Minkälaisia haasteita ikääntyvät kohtaavat liikenteessä?
Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme auto- ja liikenneaiheisiin kysymyksiin joka viikko. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen lifestyle@mtv.fi.
Kysymys: Millaisia haasteita ikääntyminen tuo ajamiseen? Onko olemassa keinoja niiden voittamiseksi?
Vastaus: Ikäautoilijakoulutuksia pitäessäni kyselen osallistujilta, millaisia ikääntymisen aiheuttamia haasteita he ovat kohdanneet ajaessaan.
Paikkakunnasta riippumatta fläppitaululle syntyy kerta toisensa jälkeen varsin samansisältöinen lista:
• paikat kangistuneet
• hämäränäkö heikentynyt
• reaktiot hidastuneet
• risteysajo hankaloitunut
• kyky jakaa huomiota useisiin asioihin samanaikaisesti heikentynyt
• pitkien matkojen ajaminen raskaampaa
• vaikeissa keliolosuhteissa ajaminen vaikeampaa
• vieraissa liikenneympäristöissä ajaminen haasteellisempaa
Monelle ikäautoilijalle on koulutuksissa lohdullista huomata, etteivät he ole yksin ongelmansa kanssa, vaan samoiden haasteiden kanssa painivia kohtalotovereita on paikalla useita. Porukalla pohditaan sitten keinoja kyseisten haasteiden voittamiseksi.
Lue myös: Joka kolmannella kuljettajalla on vaikeuksia nähdä hämärässä – syy ei välttämättä ole silmissä
Paikkojen kangistuminen
Paikkojen kangistuminen vaikeuttaa autoon menoa ja sieltä pois tuloa. Näihin ikäautoilija voi vaikuttaa hankkimalla auton, jossa istutaan hieman normaalia henkilöautomallia korkeammalla. Tällaisia katumaasturityyppisiä vaihtoehtoja on nykyään varsin kattavasti tarjolla, monessa eri koko- ja hintaluokassa – ja myös käytettyjen autojen markkinoilla. Ongelmaa helpottamaan on kehitetty myös erilaisia apuvälineitä, kuten istuimen päälle laskettava kääntölevy, joka vähentää kitkaa takapuolen ja istuimen välissä. Toki myös massiivisempia ja kalliimpia, autoon kiinteästi asennettavia, ratkaisuja löytyy niitä tarvitseville.
Niskan jäykkyys vaikeuttaa pään kääntämistä, mikä tuo omat ongelmansa risteys- ja kaistanvaihtotilanteissa sekä peruutettaessa. Ongelmia voi helpottaa hankkimalla autoon lisäpeilit normaalien sivupeilien yläpuolelle. Myös uudesta ajoneuvotekniikasta löytyy paljon hyviä järjestelmiä, kuten kaista-, kaistanvaihto- ja peruutusavustimet ja erilaiset kamerajärjestelmät.
Kangistumista voi ja pitää pyrkiä ehkäisemään huolehtimalla terveydestään esimerkiksi liikkumalla ja säännöllisellä fysioterapialla.
Lue myös: "Puoliso ei välttämättä ole paras taho arvioimaan ajokykyä" – kun ikä alkaa haitata ajamista, tässä on paras toimintatapa
Heikentynyt hämäränäkö
Moni ikäautoilija kertoo kokevansa hämäränäön heikentyneen. Näkemisen terveydestä on luonnollisesti tärkeää huolehtia eli säännölliset käynnit optikolla ja silmälääkärillä kannattavat samoin kuin silmälasien uusiminen aina tarpeen mukaan.
Jos hämärässä tai pimeässä ajamisen kokee hankalaksi, kannattaa sitä mahdollisuuksien mukaan pyrkiä välttämään. Tämä onnistuu esimerkiksi jakamalla pidemmän ajomatkan kahdelle eri päivälle ja valitsemalla ajamisen ajankohdan viisaasti.
