Ulkonäköpaineet eivät ole vain naisten ongelma. Sen tietää myös radiojuontaja Esko Eerikäinen, joka eli vielä vuosikymmen sitten hyvin kurinalaista elämää Hunks-tanssijana. Oliko Hunks-ajat kaiken sen väärti?
Scandinavian Hunksit on 20-vuotista uraansa lopetteleva tanssiryhmä, joka suorastaan villitsi suomalaisia 2000-luvulla.
Pitkään tanssiryhmässä mukana ollut ja sittemmin media-alasta itselleen uran luonut Esko Eerikäinen muistelee aikaa ikimuistoisena.
– Kyllähän se oli hurjaa aikaa! Parhaimpina vuosina me oltiin ilmiö – ei ollut sellaista tapahtumaa tai yökerhoja, missä me ei oltais oltu, Eerikäinen listaa MTV Vieraan haastattelussa.
Paljon se siis antoi, mutta paljon se ottikin – Eerikäisen mukaan tanssiryhmään kuulumisella oli hintansa.
Tanssiryhmän hurjimpina aikoina keikkatahti oli suorastaan hengästyttävä: vuoteen saattoi mahtua peräti 150–200 keikkaa ympäri Suomea ja maailmaa.
Kiivastahtiseen keikkailuun kuului oleellisesti myös valvominen ja railakas juhliminen. Lisäksi Hunksien kalenteria täyttivät kalenteri- ja TV-kuvaukset. Palautuminen oli vain kaukainen haave.
Tanssiryhmä treenasi kuin huippu-urheilijat
Vielä 2000-luvulla Hunksit totuttiin näkemään suorastaan veistoksellisina miehinä, joiden vartalo on jumalallisessa kunnossa. Konsepti perustui enemmän tai vähemmän miesten ulkonäköön, mikä loi tanssiryhmän jäsenille paineita pysyä kunnossa.
– Menin siinä usvassa kymmenen vuotta ja olin sen ajan elämäni tikissä, Eerikäinen kertaa mietteliäänä.
Treenaaminen oli Eerikäisen mukaan hänen Hunks-aikanaan verrattavissa jopa ammatti- tai huippu-urheilijan arkeen – eihän maastohiihtäjä Iivo Niskanenkaan lopeta hiihtämistä kauden päätteeksi hiihtämistä, vaan kurinalainen elämä jatkuu ympäri vuoden.
– Meillä oli ihan samanlaista, eli me treenattiin ympäri vuoden.
Aineenvaihdunta pysähtyi kuin seinään
Vuosikausia jatkunut ”rääkki” alkoikin näkyä ennen pitkään etenkin kehossa.
– Kroppa kävi ihan ylikierroksilla, en pystynyt nukkumaan kunnolla ja aineenvaihdunta pysähtyi täysin. Molemmat polvet oli aika hajalla, olkapää oli rikki ja selkä hajalla, Eerikäinen listaa.
Miten Eerikäisen mielenterveys kesti niin hurjat Hunks-ajat kuin sen jälkeiset muutokset ulkonäössä? Katso Esko Eerikäisen MTV Vieras -haastattelu kokonaisuudessaan MTV Katsomossa!
Kun Eerikäinen jättäytyi pois Hunkseista, hän lopetti treenaamisen kuin seinään. Hän kertoo olleensa lopen kyllästynyt ainaiseen treenaamiseen ja pedanttiin ruokailemiseen.
Kun Hunks-uran jälkeen Eerikäisellä ei ollut pakottavaa tarvetta kiristellä vatsalihaksiaan, hän oli treenaamatta 2,5 vuoteen. Samalla hän alkoi syödä ”kaikkea mahdollista”, mikä tuntui aluksi suorastaan taivaalliselta.
– Se oli aluksi ihanaa, kun sait syödä pullaa, karkkii, hampurilaisia ja pitsaa. Mutta jokainen ymmärtää, että kun sä vedät kaikkea mahdollista etkä liiku, siinä tulee väistämättä painoa.
Tanssiuran jälkeen tulleet 25 lisäkiloa tuntuivat pahalta
Kun painoa oli kertynyt 25 kiloa, Eerikäisen omakuva muuttui täysin. Muuttunutta kehoa oli prosessoitava siitäkin huolimatta, että Eerikäinen kokee olleensa aina sinut itsensä ja oman vartalonsa kanssa.
