A-klinikkasäätiöllä on meneillään hanke, jossa kehitellään laboratoriota huumeiden käyttäjille. Siellä huumeiden käyttäjät voisivat testata, mitä heidän hankkimansa aineet todella sisältävät.
Muunto-hanke on kuitenkin vastatuulessa lainsäädännön vuoksi. Lainsäädännön tuomista mutkista kertoi aiemmin Voima.
– Huumausainelain tarkoituksiin ei ole määritelty huumeiden haittojen vähentämistä, kertoo Muunto-hankkeen projektikoordinaattori Miina Kajos.
Huumeita ei voi siis pitää hallussa toiminnassa, jonka tarkoituksena on niiden haittojen vähentäminen. Muunto-hanke olisi esimerkki tällaisesta palvelusta, sillä sen tarkoituksena on tutkia käyttäjien sille tuomia aineita niiden koostumuksen selvittämiseksi. Tämän ansiosta käyttäjä tietäisi mitä hänen käyttämänsä aineet pitävät sisällään. Testaus voisi vähentää esimerkiksi väärästä annostelusta johtuvia ongelmia ja jopa kuolettavia yliannostuksia.
Vastaavia palveluita on tarjolla eri puolilla Eurooppaa. Kajoksen mukaan tämän hetkisen tiedon mukaan palveluilla ei ole ollut käyttöön kannustavaa vaikutusta, vaan käyttäjät ovat esimerkiksi jättäneet aineensa käyttämättä kuultuaan epätoivotusta koostumuksesta.
Lakia on Kajoksen mukaan tarpeen korjata muutenkin kuin Muunto-hankkeen toiminnan mahdollistamiseksi. Haittojen vähentämisen arvon tunnustaminen olisi tärkeää nykyäänkin käytössä olevien palveluiden tukemiseksi. Lisäksi muuntohuumeiden osalta laki jo nyt tunnustaa haittojen vähentämisen yhdeksi sen tarkoituksista.
Tutkimus kävisi perusteesta
Huumausainelaki mahdollistaa kuitenkin huumeiden käsittelyluvan saamisen tutkimustarkoitukseen. Muunto-hankkeen projektisuunnittelija Janne Nahkurin mukaan esimerkiksi Alankomaissa suunnitellun kaltaista analyysipalvelua on pyöritetty tutkimussyistä vuodesta 1992.
Tutkimus antaisi luotettavaa tietoa kentällä käytetyistä aineista, ja se voisi myös toimia analyysipalvelun vaikuttavuuden selvittämiseen. Kajos on kuitenkin huolissaan, että tutkimus-nimike voi työntää osan päihteiden käyttäjistä pois toiminnan piiristä esimerkiksi asiantuntija- tai auktoriteettikielteisyyden vuoksi.
– Mutta se osittain riippuu siitä, miten me itse toimimme, hän huomauttaa.
Nahkuri katsoo, että että samalla huumausainelaissa voisi antaa poliisille oikeuden luovuttaa takavarikoituja huumausaineita esimerkiksi yliopistoille tutkimuskäyttöön. Nykylainsäädännössä tämä on kielletty. Aineiden tilaaminen laboratorioilta on kallista, ja siksi tutkijoilla on ollut toiveissa, että rikollisilta takavarikoituja aineita voisi tutkia laajemmin.
– Silloin voisimme saada paremmin tutkimustietoa esimerkiksi muuntohuumeista, ja tiedolla ne voidaan saada paremmin hallintaan, hän toteaa.
7:10