausia edeltävät sesongit Tapparassa ja KalPassa ja kummastakin SM-hopeaa. Tulevaisuuden NHL-pakki.
Sami Niku, Manitoba Moose (AHL)
Niku nikkaroi mestaruuskevään jälkeisen kauden vielä JYPissä, mutta sen jälkeen mies onkin tahkonnut AHL:ää ja NHL:ää. Viime kaudella pääsi pelaamaan jo 30 ottelua maailman kovimmassa liigassa Winnipeg Jetsissä. Tältä kaudelta toistaiseksi vain yksi NHL-peli; on saanut huomata, miten Jetsin nykyiseen NHL-pakistoon on vaikea murtautua.
Vili Saarijärvi, Tucson Roadrunners (AHL)
Saarijärvi on pelannut jo pitkään Pohjois-Amerikassa, kaudesta 2014–15 eteenpäin. Ensimmäinen AHL-sesonki 2017–18, ja homma jatkuu samassa sarjassa. Detroit Red Wingsin organisaatio vaihtui joulukuun vaihteessa Arizona Coyotesiin; ei ole vielä NHL:ssä debytoinut.
Eetu Sopanen, lopettanut
Joukkueen ainoa pelaaja, joka on jo päättänyt uransa. Kärsi lukuisista loukkaantumisista ja pelasi viimeiset ottelunsa mestaruussesonkia seuranneella syyskaudella. Kohtaloksi koitui, kun menetti marraskuussa 2016 tasapainonsa ja löi päänsä KalPa-joukkuekaveri Eetu Luostarisen jalkoihin. Yritti vielä kuntouttaa itseään, mutta teki lopullisen päätöksen lopettamisesta tammikuussa 2018. Isoveli Vili Sopanen jatkaa uraansa Lukossa.
Eetu Sopasen (vas.) jääkiekkoura on jo päättynyt.
Joni Tuulola, Rockford IceHogs (AHL)
Pelasi mestaruuskauden jälkeen vielä kahtena sesonkina SM-liigassa, mutta haisteli AHL:ää kahden pelin verran jo keväällä 2018. Nyt toinen täysinäinen AHL-kausi vauhdissa; ei vielä NHL-debyyttiä.
Hyökkääjät:
Sebastian Aho, Carolina Hurricanes (NHL)
Pelitietokone raksuttaa, kun Aho tekee jäällä tuhojaan. Ollut jo pitkään Carolinan syömähampaita. Veti viime kaudella jo yli piste per peli -tahtia, kun summasi lopulta 82 runkosarjaotteluun 83 pinnaa. Kunnostautunut tällä kaudella erityisesti maalinteossa: 37 peliin 21+13=34. Nähty usein Leijonissa, tilillä yksi MM-hopea.
Kasper Björkqvist, Wilkes-Barre/Scranton Penguins (AHL)
Kolme edellistä kautta NCAA-yliopistosarjaa, nyt ensimäinen AHL-kausi. Keräsi kesällä otsikoita hurjilla voimatuloksillaan Pittsburgh Penguinsin kuntotesteissä.
Roope Hintz, Dallas Stars (NHL)
Vielä HIFK:ssa vietetyn kauden 2016–17 jälkeen kutsui Pohjois-Amerikka. Pelasi viime kaudella NHL:ssä ensimmäiset 58 runkosarjaotteluaan ja 13 pudotuspeliotteluaan ja teki kevätkaudella vahvaa tulosta saatuaan vastuuta. Tämä kausi mennyt jo kokonaan NHL:ssä yhtenä Dallasin hyökkäyksen tärkeistä lenkeistä.
Antti Kalapudas, JYP (Liiga)
Tehnyt kelpo SM-liigauraa, Kärppien ja Sportin kautta nykyiseen seuraansa JYPiin. Tämän kauden alku Vaasassa meni penkin alle, mutta ensiaskeleet JYPissä parin viikon aikana ovat olleet jälleen lupaus paremmasta.
Kasperi Kapanen, Toronto Maple Leafs (NHL)
Debytoi NHL:ssä jo nuorten maailmanmestaruuskaudella, mutta haki parina seuraavanakin kautena vauhtia AHL:stä. Viime kaudella tuulennopea Kapanen alkoi jo tuikkia vastuuroolissa NHL:ssä: 78 runkosarjapeliin 44 pistettä. Tällä kaudella meno on ollut suunnilleen samanmoista: 38 otteluun 19 paunaa.