Tärkeää on myös huolehtia tuuli- ja silmälasien sekä valojen puhtaudesta ja kunnosta. Myös tuulilasinpyyhkijöiden sulat on syytä puhdistaa säännöllisesti ja vaihtaa tarvittaessa. Likainen tai naarmuinen lasipinta on omiaan vaikeuttamaan havainnointia, erityisesti haasteellisissa valaistusolosuhteissa. Valojen tehokkuuteen taas on tärkeää kiinnittää huomiota jo ennen auton ostopäätöksen tekoa pyytämällä auto esimerkiksi yön yli koeajoon.
Reaktioiden hidastuminen
Kuljettajan reaktioajaksi kutsutaan aikaa, joka kuluu havainnoista toiminnan aloittamiseen – siis esimerkiksi aikaa edellä ajavan jarruvalojen syttymisestä oman jarrupolkimen painallukseen.
Mitä aiemmin kuljettaja kykenee tekemään havainnot, sitä enemmän reagointiin jää aikaa. Parhaiten aikaa saa pelattua itselleen pitämällä riittävän pitkää turvaväliä edellä ajavaan ja tekemällä havaintoja mahdollisimman ajoissa. Suositukseni on, että turvaväliä edellä ajavaan olisi vähintään neljä sekuntia. Myös ajonopeutta alentamalla pystyy vaikuttamaan omiin mahdollisuuksiinsa toimia.
Risteysajo ja huomion jakaminen
Moni ikäautoilija kokee, että kyky jakaa huomiota useaan asiaan samanaikaisesti on heikentynyt vuosien myötä. Tämä näkyy esimerkiksi risteysajossa niin, että väistämismerkin takaa vasemmalle kääntyminen koetaan haasteellisena. Jos omalla ajoreitillä on vaikealta tuntuva risteys, kannattaa etukäteen miettiä, voisiko sen välttää kiertämällä vaihtoehtoista reittiä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, kannattaa ajamisen ajankohta ajoittaa niin, ettei pahaan risteykseen joudu kaikkein vilkkaimman liikenteen aikaan.
Jos huomaa edessä pahan risteyksen, voi omaa toimintaansa helpottaa kääntymällä vasemman sijaan oikealle ja sitten esimerkiksi seuraavasta vasemmalle jonnekin, missä saa auton turvallisesti käännettyä ja pääsee palaamaan takaisinpäin, haluttuun suuntaan. Tätä käytän välillä itsekin, ja se lisää turvallisuutta tuntuvasti.
Koska huomion jakaminen vaikeutuu ikääntymisen myötä, kannattaa kaikki ajamisen kannalta epäolennainen jättää huomiotta. Esimerkiksi puhelimen suosittelen laittamaan kiinni tai äänettömälle ajon ajaksi. Tällöin sitä ei tule vilkuiltua, ja ajatukset pysyvät puhelun sijaan ajamisessa. Soittajalle voi soittaa sitten takaisin, kun ollaan tauolla tai perillä kohteessa.
Ajoneuvotekniikastakin löytyy apuja tähän huomionjako-ongelmaan. Portaattomasti säätyvät matriisivalot tai valonvaihtoavustin hoitavat kauko- ja lähivalojen vuorottelun liikennetilanteeseen sopivalla tavalla ilman, että kuljettajan pitää keskittyä valonvaihtoviiksen käyttöön. Vastaavasti automaattivaihteisto vapauttaa huomiota auton käsittelystä liikennetilanteiden seuraamiseen.
Huolellinen etukäteissuunnittelu
Ikäautoilijan ajamisessa tärkeässä roolissa on huolellinen etukäteissuunnittelu. Pitkät ajomatka kannattaa paloitella useammalle päivälle majoittumalla matkalla. Näin jaksaa paremmin ja välttyy myös ajamiselta pimeällä. Päivän ajoaikatauluun on syytä varata riittävästi väljää taukoja varten. Tauolla ei aina tarvitse juoda isoa kiulullista kahvia ja järsiä eilistä kampaviineriä vaan tauoksi riittää hyvin myös jaloittelu ulkona, auton ympärillä, samalla venytellen. Monta lyhyttä taukoa on parempi vaihtoehto kuin yksi pitkä.
