Valmistusvuosi 1939. Ohjaus Victor Fleming. Tuotanto Metro-Goldwyn-Mayer. Kuvaformaatti 4:3, 1.33:1. Ääni Dolby Digital 5.1. Kesto 97 min.
Kun tiedetään kuinka suosittuja Frank L.Baumin Oz-kirjat ovat, on yllättävää kuinka vähän niistä on tehty elokuvia. Disney-yhtiöt yritti 1985 tehdä elokuvan Dorothyn paluusta Ozin maahan, mutta sitä pidetään varsin epäonnistuneena jatko-osana Victor Flemingin ohjaamalle klassikolle. Oz-elokuvien vähyys kertoo siitä, kuinka paljon vuonna 1939 valmistunutta elokuvaa rakastetaan ja arvostetaan. Jatko-osan tekemistä olisi tuohon aikaan pidetty lähes pyhäinhäväistyksenä. Jos Victor Flemingin Ihmemaa Oz olisi tehty 1980-2000 luvuilla, olisi se saanut jo vähintään viisi Baumin romaaneihin perustuvaa jatko-osaa.
Elokuva alkaa mustavalkoisena Kansasin karuilta aroilta. Tätinsä ja setänsä luona asuva Dorothy-tyttö (Judy Garland) unelmoi vapaammasta ja onnellisemmasta elämästä jossain kaukana ”sateenkaaren takana”. Dorothyn unelma toteutuu yllättäen, kun pyörremyrsky vie hänen kotinsa kaukaiseen ja värikkääseen Ozin maahan, missä hän vahingossa surmaa sen kääpiöasukkaita vainoavan idän pahan noidan.
Kääpiöt pitävät Dorothya sankarinaan, mutta samalla hän saa niskoillensa lännen pahan noidan (mainio Margaret Hamilton), joka vannoo kostavansa sisarensa kuoleman. Pelastuakseen noidan pahuudelta Dorothy lähtee hakemaan apua salaperäiseltä Ozin taikurilta (Frank Morgan), joka voisi palauttaa hänet kotiinsa Kansasiin. Matkalla taikurin luo Dorothy tapaa variksenpelättimen (Ray Bolger), joka haluaa aivot, peltisen puunhakkaajan (Jack Haley), joka haluaa sydämeen rautaiseen rintaansa sekä pelokkaan leijonan (Bert Lahr), joka haluaa rohkeutensa takaisin. Täyttäisikö Ozin kuningas heidän toiveensa ja pääsisikö Dorothy kotiin, ennen kuin paha noita syö hänet suihinsa?
Elokuva on uraauurtava etenkin värien käytössä. Kaikki Ozin ulkopuolella tapahtuva on kuvattu mustavalkoisena. Loistavat Technicolor-värit lävähtävät valkokankaalle/televisioruutuun Dorothyn avatessa kotinsa oven Ozin maassa. Efekti on varmasti ollut huumaava elokuvateatterissa vuonna 1939, jolloin katsojat olivat tottuneet mustavalkoisiin elokuviin. Ozin taikuri olikin MGM:n taitava vastaveto Walt Disneylle, jonka Lumikki ja seitsemän kääpiötä oli suuri menestys. Ihmemaa Oz onkin Disneyn elokuvien lisäksi niitä harvoja lastenelokuvia, jotka ovat kestäneet ajan hammasta ja lapsiyleisön lahjomatonta makua. Vai muistatko katsoneesi monta 30-luvulta olevaa lastenelokuvaa?
Kahden levyn erikoispainokseen elokuva on restauroitu samaan huikeaan tyyliin kuin monet muun tuon ajan technicolor-elokuvat, esimerkiksi Robin Hood, Tuulen viemää ja Laulavat sadepisarat. Kuva on tälläkin kertaa saatu niin luonnolliseksi ja kirkkaaksi, että elokuvan iästä putoaa pois 50 vuotta.
Warnerin erikoisjulkaisujen tavoin lisämateriaalia on paljon ja se on toimitettu huolella. Ensimmäisellä levyllä on elokuvahistorioitsija John Fricken kommenttiraita, jossa ääneen pääsevät arkistonauhojen myötä muun muassa näyttelijät ja heidän omaisensa. Elokuvan entisöintiä kuvaillaan havainnollisesti omassa dokumentissaan, ja sivuosan näyttelijät ovat kukin saaneet oman lyhyen henkilökuvansa. Sen sijaan pääosan esittäjä Judy Garland on jätetty täysin ilman omaa, edes lyhyttä, dokumenttia. Omituinen erehdys levyn tekijöiltä.
Levyllä kaksi elokuvan tekoa muistetaan neljässä eri dokumentissa. The Wonderful wizard of Oz onnistuu näistä dokumenteista parhaiten rakentamaan elokuvanteon eri vaiheista ja henkilöistä mielenkiintoisen kokonaisuuden. Muut dokumentit ovat hajanaisempia, ja niissä leijonanosa käytetään elokuvassa näytelleiden kääpiöiden haastattelemiseen ja elokuvan ainutlaatuisuuden ja mahtavuuden ylistämiseen.
Muu materiaali on kaivettu MGM:n ilmeisen pohjattomista arkistoista. Elokuvasta on säilynyt yksi kokonainen poistettu kohtaus, minkä lisäksi levyn toimittajat ovat rakentaneet muutaman poistetun kohtauksen ääniraidasta, stillkuvista sekä yksityiskameralla kuvatuista kaitafilminpätkistä. Omistautuneille Oz-faneille löytyy levyltä yli kuusi tuntia ääniraitaa mm. vuonna 1939 elokuvan ympärille tehty tunnin mittainen radioshow.
On ilo nähdä kuinka Warner Home Video on jälleen tehnyt lähes täydellisen paketin klassikkoelokuvansa ympärille. Vaikka Ihmemaa Oz alkaakin jo näin 2000-luvulla tuntua hieman vanhanaikaiselta, on se silti harvoja klassikkostatuksen saaneita lastenelokuvia.
teksti: Mikko Suhonen