Kenialaisten suhtautuminen villieläimiin vaihtelee välinpitämättömyydestä vihaan ja suojelunhaluun.
Itä-Keniassa Intian valtameren rannikolla Dianissa rantatien ylle on viritetty pieniä riippusiltoja. Tien molemmin puolin kasvaa korkeita puita.
‒ Sillat ovat "Colobridges" eli tienylityssiltoja colobusapinoille, kertoo Nancy Mungania STT:lle.
Mungania johtaa vuonna 1997 perustettua apinoiden suojelemiseen keskittyvää Colobus Conservation -järjestöä.
‒ Olen aina rakastanut eläimiä ja luontoa, mutta paviaaneja vihasin. Minulla oli maatila Naivashan kaupungissa, ja meillä oli jatkuvasti ongelmia paviaanien kanssa; ne tulivat sisälle taloon, rikkoivat esineitä ja söivät satoni, Mungania kertoo.
Hän aloitti työskentelyn Colobus Conservation -järjestössä kymmenen vuotta sitten.
‒ Nyt ymmärrän paviaaneja sekä muita apinoita, ja nykyään rakastan niitä, Mungania sanoo.
Rauhanomaista rinnakkain eloa
Colobus Conservation -järjestö pyrkii edistämään kenialaisten ymmärrystä elämästä rauhanomaisesti rinnakkain apinoiden kanssa.
‒ Colobukset aiheuttavat vähiten konflikteja, sillä ne elävät, liikkuvat ja etsivät ravintonsa puissa. Maantie katkaisi niiden reitit,ja siksi siltoja tarvitaan. Apinat ovat hyvin oppineet käyttämään niitä, Mungania kertoo.
Mustavalkoisia pitkäkarvaisia colobusapinoita metsästettiin ennen tiettyjen heimojen rituaalitarkoituksiin sekä apinoiden näyttävän turkin takia. Villieläinten metsästys kuitenkin kiellettiin Keniassa jo vuonna 1977.
‒ Valitettavasti colobuksia metsästetään edelleen. Niiden uskotaan tuovan hyvää onnea. Täällä rannikolla elävää lajia, angolancolobuksia, on täällä jäljellä enää alle 500 yksilöä, kertoo järjestön eläinten hyvinvoinnista vastaava johtaja Josephine Wekesa.
Wekesa tunnetaan myös lempinimellä "apinaäiti". Hän huolehtii järjestön hoivissa olevista orvoista apinanpoikasista, joita keskuksessa on nyt nelisenkymmentä.
‒ Apinat palautetaan luontoon, mutta esimerkiksi vihermarakatteja ei voi palauttaa yksitellen vaan vähintään kymmenen apinan ryhmissä.
Järjestö kannustaa paikallisia asukkaita istuttamaan puita ja huolehtimaan muun muassa siitä, ettei apinoilla ole pääsyä roskasäiliöihin.
‒ Jo muutamakin puu lisää pihapiirissä tarjoaa apinoille luontaista ympäristöä ja vähentää niiden halua hakeutua sisälle asuntoihin, Wekesa sanoo.
Ruuan tarjoaminen apinalle on virhe
Colobus Conservation -järjestö tekee yhteistyötä myös alueen lukuisien hotellien kanssa.
‒ Kaikkialla on kylttejä, jotka kieltävät apinoiden ruokkimisen. Ihmisten pitäisi kuitenkin ymmärtää, miksi ruokkiminen on haitallista apinoiden ja ihmisten yhteiselolle, Mungania sanoo.
Apinat hahmottavat ihmisen kuin isona lajitoverinaan. Apinalaumoissa vallitsee tiukka hierarkia: alempiarvoiset apinat tuovat ruokaa hierarkiassa ylempänä oleville.
Kun ihminen tarjoaa apinalle ruokaa, apina kokee siis olevansa ruuan tarjoajaan nähden ylempiarvoinen. Tämän takia eläin voi tarvittaessa vaatia lisää ruokaa myös aggressiivisin keinoin.
Apinavahingoista ei Keniassa toistaiseksi ole mahdollista saada korvausta valtiolta, kertoo Mungania.
‒ Olemme aloittaneet viranomaisten kanssa alustavat keskustelut asiasta. Iso ongelma on myös se, ettei maankäyttörajoituksia noudateta, tietty prosenttiosuus maasta tulee sääntöjen mukaan jättää rakentamatta.