Patrik Laine, Winnipeg Jets (NHL)
Winnipeg Jetsissä neljättä NHL-kauttaan tahkoavan "Tesoman tykin" pelaaminen on saanut aiempaa kokonaisvaltaisempia sävyjä. Tämän kauden muodonmuutos on ollut huima: nakuttanut enemmän pisteitä syöttämällä kuin maalaamalla (14+21=35). Kaudella 2017–18 sijoittui 44 osumallaan NHL:n maalipörssin kakkoseksi, miehen laserlaukaus on valtava ase.
Juho Lammikko, Kärpät (Liiga)
Palasi Pohjois-Amerikan vuosiensa jälkeen täksi kaudeksi Suomeen. Viiletti viime kaudella Florida Panthersissa uransa ensimmäiset 40 NHL-peliä työmyyränä, päätti kauden maailmanmestaruuteen. Yrittää nyt Kärpissä vastuuroolissa nostaa itsensä uudelle tasolle pelaajana, jotta olisi tulevaisuudessa NHL:ssä valmiimpi pelaaja. 30 liigapeliin ok-tason 28 pistettä, ja EHT-pelejä Leijonissa.
Julius Nättinen, JYP (Liiga)
Kahden OHL-kauden jälkeen ensimmäinen AHL-kausi 2017–18, mutta tulosta ei tullut ja palasi JYPiin. Viime kausi meni vielä hakiessa kuten koko seuralla, mutta tämä kausi on ollut todellista tykkikamaa. Johtaa SM-liigan piste- ja maalipörssejä: 29 ottelusta pinnat 24+16=40, ja debytoi miesten maajoukkueessa Venäjän EHT-turnauksessa.
Jesse Puljujärvi, Kärpät (Liiga)
Puljujärvi–Aho–Laine. Nämä nuorukaiset takoivat nuorten mestaruuskeväänä samassa ketjussa hurjaa jälkeä, mutta siinä missä Aho ja Laine ovat sittemmin olleet kovan luokan NHL-tähtiä, Puljujärvellä on ollut vaikeaa. Homma ei lähtenyt Edmonton Oilersissa viime kausina missään vaiheessa kunnolla käyntiin, ja "Pulju" palasi täksi kaudeksi Suomeen Kärppiin. Pelaa samaa tehotahtia kuin Lammikko: 30 pelistä vyöllä 28 pistettä. Kuulunut niin ikään Leijonien EHT-joukkueisiin.
Mikko Rantanen, Colorado Avalanche (NHL)
Nuorten kultaleijonien kapteeni on takonut huikeita kausia Coloradossa. Johti viime sesongilla pitkään NHL:n pistepörssiä, ja nakutti lopulta 74 peliin 87 pinnaa. Tätä kautta ovat rikkoneet myös loukkaantumiset, mutta jatkanut yli piste per peli -tahdilla: 21 taistoon 25 paunaa. Vahva, erinomaisella pelipäällä varustettu NHL-supertähti.
Sebastian Repo, Lukko (Liiga)
Kevään 2017 Suomen mestari keväältä Tapparasta siirtyi SM-liigakausiensa jälkeen sesongiksi 2018–19 AHL:ään. Myös tämä kausi käynnistyi AHL:ssä, kunnes sai lähteä Florida Panthersin organisaatiosta ja siirtyi juuri Lukkoon. Haussa nostetta, jolla NHL-ovet aukeaisivat tulevaisuudessa.
Aleksi Saarela, Springfield Thunderbirds (AHL)
Kausi 2016–17 Lukossa, minkä jälkeen Pohjois-Amerikkaa AHL:n muodossa. Debytoi viime kaudella NHL:ssä yhdellä pudotuspeliottelulla Carolina Hurricanesissa ja päässyt tälllä kaudella pelaamaan uransa ensimmäiset kolme runkosarjaotteluaan Florida Panthersin paidassa. Lyönyt AHL:ssä hyviä tehoja pöytään, mutta isompi NHL-murtautuminen on vielä työn takana.
Miska Siikonen, JYP (Liiga)
Tahkonnut Suomessa koko seurajoukkueuransa. Pelicans vaihtui täksi kaudeksi JYPiin, ja on nyt uransa parhaassa vedossa. 30 peliin 20 pinnaa, ja Venäjän EHT-turnauksessa tulivat uran ensimmäiset aikuisten maajoukkuepelit. Tätä menoa mahdollisuuksia siirtyä tuleviksi vuosiksi kovempiinkin sarjoihin.