Lue myös: Jos kuski tekee näin, voi takapenkiltäkin komentaa kahvitauolle – väsymys voi viedä hengen, vaikka rattiin ei nukahtaisikaan
Sääennusteiden seuraaminen on järkevää – ei siis kannata lähteä haastamaan itseään ehdoin tahdoin vaikeisiin sää- tai keliolosuhteisiin, vaan ajoittaa varsinkin pidemmät ajorupeamat hyvän sään aikaan. Tämä on usein helpommin mahdollista eläkeläisen kuin työssäkäyvän arjessa.
Ajoreitti kannattaa suunnitella – lyhyemmälläkin matkalla – huolellisesti etukäteen. Pienellä kierrolla voi kohteeseen päästä helpommin ja turvallisemmin.
Ison asian äärellä
Osa ikäautoilijoista pystyy voittamaan haasteet ja jatkamaan turvallista autoilua vielä vuosia. Väistämätön tosiasia kuitenkin on, että ennemmin tai myöhemmin osalla on edessä se päivä, ettei terveydentila enää mahdollista turvallista autoilua. Parasta olisikin, jos kuljettaja ymmärtäisi asian itse ja ryhtyisi sen edellyttämiin toimenpiteisiin. Joukossa on kuitenkin myös niitä, jotka eivät tilannetta tiedosta – tai vaikka tiedostavaisitkin, eivät halua myöntää sitä, ettei oma ajaminen enää ole turvallista sen enempää itselle kuin muillekaan.
Tässä ollaan ison asian äärellä, sillä ajokortista luopuminen saattaa ainakin haja-asutusalueella usein tarkoittaa sitä, että on samalla luovuttava omasta rakkaasta, vuosikymmeniä palvelleesta, kodista ja muutettava palveluiden ääreen. Muutos saattaa tuntua rajulta ja radikaalilta, joten asian hyväksyminen on vaikeaa. Ja usein se on sitä myös puolisolle, minkä takia hänenkään arvionsa kuljettajan ajokyvyn säilymisestä ja ajamisen turvallisuudesta ei välttämättä aina ole puolueeton ja totuudenmukainen. Kehotankin nuorempien sukupolvien edustajia aika-ajoin hyppäämään ikäautoilijaksi luokittelemansa, isän, äidin, mummun tai vaarin kyytiin ja tekemään havaintoja siitä, onko autoilu vielä turvallista.
Kiinnitä huomiota ainakin näihin
Jos ikäautoilija itse tiedostaa tai kyydissä olevista vaikuttaa siltä, ettei ajaminen ole turvallista, on toimenpiteisiin syytä ryhtyä. Tyypillisiä asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, ovat vaikeudet pysyä omalla kaistalla tai hereillä, liikenneympyrässä ajaminen, kaistanvaihdot sekä pysäköinti. Myös toistuviin vaaratilanteisiin ajautuminen esimerkiksi auton käsittelyvaikeuksien, tarkkaamattomuuden tai keskittymisongelmien vuoksi, ovat merkkejä siitä, että on korkea aika harkita ajamisen lopettamista. Hyvänä indikaattorina toimivat niin ikään autoon toistuvasti ilmestyvät lommot tai naarmut.
Yleisen turvattomuudentunteen lisäksi ongelmat arkisten asioiden muistamisessa sekä poliisin huomion kiinnittäminen epävarmalla ajotavalla ovat selviä merkkejä, joihin tulisi reagoida. Mikäli ikäautoilija ei itse asian vakavuutta ymmärrä, tulisi hänet ohjata lääkäriin. Joskus saattaa lisäksi olla tarpeellista, että myös läheiset ottavat asian tiimoilta yhteyttä ajoterveysarviota tekevään lääkäriin.
Vuosikymmeniä kestänyt kunniakas ajoura on mukavampi päättää vapaaehtoisesti kuin pakon sanelemana vasta sitten, kun on aiheuttanut jonkun muun tienkäyttäjän vammautumisen tai kuoleman.
Katso myös: Tältä seniorikuskilta lähti kortti ylinopeuden vuoksi
0:17
Poliisin jakamalla videolla seniorikuski ajaa huomattavaa ylinopeutta. Poliisi arvioi nopeuden silmämääräisesti 75 km/h, kun sallittu nopeus olisi ollut 40 km/h. Kuskilta lähti kortti hyllylle.
