Yhteiskunnan harmaalla alueella seksikauppa aiheuttaa monenlaisia vaikeuksia sen parissa toimiville.
Seksityöläiset käyttävät seksityöläisiä auttavan järjestön Pro-tukipisteen tukipalveluja noin 10 000 kertaa vuodessa.
– Negatiivinen niin sanottu huoran leima yhdistää kaikkia meillä käyviä ihmisiä. Stigma on se, joka yhdistää kaikkia. Vaikka suhtautuisi miten itse siihen toimintaan, ulkopuolelta tuleva paine johtaa siihen, ettei halua nimeään yhdistettävän seksin myymiseen, toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen kertoo.
Jos nimi nousisi esiin, seurannaisvaikutukset sosiaaliseen elämään tai tulevaisuuden työpaikkoihin voisivat olla katastrofaalisia.
Julkisten avustusten turvin pyörivä Pro-tukipiste auttaa ja neuvoo esimerkiksi terveyteen, koulutukseen ja asumiseen liittyvissä kysymyksissä. Tukipisteellä myös tunnistetaan ihmiskaupan uhreja ja tuetaan heitä pääsemään avun ja suojelun piiriin.
– Meillä on myös yhteisöllistä toimintaa esimerkiksi yksinäisyyden vähentämiseksi ja keskinäisen tuen ryhmiä.
Kynnys ilmoittaa ongelmista on korkea
Kauppisen mukaan stigma tuo mukanaan myös turvallisuusriskit.
– Joillakin on väkivaltaisia asiakkaita. Valitettavasti suuri osa väkivallan kohteeksi joutuneista ei tee minkäänlaista ilmoitusta. Ja nämä, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti, tietävät sen. Moni voi ajatella, että pahoinpitelijä saa lievän rangaistuksen, mutta seuraukset uhrille voivat olla vakavia. Esimerkiksi, jos on EU:n ulkopuolelta, voidaan poistaa maasta.
Kauppisen mukaan lainsäädännön uudistamistarpeita tulisikin tarkastella siitä näkökulmasta, että missä määrin nykylait luovat seksiä myyville ihmisille turvattomuutta ja tekevät heidät alttiiksi erilaiselle hyväksikäytölle. Esimerkiksi hän nostaa parituslain, jonka tunnusmerkistö täyttyy hyvin helposti.
– Naiset eivät voi välttämättä työskennellä kimpassa turvallisuuden takaamiseksi esimerkiksi sen takia, että he silloin syyllistyisivät helposti paritukseen. Tämä lisää riskejä entisestään, Kauppinen sanoo.
Poliisi seuraa, todellisuus säilyy
Helsingin poliisin ylikonstaapeli Kenneth Eriksson kertoo, että poliisi pyrkii pitämään asialliset välit seksuaalipalveluja myyviin henkilöihin.
– Käymme keskustelemassa ja pidämme yhteyttä, jolloin meillä pysyy todellinen tilannekuva siitä, mitä siellä tapahtuu. Näin tiedämme, miten asiat ovat siellä. Esimerkiksi ihmiskauppa- ja paritustapaukset tulevat ilmi tällaisen jalkatyön kautta.
Ideana on, että kun ihmiset oppivat tuntemaan poliisin ja näkevät, ettei poliisin intressissä ole aiheuttaa heille ylimääräisiä ongelmia, poliisille uskalletaan kertoa useammin vakavista ongelmista.
Mukana tietämättömyyttäkin
Monta kertaa poliisi antaa vain huomautuksen, kun kyse on ymmärtämättömyydestä. Selkeisiin rikoksiin Erikssonin mukaan kuitenkin puututaan ja paperit tarkistetaan.
– On myös tapauksia, joissa on enemmän tietämättömyyttä kuin tahallisuutta.
Joku ei välttämättä ymmärrä, että esimerkiksi tilojen vuokraaminen toiselle seksipalveluja myyvälle naiselle on laitonta.
Veropetoksiakin voidaan Erikssonin mukaan selvittää, mutta kysymys verovelvollisuudesta on hankala ja näyttöä on vaikea kerätä.