Joel Pohjanpalolla on takana raastavan raskas ja loputtoman tuntuisen pitkä taival, mutta tiistaina helsinkiläishotellissa suomalaismedian edessä oli energisen ja itseensä jälleen uskovan oloinen jalkapalloilija. Nilkkavamma on voitettu. Vihdoinkin.
– Puolitoista vuotta on pitkä aika, Pohjanpalo huokaa viitaten viimeisimpään tosipeliinsä.
– Aika hyvältä tuntuu. Kaikki on kunnossa, ja mihinkään ei satu. Aika hyvältä tuntuu.
Pohjanpalo ja saksalaisseura Leverkusen tekivät suurin piirtein kaiken mahdollisen, jotta sitkeä vamma talttuisi.
– Voitte kuvitella, että jos meidän omistaja on (lääketeollisuusjätti) Bayer, niin kyllä siinä kaikenlaisia vehkeitä on käytelty ja kaikennäköisiä nappeja syöty, sairaaloissa istuttu ja tipassa oltu. Ja varmaan kahdeksan lääkäriä nähty. Seura ainakin tietää, mitä tehdä, jos vielä joskus tällainen samanlainen loukkaantuminen jollekin tulee, Pohjanpalo nauraa.
Nyt kaikki on siis kunnossa, joten ihmekös tuo, että hymyilyttää. Suupieliä leventää paikkakin: Suomen maajoukkueen tukikohta ja se "oma porukka", johon Pohjanpalo on päässyt palaamaan. Päävalmentaja Markku Kanerva otti tehokkaaksi aina tiedetyn, mutta pelituntumattoman hyökkääjän "jokerikortiksi" mukaan EM-karsinnan erittäin tärkeisiin peleihin Bosnia-Hertsegovinaa ja Armeniaa vastaan.
– Kyllähän se kutsu hienolta tuntui. Pohdittiin ja juteltiin Riven (Kanerva) kanssa, ja päätettiin, että nyt on aika tulla mukaan.
Pohjanpalo hyppää lentävään vauhtiin: Huuhkajat on pelannut itsensä EM-karsintaunelman tuntumaan.
– Mitä muuttunut? No, sanotaan, että tulokset on muuttuneet, Pohjanpalo myhäilee miettiessään edellistä ja nykyistä maajoukkueoloaan.
– Silloin kun viimeksi olin, olihan se toki juuri kääntymässä tähän, alkoi tulla voittoja ja pisteitä. Pelaaminenhan on samaa, mutta nyt se tehdään paremmin ja vaarallisemmin. Saadaan voittoja, ja välillä tuntuu, että tuurikin on puolellamme. Ilmapiiri on huikea.
Niinpä. Puolitoista vuotta, se on pitkä aika.
2:28
Huuhkajat-hyökkääjä Jasse Tuominen: Todella tärkeät ottelut edessä.