– Kun oli 10 vuotta tottunut olemaan hirveässä tikissä ja sitten sä yhtäkkiä näet itsestäs kuvia, joissa sulla on kauhee vatsa ja kasvot ihan turvoksissa, hämmästyin siitä.
Jälkeenpäin ajateltuna Eerikäinen kertoo olleensa yllättynyt siitä, miten nopeasti hänen elämäntapansa muuttuivat ääripäästä toiseen ja miten pian Hunks-uransa jälkeen hän oli tilanteessa, jossa hänellä ei ollut hyvä olla itsensä kanssa.
– Totta kai aluksi oli kiva, kun ei tarvinnut treenata, mutta sitten kun näin, etten voi hyvin ja hengästyn helposti – se oli vaikea hyväksyä.
Uutta tilannetta ei helpottanut se, että miehen muuttunut ulkomuoto pistettiin merkille myös ympäröivien ihmisten keskuudessa.
– Sitku alkoi kuulla sellasta piikittelyä, että ”oho, onpas jätkällä tullut vähän pakkia”, se tuntui jotenkin tosi pahalta, vaikka näennäisesti ne oli ”läppä läppä” -juttuja, Eerikäinen muistelee.
Lue myös: Radiojuontaja Esko Eerikäinen muistelee MTV Uutisten erikoishaastattelussa, miten sai rajuja kommentteja lihottuaan tanssiuran jälkeen: "Miten sulla on tullut tuohon pyttyä?"
Ilo liikkumiseen löytyi Pippa Laukan johdolla
Harmitusta lisäsi entisestään se tosiasia, että Hunks-aikoina sekaisin mennyt kroppa ei toiminutkaan enää samalla tavalla kuin aiemmin. Eerikäinen oli nuorempana nimittäin tottunut siihen, että muutaman lisäkilon sai nopeasti kiristeltyä pois.
Lopulta innostus liikkumiseen ja terveelliseen tapaan syödä löytyivät lääkäri Pippa Laukan johdolla MTV:n Olet, mitä syöt -ohjelmassa.
– Sitä kautta löysin taas tavan liikkua ja syödä terveellisesti ja oikealla tavalla. Olin monta vuotta aika hukassa mun ulkonäön kanssa, Eerikäinen myöntää.
– Terveys ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys, kun 50 vuoden maaginen raja kolkuttelee. Aiemmin sitä ajatteli olevansa kuolematon.
Voit katsoa Esko Eerikäisen tähdittämän Olet mitä syöt -jakson täältä.
Oliko Hunks-ajat rikkinäisen kehon väärti?
Mutta oliko Hunks-aika kaiken vaivan väärti?
Eerikäisen ei tarvitse vastausta kauaa miettiä.
– Oli se. Se on vähän sama, jos kysyt ammattijääkiekkoilijalta, joka on tehnyt 10 vuoden uran, että nyt, kun sä olet ihan romuna, oliko kaikki sen arvoista, niin kyllä he varmaan sanoo, että oli.
– Toki, he varmaan tienaavat vähän enemmän kuin Hunksit, Eerikäinen jatkaa naurahtaen.
Lue myös: Esko Eerikäinen julkaisi nostalgisen kuvan Hunks-ajoiltaan – tältä hän näytti blondina
Kymmenen aktiivista vuotta tanssiryhmässä ovat myös mahdollistaneet Eerikäiselle hänen nykyisen urakehityksensä Suomen kovimpien esiintyjien joukkoon.
– Se on ollut tietynlainen koulu tähän esiintymiseen, jota parhaillaan teen työkseni.
Eerikäisen elämä voisi olla huomattavasti erilaista ja ehkä jopa yksinäisempää, jos hän ei koskaan olisi uskaltautunut heittäytyä Hunks-aikojen vietäväksi.
– Sain sitä kautta elämäni parhaimmat ja lähimmät ystävät, pääsin kokemaan uskomattomia asioita ja kiertämään Suomea ja Eurooppaa. Tapasin ex-vaimoni ja sitä kautta tyttäreni syntyi – asiat vain johtavat toisiin asioihin, Eerikäinen listaa Hunks-aikojen parhaita puolia.
– Jos en olisi ollut Hunkseissa, mä en välttämättä olisi Victorian isä, enkä olisi tavannut Martinaa enkä olisi koskaan tekemässä radiota, hän hymähtää tyytyväisenä.