Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka perjantai. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen autot(a)mtv.fi.
Kysymys: Millaisia asioita hyvät kuljettajat tekevät liikenteessä ja mistä voi tunnistaa hyvän kuljettajan?
Vastaus: ”Hyvä kuljettaja” -käsitteenä on varsin mielenkiintoinen, koska sitä voidaan lähestyä niin erilaisista näkökulmista. Vuosien ajokokemus, ajettujen kilometrien määrä tai hyvä autonkäsittelytaito eivät automaattisesti ole tae kuljettajan hyvyydestä, vaikka näin varsin usein saatetaankin ajatella.
”Olen ajanut yli miljoona kilometriä” on tuttu, mutta täysin tyhjä ja arvoton lausahdus, jos kuljettajan asenne sääntöjä, muita tienkäyttäjiä ja liikenneturvallisuutta kohtaan on kieroutunut.
Hyvä kuljettaja ei joudu tilanteisiin, joista taitava selviää
Joku saattaa pitää itseään hyvänä kuljettajana, koska hallitsee autonsa hyvin ääritilanteissa: osaa oikaista sivuluiston, tehdä hätäväistön tai viedä nelivetoautoa hallitussa nelipyöräluisussa. Näistä ainakin kaksi ensimmäistä ovat taitoja, jotka saattavat pelastaa hätätilanteessa onnettomuudelta. Siitä huolimatta ne eivät ole tae kuljettajan hyvyydestä.
Itse ajattelen asian niin, että hyvä kuljettaja ennakoi ajamisen olennaisilla osa-alueilla niin, ettei joudu hätätilanteisiin, joissa edellä kuvattuja taitoja tarvitaan. Sama asia voidaan kiteyttää yksinkertaisesti näin: hyvä kuljettaja ei joudu tilanteisiin, joista taitava selviää.
Tekniikka ajattelun herättelijänä
Uusi ajoneuvotekniikka on 2000-luvulla tehnyt läpimurron tullen kuljettajan avuksi. Onnettomuuksia ehkäisevän, aktiivisen turvatekniikan, kuten ABS-jarrujen tai ajonvakautusjärjestelmän puuttuessa peliin, on kuljettaja kuitenkin jo tehnyt virheen ennakoinnissa.
Lue myös: Miten saada hyvä perstuntuma sekä autoon että tiehen? Tällainen on ajoasento, joka voi pelastaa jopa henkesi
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ABS-jarrujen rusahtaessa tai ajonvakautuksen merkkivalon vilahtaessa kuljettajan on syytä miettiä, miten välttäisi seuraavalla kerralla vastaavaan tilanteeseen joutumisen ja samalla myös edellä mainittujen järjestelmien kytkeytymisen.
Kuljettajana kehittyminen edellyttää halua kehittyä
Jokainen siis voi halutessaan kehittää itseään kuljettajana – paino sanassa ”halutessaan”. Jos omaa tahtotilaa kehittymiselle ei ole, ei sitä varmasti myöskään tapahdu. Omaa ajamista kannattaa seurata kriittisesti ja virheistä pyrkiä oppimaan.
Moni kuljettaja on omaksunut tavan sättiä ääneen kanssa-autoilijoiden tekemiä virheitä. Osa jopa pyrkii ”kouluttamaan” virheen tehnyttä autoilijaa äänimerkillä, valoja vilkuttamalla, käsimerkeillä, kiilaamalla ja muillakin sellaisilla tavoilla, joita nyt siinä tilanteessa sattuu mieleen juolahtamaan. Tällaisesta toisten tienkäyttäjien ”kouluttamisesta” ei ole mitään hyötyä – pikemminkin päinvastoin. Provosoituminen saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vaaraa tai provosoida toista osapuolta, jolloin soppa on valmis.
Fiksumpaa olisikin analysoida toisen tekemää virhettä vain omasta näkökulmasta. Jos virheestä aiheutui oikea vaaratilanne, kannattaa pohtia, olisiko itse voinut toiminnallaan vaikuttaa siihen, ettei vaaratilannetta olisikaan syntynyt. Toinen hyvä lähestymistapa on miettiä, onko itse joskus sattunut tekemään vastaavanlaisen virheen, jonka juuri näki kanssa-autoilijan tekemänä. Aika usein on.
Me kaikki teemme liikenteessä virheitä. Itsekin teen niitä päivittäin. Se on inhimillistä. Olennaista on omien virheiden myöntäminen ja sen jälkeinen itsetutkiskelu; miten voin jatkossa välttää vastaavaan tilanteeseen joutumisen? Kun tähän kysymykseen keksii vastauksen ja on valmis sitä noudattamaan, on taas askelta lähempänä ”hyvän kuljettajan” utopiaa.
Ylpistyä ei kuitenkaan kannata, sillä hyväkin kuljettaja voi kehittyä paremmaksi. Itse ainakin opin liikenteessä uusia asioita joka ikinen päivä.
Turvallista ja kehittävää itsetutkiskelu- ja autoiluvuotta 2019!
