Tutkija arvioi pop- ja rock-musiikin elävän ja voivan hyvin jatkossakin, mutta sen merkityksestä putoaa jotain pois.
1:58
Viimeisimpänä rock-suuruutena maallisen vaelluksensa päätti Eaglesin Glenn Frey. Väistämätöntä on, että popin ja rockin uranuurtajat eivät Elvistä koskevista huhuista huolimatta elä ikuisesti. Populaarikulttuurin ja -musiikin tutkija muistelee 60-, 70- ja 80-lukujen pop-suuruuksia lämmöllä.
– Tarvittiin se laiva kyntämään sitä populaarikulttuurin, populaarimusiikin merta ja siellä laivan kokassa oli sitten Lemmy heiluttelemassa niittivyötään ja Bowie vaihtamassa maskejaan ja Glenn Frey sitten Eaglesin kanssa vetämässä jotain soundtrackia taustalle. Jokainen aikakausi tarvitsee omat tähtensä ja nämä olivat sitten oman aikakautensa lippulaivojen kapteeneita, maalailee tutkija, entinen Pop-Jazz arkiston johtaja Janne Mäkelä.
Popin ja rockin merkitys muuttumassa
Rockin kultaisten vuosikymmenten legendojen musiikki jää tutkijankin arvion mukaan elämään. Ajan myötä kuitenkin poistuvat tuon ajan eläneet alkuperäiset diggaritkin. Tuleville polville musiikin merkitys voi olla jotain muuta kuin rock-suuruuksien tarjoama kokemus.
– Ehkä se rock/pop ei tule enää samalla tavalla tarjoamaan sitä sukupolven ääntä kuin joskus aikaisemmin. Tilalle tulee tai on ehkä jo tullutkin jotain uusia kokemuksia. Esimerkiksi digitaalinen maailma ja kaiken maailman erilaiset palvelut, arvioi populaarimusiikin tutkija.
Musiikkimarkkina demokratisoitunut
Nykymaailmassa on ainakin yksi merkittävä ero rockin kultavuosikymmeniin verrattuna.
– Nykymaailma on paljon demokraattisempi kuin joskus 60- 70-luvuilla. Jos silloin halusit äänittää jotakin, jos olit varakas, niin saatoit omistaa jonkun hienon nauhurin. Sitten ehkä 80-luvulla saatoit käyttää sitä C-kasettimankkaa. Mutta nykyisin pystyy tekemään laadukasta jälkeä melkeinpä makuuhuoneessa jos on vaan läppäri ja joku äänikortti. Se on todella hienoa, mutta samalla se merkitsee sitä, että tarjontaa on entistä enemmän ja sieltä esiin nouseminen voi olla entistä vaikeampaa.
Tähtiä ja suuria nimiä tullaan kuitenkin näkemään jatkossakin.
– Aina jostain syystä kuitenkin jostakin kumpuaa näitä isoja tarinoita, isoja tähtiä. Vaikka ne eivät olisikaan kansainvälisiä tähtiä, niin niitä voi syntyä kansallisella tasolla. Esimerkiksi Suomessa tuntuu aina löytyvän näitä isoja staroja, jotka ihmiset ainakin tietävät vaikka ne eivät erityisesti kansaa yhdistäisikään. Cheek on tietysti tästä hyvä esimerkki, Mäkelä mainitsee.
Kansainvälisessä tarjonnassa Adele on tällä hetkellä yksi niistä artisteista, jotka saavat eri-ikäisiä kuuntelijoita musiikkinsa pariin.
– Kyllä siellä vaikuttaa joku tällainen vapauden ääni. Adele ja monet muut edelleen tarjoavat kuulijoille mielikuvaa, että voidaan irtautua näistä arjen kahleista, kuunnelkaa minua, Mäkelä arvioi musiikin merkitystä.