Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit tapaavat Suomessa, ajankohta 16. heinäkuuta, paikka toistaiseksi tuntematon. Donald Trump ja Vladimir Putin tuovat kaupunkiin amerikkalaisvenäläisen sirkuksen. Ja hyvä niin, kirjoittaa MTV Uutisten toimituspäällikkö Ilkka Ahtiainen.
Ehkä hieman yllättäen useampikin suomalainen kommentaattori vaikuttaa suhtautuvan tapaamiseen kielteisesti. Sitä on pidetty riskinä: Trumpin uskotaan vähintään syövän Putinin kädestä ja pahimmillaan suorastaan liittoutuvan tämän kanssa.
Naton yhtenäisyyden uskotaan vaarantuvan ja EU:n ja Yhdysvaltain välien tärveltyvän peruuttamattomasti. Suurten pelätään jälleen kerran sopivan pienten päiden yli Molotovin ja Ribbentropin hengessä.
Ja Suomea koskeva pahin pelko on, että nyt murenee Suomen status läntisenä EU-maana ja Naton läheisenä kumppanina.
Kyykkäisikö Trump Putinin edessä?
Pelkokertoimet ovat niin korkeat, että niitä on syytä tarkastella lähemmin.
Osa peloista näyttää liittyvän Trumpin persoonaan tai siihen kuvaan, joka hänestä on julkisuudessa syntynyt ja synnytetty: hän on arvaamaton ja sovinnaisuudesta piittaamaton. Ja kun pelko saa vallan, uskotaan myös Trumpin kaikkivoipaisuuteen. Että hän voi tehdä mitä tahansa – ja myös tekee!
Trumpia on syytetty monesta asiasta, mutta heikkoudesta ja epäisänmaallisuudesta ei liiemmälti. Hän ei vaikuta mieheltä, joka kyykkäisi Putinin edessä.
Entä sitten Trumpin suhtautuminen Natoon ja EU:hun? Presidentti Sauli Niinistö totesi lakonisesti torstain tiedotustilaisuudessa, että ”Trump ei näytä pitävän instituutioista”.
Se oli reaalipoliitikon arvio, tosiasian tunnustaminen. Sen kanssa Suomen kuten muidenkin EU-maiden on elettävä ja parhaalla mahdollisella tavalla luovittava.
Trumpin Nato-suhteessa on puolestaan kyse rahasta. Trump haluaa oikeutetusti, että Saksan kaltaiset suuret ja rikkaat Nato-maat käyttäisivät enemmän budjeteistaan puolustukseen, eivätkä olisi vapaamatkustajia USA:n sotakoneiston suojissa.
Säröt suhteissa ovat isoja, ja kauppasodan uhka väijyy. Mutta silti näistä kiistoista on todella pitkä matka siihen, että Yhdysvallat hylkäisi liittolaisensa ja valitsisi tilalle toisia. Keitä se muuten valitsisi?
Nyt päästään lähelle pöytiä
Vaikka Trumpin ja Putinin tapaaminen ei tuottaisi konkreettisia tuloksia, se on joka tapauksessa tapaaminen. Se on valtioiden välistä diplomatiaa yhteisen pöydän ääressä, mikä on paljon parempi vaihtoehto kuin ei diplomatiaa ollenkaan. Avoimesta konfliktista puhumattakaan. Olisi valtava saavutus, jos tapahtuisi edes liikahdus Ukrainan sodan ratkaisemiseksi.
Suomelle tapaamisen merkitys voi olla jopa suurempi kuin sen mahdolliset tulokset. Se on loistelias tilaisuus profiilinnostoon, sillä vaikka huomio keskittyy päätähtiin, myös meitä kuunnellaan. Sanottava kannattaa muotoilla huolella.
Suomen valtionjohdolle huipputapaaminen tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden olla kuuloetäisyydellä pöydistä, joissa puhutaan myös meitä koskevista asioista. Ollaan hyvin lähellä pöytiä, joihin me aina haikailemme. Ja rauhan asialla.
Sirkus siis saapuu Suomeen, päivä jalkapalloilun MM-finaalin jälkeen ja juuri ennen kuin Keski- ja Etelä-Eurooppa aloittavat lomakautensa. Suomi pääsee maailman median valokeilaan päiväksi. Se on hyvä, sillä MM-futiksessa Suomelle ei julkisuutta ole tarjolla.