Tapasimme 32-vuotiaan *Jonnan vetisenä marraskuisena aamupäivänä. Hän oli luvannut kertoa tarinansa siitä, millaista on olla yhtä aikaa huumeidenkäyttäjä ja tuleva äiti. Raskaus ja päihderiippuvuus on edelleen yhteiskunnallinen tabu, mutta hänelle se oli elettyä elämää.
Emme tienneet millainen ihminen meitä olisi vastassa, mutta kohtaaminen oli siitä huolimatta yllätys. Hän oli kaunis, herkkä, hyvinvoiva ja tyylikkäästi pukeutunut pitkähiuksinen nainen. Hän oli tarinansa kanssa myös sinut ja avoin.
Tapaamamme nainen aloitti päihteiden käytön 12-vuotiaaana. Ensin päihdyttävä aine oli alkoholi, seuraavaksi kannabis ja 13-14-vuotiaana hän käytti jo niin sanottuja kovia huumeita.
– Kävin kuitenkin peruskoulun normaalisti ja sain lukionkin suoritettua, mutta päihteet olivat koko ajan enemmän tai vähemmän mukana. Minulla oli tosi hyvä perhe ja lapsuus. Ongelmani eivät johtuneet kotioloista vaan liikuin vain väärässä seurassa. Silloinen poikaystäväni käytti aineita, samoin hyvä ystäväni.
Lapsen menetys pelotti
Jonna oli huumekoukussa, kun hän huomasi olevansa raskaana 27-vuotiaana. Hänellä oli takanaan myös yksi keskenmeno.
– Ihan iloinen yllätys se oli, vaikkakin elämä oli aikamoista kaaosta. Soitin itse A-klinikalle oikeastaan heti, kun huomasin raskauden. Mieheni mielestä se oli virhe ja aloin itsekin katua avunpyyntöäni. Pelkäsin, että menetän lapsen.
Niin ei kuitenkaan käynyt. Jonna ohjattiin Jorviin HAL-poliklinikalle ja hänestä tehtiin ennakollinen lastensuojeluilmoitus. Hän aloitti myös Ensi- ja turvakotien Pidä kiinni -ohjelmassa.
Lue myös: Jopa viisi prosenttia raskaana olevista naisista käyttää päihteitä – hoitoon päätyy vain pieni joukko
Päihteiden käyttö ei välttämättä näy päälle päin
Ensi- ja turvakotien liitosta kerrotaan, että raskaus on yksi suurimmista mahdollisuuksista saada päihderiippuvaisen naisen elämä kääntymään uusille raiteille, mutta helppoa se ei ole.
Päihdeongelma aiheuttaa riippuvaisessa ihmisessä ristiriidan. Päihteet kiilaavat kaikessa ajattelussa kärkeen ja tuleva äiti saattaa keskittyä ajattelemaan, että “käytän vähän vähemmän” sen sijaan, että hän ajattelisi ensisijassa syntymättömän lapsen hyvinvointia.
– Työnsin sivuun ajatuksen, että aiheutan ehkä vakavaa vahinkoa lapselleni. Suunnittelin aineiden käytön lopettamista ja halusinkin lopettaa, mutta en pystynyt. Vähättelin myös itselleni käyttämääni määrää. Jossain vaiheessa raskautta menin katkolle ja silloin minulle aloitettiin korvaushoito, Jonna kertoo.
Jonna ohjattiin korvaushoitoon. Se keskeytettiin hetki ennen synnytystä ja aloitettiin uudelleen heti synnytyksen jälkeen.
– Siinä vaiheessa kun tulin raskaaksi, kävin töissä, minulla oli omistusasunto, mutta käytin suonensisäisiä huumeita. Kävin juuri ystäväni kanssa keskustelua siitä, että terveysneuvontapisteissä käy nykyisin paljon ihmisiä lounastauolla vaihtamassa käytetyt ruiskut puhtaisiin. Eli ne ovat työssäkäyviä ihmisiä. Ei päihteiden käyttö näy välttämättä ulospäin ollenkaan.
Jonna sanoo, ettei huumeiden käyttö näkynyt hänestä välttämättä ulospäin ollenkaan.
Jonna oli raskaaksi tullessaan vielä yhdessä lapsen isän kanssa. Suhde oli väkivaltainen, mutta Jonna sanoo ylläpitäneensä ulospäin siloteltua kuvaa, sillä hän pelkäsi lapsen menettämistä.
”En voi koskaan sanoa, etten voisi retkahtaa”
Jonna hankki huumeensa kadulta itse, myös näkyvästi raskaana ollessaan. Hänen mukaansa päihdemaailmassa ei ketään kiinnosta, kuka aineen käyttää. Tärkeintä on saada ”kama” myydyksi.
– Kävin ostamassa Subutexia pari kertaa, mutta ei siihen kukaan reagoinut mitenkään. Se on myyjille ja muille käyttäjille ihan sama, jos joku on raskaana. Ei kukaan ihmettele, et miksi tulet ostamaan, kaikki tietää pelin hengen.
Jonna kertoo retkahtaneensa synnytyksen jälkeen muutaman kerran. Erottuaan lapsensa isästä ja tuettuna hän sai kuitenkin elämänsä toimimaan.
– Kävin heti pojan synnyttyä avopalvelussa 2-3 kertaa viikossa. Sain tukea ja vahvistusta sille, että olen kaikesta huolimatta hyvä äiti. Olen aina halunnut lapsia. Kun poika syntyi, olin tosi paljon oman lapsuudenperheeni ja lapseni isän perheen luona. Se auttoi alussa paljon, kun tukea hoitoon oli saatavilla.
Lapsen hyvinvoinnista huolehtivat myös viranomaiset.
– Avopalvelun lisäksi tapasin lastensuojelun väkeä kerran kuukaudessa. Joku oli koko ajan yhteydessä, joten kaikilla tahoilla oli koko ajan tieto siitä, missä mennään. Alussa jatkuva valvonta ahdisti, mutta myöhemmin ymmärsin, että he ovat auttamassa meitä.
Korvaushoito viimeinen side menneisyyteen
Jonna kuvailee elämäänsä tällä hetkellä ”normaaliksi”. Viisivuotias poika on päiväkodissa ja hän itse päivätöissä. Korvaushoito jatkuu edelleen.
– Hoitoa ollaan vähitellen lopettamassa. Annosta on laskettu pikku hiljaa ja kun saan sen lopetettua kokonaan, on se minulle viimeinen askel pois entisestä elämästäni. En voi koskaan sanoa, etten voisi retkahtaa, mutta tällä hetkellä päihteet eivät ole enää jatkuvasti mielessä.
Jonna sanoo voivansa tällä hetkellä hyvin. Hän käy töissä ja ajattelee menneisyyttään enää harvoin.
– Kaikki ne nuoruuden ajan ystäväni, joiden kanssa käytin aineita, ovat jääneet. Näen joskus sattumalta vanhoja tuttuja, kun menen työmatkalla rautatieaseman läpi. Moikkaamme korkeintaan, tai sitten entiset tutut eivät enää edes tunnista minua.
Oman taustansa vuoksi Jonna jännittää oman lapsen tulevaisuutta.
– Mietin paljon sitä, minkälainen kaveriporukka hänelle muodostuu. Tuskin kerron hänelle koko tarinaa itsestäni, mutta varmasti puutun aika tiukasti kaikkeen, jos huomaan hänen ajautuvan väärään seuraan. Suunnittelen pojalle harrastuksia, joiden kautta hänelle löytyisi kivoja kavereita ja mielekästä tekemistä.
Sekä haastattelemamme äidin että asiantuntijoiden näkemys on, että jokaisen äidin kannattaa turvautua ammattiapuun, jos raskauden aikana elämässä on päihteiden käyttöä. Apua tarjoaa muun muassa Ensi- ja turvakotien liitto.
*Jonnan nimi on muutettu.
Studiossa 19. Helmikuuta aiheena päihteet. Ohjelma Maikkarilla ja mtv-palvelussa tiistaisin kello 21-22.